Maailman tehokkain suojelualueverkostojen
suunnitteluväline on suomalainen

13.04.2011

Laskennalliset menetelmät on otettu tehokkaasti käyttöön professori Atte Moilasen kehittämässä Zonation-päätösanalyysityökalussa, jolla voidaan suunnitella luonnonsuojelun resurssien kohdentamista laajoilla alueilla, vaikkapa koko Suomen alueella. Ohjelma on Suomen lisäksi käytössä jo monissa maailman maissa, muun muassa Madagaskarissa, Uudessa Seelannissa, Australiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Zonation on tehokkaampi kuin mikään muu vastaava ohjelma maailmassa. Moilanen arvioi, että se pystyy käsittelemään 50- tai jopa satakertaisesti suurempia aineistoja kuin muut samaan tarkoitukseen kehitetyt ohjelmistot. Esimerkiksi Australian Victorian osavaltiossa on tehty Zonationilla yli 500 lajille analyysit koko osavaltiossa hehtaarin tarkkuudella. Osavaltio on pinta-alaltaan noin Suomen kokoinen.

Zonation-ohjelmalla on analysoitu koko Uusi Seelanti.

Moilanen ei edes tiedä kuinka laajalti ohjelma on käytössä maailmalla. Se on ladattu yli sadassa maassa jopa tuhansia kertoja. Myös ensimmäiseen aiheesta vuonna 2005 julkaistuun tieteelliseen artikkeliin tulee jatkuvasti viittauksia. Käyttömääriä on vaikea tietää siksi, että ohjelma on kenen tahansa ladattavissa ilmaiseksi.

"Minulle on usein ehdotettu, voisiko tästä tehdä bisneksen. Tätä on kuitenkin kehitetty julkisilla varoilla ja nyt jatkokehitetään EU-rahoilla, joten pitää sen olla julkisesti tarjolla. Kuinka eettistä olisi tehdä bisnestä luonnonsuojelulla? Tämän on tarkoituskin pysyä julkisesti saatavana", vakuuttaa Moilanen. Hän aloitti työn Suomen Akatemian tutkijatohtorina, jatkoi akatemiatutkijana ja on nyt saanut suuren Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n itsenäistä tutkimusuraa aloitteleville tutkijoille tarkoitetun rahoituksen viideksi vuodeksi.

Monia luonnonpiirteitä voidaan analysoida yhtä aikaa

Zonation voi käyttää monenlaista aineistoa. Se voi käyttää paikkatietoa ympäristöolosuhteista sekä lajien ja elinympäristöjen esiintymisestä, lajien ekologisia kytkeytyvyysvasteita, tietoa maan hinnasta tai suojelun aiheuttamista vaihtoehtoiskustannuksista. Se voi käyttää myös ennusteita suojelun vaikutuksesta elinympäristön kuntoon sekä tietoa globaaleista tai alueellisista luonnonsuojelun painotuksista.

Zonation sopii parhaiten monien luonnonpiirteiden, kuten lajien tai elinympäristöjen esiintymiskuvioiden samanaikaiseen analyysiin. Se tekee näyttäviä tulosteita, mikä lienee osasyynä sen menestykseen. Moilanen esittelee Suomesta tehtyä analyysiä, josta näkee suoraan, mitkä alueet ovat huonoja ja mitkä hyviä suojeluarvoltaan.

”Metsähallituksen talousmetsistä valittiin alueita, joista saatiin lisää suojeluarvoja Metsähallituksen suojelualueverkostoon. Yksityismaista myös näkee suoraan, että niiltä olisi saatavissa paljon lisää suojeluarvoja, koska käyrät pomppaavat ylös niiden kohdalla.”

Ohjelma vaatii ekologian tuntemusta

Ohjelma ei kuitenkaan ole ihan helposti käytettävissä. Moilasen mukaan sadan eri lajin yhteinen analyysi on vielä melko suppea. Hän ei kuitenkaan näe tarkoituksenmukaisena mitata luonnonsuojeluarvoa vain muutamilla tekijöillä. ”Usein ei olla niin onnekkaita että tarpeelliset paikkatietoaineistot löytyisivät valmiina: hyvää Zonation-analyysiä varten kerätään, tarkistetaan, yhdenmukaistetaan ja painotetaan aineistoa jopa useamman vuoden, jotta saadaan tarpeeksi materiaalia ja ekologisesti riittävän hyvin perusteltu analyysi. Laskennallinen analyysi kestää vain kymmenesosan tästä ajasta.”

Ohjelman käyttäjällä pitää olla ekologian tuntemusta ja ymmärrystä alan aineistoista, jotta hän pystyy tekemään tarvittavan esityön ja saa aikaan järkevän analyysin. Lajit ja niiden vaatimukset pitää painottaa ekologisesti perustellusti, ja tällaisen suojeluarvon ekologispohjaisen mallin tuottaminen on työlästä. Yhtenä esimerkkinä Moilanen mainitsee Yorkin yliopistossa tehdyn työn maailman matelijoista ja linnuista. Siinä oli mukana noin 25 000 lajia.

Metsähallitus halusi vuosi sitten analyysin ekologisista painopistealueistaan Suomessa. Loppujen lopuksi juuri valmistuvassa analyysissä priorisoitiin Suomen kaikki Natura-alueet ja etsittiin luontotyyppien painopistealueet. Ensimmäiset kahdeksan kuukautta meni siihen, että aineistot saatiin koottua ja oikeaan muotoon. Madagaskarin työssä puolestaan meni 2-3 vuotta ennen kuin monilta eri tutkimusryhmiltä kerätyt aineistot saatiin sellaiseen kuntoon, että analyysi voitiin tehdä.

"ERC-rahoituksella tutkimme, miten valita suojelualueita, minne kohdentaa ympäristönhoitoa ja missä voitaisiin harkita ennallistamista. Monia ihmisen toimenpiteitä pohditaan luonnonsuojelun näkökulmasta. Esimerkiksi jos halutaan rakentaa hotelli luonnonsuojelualueelle, niin kuinka luonnolle koituvat vahingot voitaisiin kompensoida? Esimerkiksi ennallistaminen toteutuu kymmenien tai satojen vuosien viiveellä ja on epävarmaa, ennallistuuko alue ikinä kunnolla - usein talouden välittömät vaatimukset voittavat luonnon pitkän aikavälin tarpeet."

Hyvässä suojelualueessa aina jotakin erikoista

Moilanen ei usko kovin vahvasti lajikohtaisiin lähestymistapoihin, koska maailmassa on lajeja niin paljon.

"Erityisesti ilmastonmuutoksen yhteydessä ennustetaan usein, miten lajeille tulee käymään, ja sen pohjalta pyritään tekemään suojelusuunnittelua. Monille lajeille tehdään suunnittelua liian vähäisillä aineistoilla ja lopputulos on siksi epäluotettava. Olen kiinnostunut ekosysteemitason lähestymistavoista, joissa tärkeä tekijä on jonkun ympäristötyypin lajirunsaus. Sen lisäksi huomioidaan, kuinka samankaltaisia nämä elinympäristöt ovat ekologisesti ja kuinka samantapaista lajistoa ne ylläpitävät. Mielestäni sellaiset alueet, jotka ovat tällä hetkellä lajirunsaita ja keskenään melko erilaisia, ovat tällaisia siksi, että niissä on erikoislaatuiset ympäristöolosuhteet, maanpinnan muodot, lämpötila, sademäärä, maaperän laatu ja niin edelleen. Logiikkani on, että tällaiset alueet olisivat tulevaisuudessakin hyviä suojelualueita, koska ne ovat tulevaisuudessakin erikoislaatuisia - vaikka emme tiedäkään tarkasti, mitkä lajit siellä tulevat olemaan. En usko, että voidaan ennustaa tarkasti, mikä laji siirtyy minnekin. Yleisesti tärkeintä olisi vähentää ihmistoiminnan aiheuttamaa häirintää, saasteita ja luonnollisten elinympäristöjen kulumista."

Zonation-ohjelma on päässyt muun muassa maineikkaan Science-tiedelehden kanteen.

Idea Zonationiin lähti siitä, kun Moilanen keksi akatemiatutkijakautensa alussa tavan laskea ekologisia kytkeytyvyysmittoja suurella tarkkuudella ja laajassa mittakaavassa. Hän päätti toteuttaa laskennan ohjelmistoksi ja kokeilla, mihin se kykenee. Tässä hankkeessa tieteestä on nopeasti tullut käytäntöä: kun ensimmäinen tieteellinen artikkeli oli julkaistu vuonna 2005, heti sen jälkeen Zonation-analyysejä ryhdyttiin soveltamaan käytäntöön.

Moilasen tutkimusryhmä kuuluu akatemiaprofessori Ilkka Hanskin johtamaan Metapopulaatiobiologian tutkimuksen huippuyksikköön Helsingin yliopiston Biotieteiden laitoksella. Hänen omasta professuuristaan ERC-rahoituksen lisäksi puolet rahoitetaan ympäristöministeriön varoilla Metsähallituksen kautta. Siellä on tekeillä iso Etelä- ja Keski-Suomea koskeva ekologinen analyysi, joka lähitulevaisuudessa muun muassa auttaa Suomen viranomaisia kohdentamaan metsien- ja soidensuojelua sekä luonnonhoitoa.

”Meillä ei ole kuin tämä yksi ympäristö. Kaikki työ, mikä tähtää siihen, että ympäristönsuojelun resurssit käytettäisiin mahdollisimman fiksusti ja että maankäytön päätöksissä luonto huomioitaisiin kohtuullisesti, on mielestäni kannustettavaa. Olen aikeissa jatkaa tätä aihepiiriä toistaiseksi”, Moilanen vakuuttaa.

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Leena Vähäkylä