Kansalaisraadit uudenlainen keskustelevan demokratian keino

06.03.2012

Kansalaisraadit ovat uudenlainen toimiva keskustelevan kansalaisdemokratian muoto. Tämä on osoitettu toteen Vaasan yliopiston hankkeessa, jossa on lähdetty soveltamaan raatiajattelua Suomeen. Tieteellisin perustein valittu raati ruotii sille annettuja ongelmia tai kehittämisehdotuksia usean päivän ajan ja tekee niistä allekirjoitetun julkilausuman.

Hanketta vetävän professori Pirkko Vartiaisen mukaan kansalaisraati olisi esimerkiksi kuntauudistuksessa hyvä keino selvittää kansalaismielipidettä. Hänestä kansalaiskuulemiset ja kansanäänestykset eivät tuo riittävästi tavallisten kansalaisten mielipiteitä esille.

Jotta kansalaisraadista saadaan oikeanlainen, sitä varten perustetaan ohjausryhmä. Siihen kutsutaan useiden eri intressitahojen edustajia, jotta aiheen asiantuntemus tulee mahdollisimman laajasti huomioiduksi. Ohjausryhmän kokoamisen jälkeen se päättää markkinoinnista. Markkinointi on iso ponnistus, koska raatiin pitää saada käsiteltävän aiheen kannalta mahdollisimman laajapohjainen edustus. Se on helpompaa, jos raadilla on selkeä aihe. Yksi pidetyistä raadeista käsitteli ikäihmisten hyvää elämää. Siihen ilmoittautui 54 ehdokasta, mitä Vartiainen pitää hyvänä määränä. Siitä oli helppo valita 24 hengen kaksikielinen raati, jollainen Pohjanmaalla on tarpeen valita tasapuolisuuden vuoksi.

Raati kuulustelee asiantuntijoita, jotka tuovat teemaan monipuolisesti erilaisia näkökulmia. Vaasassa järjestetyssä ikäihmisten raadissa etsittiin ikäihmisille hyvää elämää muun muassa asumisen näkökulmasta. Raadin ei tarvitse olla yksimielinen ja se saattaa äänestääkin. Siihen kuitenkin pyritään, että jokainen pystyisi allekirjoittamaan julkilausuman.

Lisäksi raadilla on niin sanottu fasilitaattori, joka huolehtii siitä, että jokainen saa esittää argumenttinsa ja tulee kuulluksi. Hän ei ole puheenjohtaja vaan objektiivinen aktivoija. Ryhmällä ei ole lainkaan puheenjohtajaa sen varsinaisessa merkityksessä.

”Pyrimme tutkimushankkeessamme analysoimaan, millä tavalla aito kansalaisvaikuttaminen toimii Suomessa ja miten sitä voitaisiin kehittää tai minkälaisia malleja voitaisiin ottaa käyttöön. Raadit ovat jo levinneet muuallekin: esimerkiksi Jyväskylässä tehdään parhaillaan raateja, joissa meidän tutkijamme on välittämässä tietoa toimintatavoista”, kertoo Vartiainen. Vaasan yliopistossa on jo tehty raateja varten opas.

Ei pelkkiä tieteellisiä testejä

Vartiainen kertoo, että ensin ajatuksena oli pelkkä tieteellinen testi, mutta nopeasti päädyttiin siihen, että pyritään oikeasti vaikuttaviin raateihin. Kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri on saattanut Ikäihmisten raadin julkilausuman sosiaali- ja terveysministeriön tietoon.  ”Toiveemme on, että pääsisimme ministeriöön kuultaviksi ja että joku raatilainen voitaisiin ottaa mukaan”, toivoo Vartiainen.

Hanke kaavailee myös nettipohjaista kansalaisraatia, jossa yhteydet hoidettaisiin Internetin välityksellä. Ongelmana on kuitenkin se, että tätä kautta ei saavuteta kaikkia ryhmiä. Lisäksi kaavaillaan kansainvälistä toteutusta niin, että yhteistyökumppanitutkijoiden kanssa toteutettaisiin yhtäaikaiset raadit useissa maissa.

Vartiainen kutsuu kansalaisraadin tapaa käsitellä asioita deliberatiiviksi eli keskustelevaksi demokratiaksi. ”Kansanäänestys ei ole deliberatiivinen tapa, koska siinä ihmisillä on omat ennakkoasenteensa, joiden mukaan he äänestävät. Jos kuntauudistuksen käsittelyyn rakennettaisiin jollakin alueella kansalaisraati, niin sinne valittaisiin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole työnsä puolesta tekemisissä kunnan toiminnan kanssa. Näin käsittelyyn saataisiin uudenlaisia näkökantoja toisin kuin esimerkiksi virkamiesselvityksissä. Monipuolisesti valitut asiantuntijakuulusteltavat toisivat monenlaisia näkökulmia. Sitä kautta raati voisi miettiä, mitä kuntauudistus mahdollisesti antaisi ja millä tavalla siinä voitaisiin edetä.”

Uusia näkökulmia edustuksellisen demokratian tueksi

Vartiainen kuitenkin korostaa, että raatien tarkoitus ei ole korvata edustuksellista demokratiaa vaan tuottaa lisätietoa ja näkökulmia, miten joissakin asioissa voitaisiin edetä. Yhtenä esimerkkinä hän tuo esille, miten käyttää kuntien hupenevat varat.

”Kun juhlapuheissa puhutaan aina siitä, kuinka asiakkaita ja kansalaisia pitäisi kuulla ja heidän mielipiteitään ottaa huomioon, niin todellisuudessa meillä ei ole hyviä keinoja saada aito mielipide esille. Kansanäänestyksissä ja kuntakuulemisissa saadaan nopeasti suppea näkemys, mutta raadeilla pyritään tuomaan laajempi ja monipuolisempi näkökulma. Tämä sopisi asioihin, jotka puhuttavat paljon ja joihin on vaikea löytää poliittista ratkaisua.”

Kansalaisraatien kokeileminen lähti siitä, kun Vartiainen kiinnostui selvittämään suomalaisen julkisen sektorin kehittämisen ongelmia. Hän kutsuu niitä pirullisiksi ongelmiksi. ”Ongelmien pirullisuudessa on kyse siitä, että julkisen reformin kohteena olevia asioita on vaikea ratkaista sillä tavalla, että löydettäisiin sataprosenttisesti toimiva ratkaisu.” Tutkimusryhmä päätyi siihen, että päätöksentekoa ei voi jättää vain ammattilaisille vaan kansalaiset pitäisi ottaa mukaan. Myös hallitusohjelmassa halutaan edistää kansalaisten aitoa kuulemista.

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Leena Vähäkylä, Elina Peltola ja Anssi Kumpula