Ekologian tutkimus kehittyy Suomessa
16.01.2012
Molekyylibiologian ja genomiikan tutkimusmenetelmät tekevät tuloaan myös ekologian tieteenalan piiriin. Akatemiaprofessori Ilkka Hanski ja poikkitieteellinen Metapopulaatiobiologian tutkimusryhmä ovat alan kehityksen aallonharjalla.
Ilkka Hanski on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran ekologian parissa. Hanski on toiminut akatemiaprofessorina vuodesta 1996 ja hän johtaa Metapopulaatiobiologian tutkimusryhmää (MRG, Metapopulation Research Group) Helsingin yliopistossa. Hanskin erikoisala on metapopulaatiobiologia, missä tutkitaan lajien elinympäristön pirstoutumista ja sen ekologisia, geneettisiä ja evolutiivisia seurauksia.
”Teemme biologista perustutkimusta. Tavoitteemme on lisätä ihmisen tietämystä biologisista prosesseista ja luonnon populaatioiden dynamiikasta”, Hanski kertoo.
Metapopulaatiobiologia sivuaa myös suojelubiologian kysymyksiä erityisesti luonnon monimuotoisuuden osalta. Hanskin mukaan monimuotoisuuden hupeneminen on yksi suurista ympäristömuutoksista, joilla on ajan kuluessa väistämättä kielteisiä vaikutuksia ihmisille ja yhteiskunnalle.
”Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on paitsi ongelma sinällään myös hyvä indikaattori muille isoille muutoksille, kuten jatkuvan väestönkasvun ja kiihtyvän luonnonvarojen käytön seurauksille. Tutkimuksemme tuloksia voidaan käyttää ympäristöpoliittisen päätöksenteon tukena”, Hanski selventää.
Monien tieteenalojen yhteistyötä
Kohta neljännen akatemiaprofessorikautensa aloittava Hanski on erityisen tunnettu Ahvenanmaalla tekemistään täpläverkkoperhostutkimuksista.
”Olemme kehittäneet täpläverkkoperhosesta tutkimuksen mallisysteemiä, jonka avulla voidaan etsiä vastauksia moniin sellaisiin kysymyksiin, joita olisi mahdotonta selvittää tavanomaisten pienten hankkeiden avulla. ”
Metapopulaatiobiologian tutkimusryhmästä on kasvanut monien eri tieteenalojen kohtauspaikka: ryhmässä on niin ekologian, molekyylibiologian ja genomiikan kuin matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen osaamista. Kansainvälisestikin ainutlaatuinen ryhmä on nimetty Suomen Akatemian tieteen huippuyksiköksi jo kolmesti.
”Ryhmämme vahvuus on siinä, että toimimme fyysisesti samassa paikassa. Tieteenalojen ja tutkijoiden välinen vuorovaikutus on meillä jatkuvaa, minkä ansiosta ymmärrämme toisiamme erilaisista koulutustaustoista riippumatta,” Hanski pohtii huippuyksikön menestyksen taustoja.
”Kun tutkimuksessa yhdistyy lisäksi sekä teorian kehittäminen että empiirinen tutkimus, se on usein kiinnostavampaa, merkittävämpää ja vaikuttavampaa,” hän lisää.
Hanskin huippuyksikkö on pitkään tehnyt työtä Madagaskarilla selvittäen luonnon monimuotoisuuden katoamista.
Tunnustusta myös kansainvälisesti
Jo yli 30-vuotisen uran tehnyt Hanski on Suomen ja koko maailman ansioituneimpia ekologeja. Pitkällä meriittilistalla on yksi tunnustus ylitse muiden: vuonna 2011 Hanski sai Nobel-tasoisen Crafoord-palkinnon, jonka myöntää Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia. Palkinto myönnetään niille tieteenaloille, joilla ei ole omaa Nobelia.
”Tietysti se lämmittää mieltä, kun oma tutkimus saa huomiota ja arvostusta osakseen. Tätä työtä tehdään kuitenkin ennen kaikkea uuden löytämisen ilosta, ei palkintojen vuoksi.”
Hanskia arvostetaan myös kansainvälisen tutkijayhteisön sisällä, mistä kertovat ulkomaisten tiedeakatemioiden, erityisesti Royal Societyn ja Yhdysvaltojen tiedeakatemian jäsenyydet.
|
”Niihin on suuri kunnia tulla kutsutuksi, sillä uusia jäseniä valitaan vähän ja valinnan tekevät toiset tutkijat. Royal Societyyn on tiettävästi valittu vain yksi suomalainen ennen minua, filosofi Johan Welin vuonna 1741.” Hanski mainitsee.
Palkinnot ja tunnustukset kertovat Hanskin mukaan myös siitä, että ekologian tutkimus on Suomessa yleisesti korkealaatuista.
”Tekemäni tutkimus ei ole yksin minun, vaan mukana on jatkuvasti kymmeniä muita tutkijoita ja opiskelijoita. Yhteistyö on tehnyt mahdolliseksi työn jatkuvan etenemisen, uusia tutkimuslinjoja nousee esiin koko ajan”, Hanski sanoo.
|
Hanski on erityisen tunnettu
Ahvenanmaalla tekemistään täpläverkkoperhostutkimuksista.
|
Ekologia uudistuu
Tulevina vuosina Hanski keskittyy muun muassa eko-evolutiiviseen dynamiikkaan, jonka keskiössä on ajatus siitä, etteivät ekologia ja evoluutio etene välttämättä toisistaan riippumatta, kuten perinteisesti ajatellaan.
”Uuden näkemyksen mukaan ekologiset ja mikroevolutiiviset muutokset saattavat vaikuttaa toinen toisiinsa lyhyelläkin aikavälillä. On kiinnostavaa selvittää, mitä tästä seuraa.”
Eko-evolutiivisen tutkimuksen yhtenä virikkeenä on molekyylibiologian ja genomiikan tutkimusmenetelmien kehittyminen. Ekologisen tutkimuksen yhdistyminen genomitutkimukseen on johtanut uuden tutkimusalan, ekologisen genomiikan nopeaan kehitykseen.
”Menetelmillä on aiemmin saatu valtavasti tietoa sellaisista mallilajeista kuin banaanikärpänen, hiiri ja ihminen. Tekniikoiden kehittymisen myötä niitä voidaan käyttää järkevillä kustannuksilla myös luonnon populaatioiden tutkimiseen. Hyvä esimerkki kehityksestä on, että luemme tällä hetkellä koko täpläverkkoperhosen perimää. Se olisi ollut vielä kymmenen vuotta sitten käytännössä mahdotonta”, Hanski kuvailee.
Hanski näkee tutkimusryhmänsä keskeisenä tulevaisuuden tavoitteena geenitason tutkimuksen vakiinnuttamisen osaksi ekologiaa.
Teksti: Tom Gerke
Kuvat: Niclas Fritzén, Suvi Ikonen, Otso Ovaskainen ja Markus Marcetic, Kungl. Vetenskapsakademien
