Kännykästä yhä monipuolisempi oppimisen väline
20.11.2009
Mobiilioppimisesta on jo tullut arkipäivää. Professori Jari Multisilta Porin yliopistokeskuksesta on tutkinut matkapuhelimen mahdollisuuksia oppimisvälineenä jo 1990-luvun loppupuolelta, kun ensimmäiset WAP-puhelimet ja kommunikaattorit tulivat käyttöön. Ne mahdollistivat yksinkertaisten sisältöjen tuottamisen kännyköillä. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että koulut käyttävät kännykkää opiskeluvälineenä.
”Kasavuoren koulu Kauniaisissa käyttää sosiaalista mediaa oppimisen välineenä. Oppilaat voivat kännykällä kuvata videoita ja siirtää ne palveluun, jossa he voivat rakentaa omistaan ja muiden kuvaamista videoista tarinoita. Luokka voi esimerkiksi olla retkellä suolla ja tehtävänä on kuvata esimerkiksi lakkoja. Jos joku saa siitä huonon kuvan, hän voi käyttää jonkun toisen kuvaamaa videota, koska kokemus on jaettu: he ovat olleet samalla retkellä ja samalla alueella”, valaisee Multisilta sosiaalisen median käsitettä kouluoppimisessa.
Multisilta oli mukana Suomen Akatemian Life as learning -tutkimusohjelmassa, jossa hänen tutkimusryhmänsä kehitti tulevaisuuden oppimiseen ja tiedon rakentamiseen tähtäävän mallin. Mallin jatkokehittely synnytti kaksi yritystä, joilla on markkinoitavana selkeitä tuotteita. Esimerkiksi hankkeesta väitellyt Kristian Kiili on kehittänyt pelioppimisen mallia ja tehnyt pelejä ala- ja yläkouluikäisille.
Dosentti Harri Ketamo ja tutkija Marko Suominen Tampereen teknillisestä yliopistosta ovat kehittäneet Otavalle Oppivat otukset -pelin, jossa pelaaja opettaa virtuaalista lemmikkiä. Taustalla on tieteellinen laskentamalli siitä, miten hahmo oppii. Oppilaat voivat verkossa laittaa opettamiaan hahmoja kilpailemaan keskenään. Mitä paremmin lapsi on otustaan opettanut, sitä paremmin se pärjää kilpailussa. Peli on menestynyt eurooppalaisilla pelifestivaaleilla.
Mobiilioppiminen vielä melko harvinaista
”Tämä on perustutkimusta mallien kehittämisen osalta, mutta olemme aika nopeasti pystyneet viemään teoreettiset tulokset ja mallit käytäntöön ja tuotteiksi. Näitä vain ei mitata eikä seurata tieteellisesti”, kertoo Multisilta tutkimuksen muuttumisesta soveltavaksi tutkimukseksi.
Mobiilioppiminen ei ole vielä kovinkaan yleistä. Jari Multisilta on parhaillaan Suomen Akatemian tutkijoiden liikkuvuus työelämässä -määrärahan turvin Nokialla töissä ja on sielläkin saanut huomata, että tämä oppimismuoto on vielä varsin vähän käytetty. Tällä hetkellä sitä käytetään yrityksissä lähinnä passiivisen oppimisen keinoin eli kännykkään voi ladata oppimismoduulin, jonka voi katsoa milloin haluaa. Perusmalli on diaesitys ja sen kuunneltava selitys.
”Me tutkijat näemme, että mobiilioppimisen tulisi olla vuorovaikutteista ja mahdollistaa erilaiset tavat oppia, eikä pelkkä esitys jota katsellaan ja kuunnellaan. Olen toki minäkin ladannut puhelimeeni jostakin amerikkalaisesta yliopistosta jonkun huippuprofessorin luennon ja lentomatkan aikana katsonut ja kuunnellut sitä. Amerikkalaiset yliopistot tuottavat paljon tällaista materiaalia. Suomessakin tätä on kokeiltu Helsingin yliopistossa ja meillä Porissa luentotiivistelmien laittamisena verkkoon.”
Multisillan mukaan vuorovaikutteisuus saadaan aikaan peliympäristössä. Pelejä voi tehdä yliopisto-opintoihinkin. Kristian Kiili toteutti ohjelmointikurssin pelin avulla: Tehtävänä oli rakentaa iso ohjelma kaikkien osallistujien tekemistä osaohjelmista. Ohjelma oli niin iso, että kukaan ei olisi pystynyt tekemään sitä yksin. Peliympäristössä oli ostettava ja myytävä palasia pelaajien kesken ja tehtävä sillä tavoin yhteistyötä.
Viihdeteknologiaa sovelletaan oppimisteknologiaan
Nokialla Multisilta jatkokehittää aiempia tutkimustuloksia. Hän tutkii, miten sosiaalisen median palveluja voidaan soveltaa työelämän oppimistilanteissa, kuinka kiinnostavia ja hyödyllisiä palvelut ovat ja millaisia teknologisia ratkaisuja tarvitaan. Multisilta lähtee siitä, että mobiilin sosiaalisen median keskeinen tulevaisuuden sovellus tulee olemaan työssä oppiminen ja ryhmätyö. Matkapuhelimissa on sosiaalista mediaa, joka on toteutettu viihdesovellusten teknologialla. Sen hyödyntäminen voisi olla menestyksellistä erityisesti muussa kuin tavanomaisessa oppimisessa.
Lisäksi Multisilta tutkii, kuinka käyttäjät käyttävät oppimistilanteissa ja ryhmätyöskentelyssä videota ja videokertomuksia ja miten he käyttävät niitä mobiilivälineillä. Kokeiluun tulee mukaan tuhansia koehenkilöitä.
Multisilta on peruskoulutukseltaan matematiikan ja tietotekniikan opettaja. Opiskellessaan Tampereen yliopistossa hän meni Tampereen teknilliselle korkeakoululle tekemään oppimisympäristötutkimusta ja teki siitä samalla gradunsa. Tutkimustyö korkeakoululla jatkui ja hän väitteli siellä vuonna 1996. Nykyisin hän on Tampereen teknillisen yliopiston professorina Porin yliopistokeskuksessa. Oppiminen on pysynyt koko ajan tutkimuksessa mukana.
”Nokian myötä viihdekäyttö on tullut enemmän mukaan tutkimukseemme. Tänä päivänä on katsottava, miten sosiaalista mediaa käytetään viihteessä, voisimmeko me ottaa sieltä jotain ja tuoda se oppimisympäristöön.”
Tulevaisuus on virtuaalimaailmoissa
Multisilta uskoo, ettei sosiaalisessa mediassa ole vielä saavutettu kaikkea mahdollista. Tulevaisuus on virtuaalisissa tai lisätyissä todellisuuksissa, joissa voi esimerkiksi puhelimen kameran avulla käyttää kartta- ja videosovelluksia, jotka antavat lisätietoa kamerassa näkyvästä paikasta.
”Uskon, että virtuaalimaailmat tulevat puhelimiinkin. Entistä enemmän ollaan menossa visuaalisiin 3D-ympäristöihin, joita voidaan ladata myös puhelimiin. Mietimme sovelluksia, joissa voidaan yhdistää yhteisöllisyys, teknologia ja oikea tekeminen. Meille on esimerkiksi tulossa kokeilu, jossa sykemittarilla käsitellään ryhmän sykettä. Esimerkiksi luokan tehtäväksi annetaan pitää keskisyke 120:ssä. Koska jokaisella on erilainen peruskunto ja syke, niin ryhmän on huomioitava jokaisen yksilöllinen suoritusteho tavoitteen saavuttamisessa. Juttu ei ole siinä, että saadaan koulut käyttämään sykemittareita vaan siinä että sykemittaria halutaan käyttää uudella tavalla ja kerätään siitä palautetta. Voihan olla, että meillä on kymmenen vuoden kuluttua kaikilla sykettä mittaavat t-paidat. Työnantajat voisivat olla niistä kiinnostuneita.”
Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Jussi Partanen, Otava ja Futureimagebank
