Kielitiede kytkeytyy politiikkaan ja kulttuuriin

4.4.2012

Kielten tutkimus auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa. Tämän päivän kielitiede voi tähdätä esimerkiksi kuolevien kielten elvyttämiseen.

Kielitieteellä on monta tehtävää. Kieli on kautta aikojen ollut paitsi arkipäiväinen viestinnän väline, myös yhteiskunnallisen vallan väline ja kulttuurin ilmenemistapa.

"Kielitieteilijöille olisi käyttöä nykyisessä kielipoliittisessa keskustelussa. Suomi monikulttuuristuu huimaa vauhtia", Tampereen yliopiston akatemiatutkija Larisa Leisiö toteaa.

"Esimerkiksi täällä Tampereen yliopistossa on hiljattain käynnistetty uudelleen suomi toisena ja vieraana kielenä (S2) -opettajan perusopintokokonaisuus, johon valitut opiskelijat opettavat valmistuttuaan suomea ulkomaalaisille", kertoo suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija Tero Harjunen.

Akatemiatutkija Larisa Leisiö ja opiskelija Tero Harjunen näkevät, että kielitieteilijöille olisi käyttöä myös poliittisessa keskustelussa.

Kielitieteilijät ovat perinteisesti työllistyneet juuri opettajiksi. Muita mahdollisia ammattinimikkeitä ovat esimerkiksi tutkija, toimittaja ja tiedottaja. Hallinnon alakin työllistää kielen osaajia.

"Erityisesti venäjän kielen osaajat aloittavat uransa usein hallintohenkilöinä ja etenevät korkeisiinkin virkoihin", Leisiö huomauttaa.

Opetustyö innostaa

Samojedikieliin erikoistunut Leisiö toimii itse tutkijana Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikössä. Suomen Akatemian rahoituksen turvin hän luo kielioppia kuolevalle pohjoissamojedikielelle, nganasaanille, jota puhutaan Taimyrin niemimaalla Siperiassa.

Nganasaanin kieltä taitavia nganasaaneja on jäljellä maailmassa enää parisensataa. Heillä ei ole kirjakieltä, joten kieltä tutkitaan keskustelemalla puheoppaiden kanssa.

"Viidenkymmenen vuoden päästä ei ole enää puhujia, joiden parissa työskennellä", Leisiö toteaa kielen tulevaisuudennäkymistä.

Tutkimuksen lisäksi Leisiö tekee myös opetustyötä.

"Opettaminen pitää vireillä, sillä varsinainen tutkimuksenteko on joskus yksinäistä. Asemani akatemiatutkijana on kuitenkin elämäni paras työpaikka", Leisiö sanoo.

Graduaan parhaillaan työstävä Harjunen taas tähtää äidinkielenopettajaksi ja suomi toisena ja vieraana kielenä -opettajaksi. Opiskelujen aikana on tosin syttynyt pieni kipinä tutkijan urallekin.

"Tutkimus kiinnostaa, mutta epävarmuus työn jatkuvuudesta mietityttää. Olisi hienoa pystyä yhdistämään kielten opettajan ja tutkijan työ, mutta se voisi olla käytännössä hankalaa", Harjunen pohtii.

Ahaa-elämykset kannustavat tutkijan uralle

Leisiö ja Harjunen ovat päätyneet kielitieteen alalle varsin erilaisista syistä.

Harjunen hakeutui Tampereen yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä suoritettuaan ensin ammattikorkeakoulussa tradenomin tutkinnon ja työskenneltyään nelisen vuotta toimittajana. "Viestinnän alalla toimiminen sytytti kiinnostuksen syventyä kielen piirteisiin tarkemmin. Lisäksi minulla oli tämä opettajan kutsumus", Harjunen muistelee. Leisiö taas valmistui ylioppilaaksi leningradilaisen sisäoppilaitoksen matemaattis-luonnontieteelliseltä linjalta. Hän oli aina rakastanut matematiikkaa, mutta päätti ylioppilaaksi valmistuttuaan vaihtaa suuntaa.

"Olin niin kiinni matematiikassa, etten uskaltanut enää jatkaa sen parissa, vaan halusin tehdä jotain muuta", Leisiö kuvailee.

Hän päätyi opiskelemaan suomen kieltä. Tie vei monen vaiheen kautta amanuenssiksi Neuvostoliiton Tiedeakatemian Leningradin kielentutkimuslaitokselle, Helsingin suomalais-venäläisen koulun tuntiopettajaksi ja opetusministeriön stipendiaatiksi Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaiselle laitokselle.

"Lopulta päädyin tutkimaan suomenvenäläisten venäjän kielen erityispiirteitä, joista tein väitöskirjan. Sen jälkeen palasin tutkimaan nganasaania. Tutkimustyössä hauskinta on työskentely puheoppaiden kanssa. Lisäksi ainutlaatuiset ahaa-elämykset inspiroivat – joka hetki oppii jotain uutta" Leisiö kuvailee tutkijan uran parhaita puolia.

Kansainvälistyvä ala kiehtoo nuoria

Leisiön ja Harjusen näkemyksen mukaan monella tuntuu olevan kielten tutkimuksesta ja opiskelusta varsin kliseinen kuva.

"Moni kuvittelee, että opettelemme pilkkusääntöjä, vaikka todellisuudessa kielenhuollollisia normeja käsittelevät kurssit ovat hyvin marginaalinen osa opintoja", itse gradussaan syntaksia eli lauseoppia tarkasteleva Harjunen sanoo.

"Ihmisten suhtautumista kuvaa hyvin erään siperialaisen siivoojan kommentti, kun hän näki minut keskellä yötä tietokoneeni ääressä kirjoittamassa tutkimustani. Hän ihmetteli ääneen, miten kielestä oikein voi löytyä niin paljon tutkittavaa", Leisiö kuvailee.

Leisiö ja Harjula ovat ilahtuneita opiskelijoiden aidosta kiinnostuksesta ja innostuksesta alaansa kohtaan.

Kieli liittyy kuitenkin vahvasti yhteiskuntaan, kulttuuriin ja ihmisiin. Kielen tutkijat tekevät tärkeää työtä esimerkiksi dokumentoidessaan kuolevia kieliä sekä systematisoidessaan kielitietoa kieliopiksi ja tarkoiksi kuvauksiksi kielen piirteistä. Tutkimustyötä tehdään yhä enenevissä määrin kansainvälisissä tiimeissä, ja ala kiinnostaa myös nuoria.

"Opiskelijat ovat aidosti kiinnostuneita ja motivoituneita. Opinnot aloittaessaan he eivät ehkä vielä tiedä, mihin ryhtyvät, mutta opiskelun luonne selviää ajan kanssa. Kielten opiskelu on kuin nousisi vuoren rinnettä ylös – koko ajan aukeaa uusia näköaloja", Leisiö kuvailee.

"Jotain opiskelijoiden omistautumisesta kielille kertoo se, että tamperelaisen Nykysuomen seuran kielipiiri kokoontuu joka kuukauden viimeisenä perjantai-iltapäivänä, ja kävijöitä riittää. Kieli kiinnostaa opiskelijoita vapaa-ajallakin", Harjunen tiivistää.

Teksti ja kuvat: Misme Yrjölä