Pienhiukkaset uhkaavat terveyttä

 17.01.2012

Pienhiukkasten aiheuttamaa terveysuhkaa voi verrata passiiviseen tupakointiin. Keskeinen päästöjen aiheuttaja ovat autot. Myös energiantuotanto ja kotien lämmittäminen polttopuilla tuovat merkittäviä päästöjä.

"Läntisessä maailmassa näen pienhiukkaset keskeisenä terveysuhkana, koska eloonjäämistä uhkaavia tekijöitä esiintyy muuten vähemmän. Jos pienhiukkasten pitoisuuksissa tulee muutoksia, hengitystie- ja sydänsairaiden kuolleisuus kasvaa. Astma- ja ylähengitysteiden ärsytys on merkittävää", pohtii ympäristötieteen opiskelija Maria-Pia Karppela Itä-Suomen yliopistosta.

"Puun polttamiseen, siihen tuoksuun liittyy positiivisia mielikuvia Suomessa. Usein kesämökillä ja lomalla lämmitetään puilla uunia. Ihmiset hahmottavat riskejä eri tavalla ja puiden polttamista ei mielletä mitenkään terveydelle vaarallisena asiana", professori Juha Pekkanen Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa.

Pitkäaikaisvaikutukset epäselvät

Suomen Akatemian rahoittamassa SALVE-tutkimusohjelmassa on kokonainen hanke, jossa selvitetään esimerkiksi kuinka energiantuotantoon ja liikenteeseen voitaisiin vaikuttaa pienhiukkasmääriä vähentävästi. Hankkeessa ovat mukana muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ilmatieteenlaitos ja Oulun Yliopisto.

Pekkanen ja Karppela tietävät, että pienhiukkasten lyhytaikaisesta vaikutuksista on nykyään hyvä tietämys, pitkäaikaisvaikutukset ovat hämärän peitossa.

"Energiantuotanto ja asuntojen lämmittäminen ovat isoja tekijöitä. Näihin vaikuttamalla pääsemme käsiksi pienhiukkasiin", toteaa Pekkanen.

Karppelan mielestä ei ole realistista ajatella, että energiankulutus vähentyisi teknologian käytön ja laitteiden määrän lisääntyessä, hänestä paremman ja uuden teknologian käyttö olisi uusi ratkaisu ongelmiin.

"Minäkään en näe mitään merkittävää laskua sähkön kulutuksessa. Lämmityskustannuksia on mahdollisuus todella alentaa parantamalla eristyksiä. Riippuvuutemme autoista on todellinen haaste. Ajomatkat ovat usein lyhyitä", Pekkanen sanoo.

"Jos hybridit lisääntyisivät kaupunkiajossa, pysähdyslähtöjen päästöt vähenisivät. Se veisi kaupunkien päästöjä pienemmiksi", Karppela lisää.

Professori Juha Pekkanen ja ympäristötieteen opiskelija Maria-Pia Karppela näkevät, että biopolttoon ja pienhiukkasiin liittyvää kansalaistiedottamista tulisi lisätä.

Ympäristömerkinnät puun pienpolttokattiloille

Pekkasen mielestä ympäristöterveyden tutkimuksessa voitaisiin korosta hyötyjä, eikä vain negatiivisia rajoituksia. Kalliiltakin vaikuttavat ekologiset ratkaisut olisivat pidemmällä aikavälillä hyödyllisempiä.

"Osa arvoista ei ole rahalla mitattavissa, kuten hiljaisuus. Olemme menettämässä sen kokonaan liikenteen melun takia, kun toisaalta työmatkan kulkeminen kävellen tai pyörällä toisi myös merkittäviä muita hyötyjä", Pekkanen sanoo.

Hän lisää, että ympäristöministeriön tulisi määritellä ympäristömerkinnät pienpolttokattiloille. Kattiloiden päästöissä on suuria eroa käytetystä tekniikasta johtuen.

"Puun pienpolttoa halutaan lisätä ja hyvällä polttotekniikalla se voitaisiin tehdä ilman kohtuuttomia pienhiukkaspäästöjä. Tarvitaan vain poliittista tahtoa ympäristömerkintöjen selkiyttämiseksi."

Karppelan mukaan kansalaistiedottamista tulisi lisätä biopoltosta ja pienhiukkasista.

"Ihmisille tulisi kertoa miten lämmittää sauna oikein. Jos yksikin ihminen oppii oikean tekniikan, se vähentää ainakin hänen altistustaan. Henkilökohtaisella altistumisella on kuitenkin yksilölle eniten merkitystä. Yksittäistenkin ihmisten teot vaikuttavat.

"Energiantuotannossa olisi järkevää polttaa isoissa laitoksissa, mikä on vastoin nykyistä ajatusta. Jokainen haluaa kotiinsa varaavan takan."

Kansainvälisellä huipulla

Suomalainen pienhiukkastutkimus pärjää Karppelan ja Pekkasen mielestä hyvin kansainvälisessä vertailussa. Pienhiukkasten terveysvaikutusten tutkimisessa Suomessa ollaan huippuja.

"Vastaavaa tutkimuskeskittymää kuin Kuopiossa ei ole kovin montaa Euroopassa, meillä on monitieteinen näkemys asioihin."

Karppelan mielestä myös alan opinnot ovat laadukkaita. Hyvän teoriapohjan lisäksi opiskelijat pääsevät riittävästi harjoittelemaan ja tekemään omin käsin tutkimusta.

Maria-Pia Karppelan mielestä ei ole realistista ajatella, että energiankulutus vähentyisi. Hänestä paremman ja uuden teknologian käyttö olisi ratkaisu ongelmiin.

Karppela on perehtynyt kanditaatin työssään solulinjan validointiin pienhiukkaspäästöjen toksikologisissa tutkimuksissa. Parhaillaan hän työskentelee professori Maija-Riitta Hirvosen ryhmässä inhalaatio-toksikologiaa tutkivassa ryhmässä gradun parissa. Kolmannen vuoden opiskelijalla on selviä visioita tulevaisuudelle.

"Haluan omalla työlläni tehdä muutoksen. En tiedä vielä, miten se tapahtuu, aika näyttää", Karppela sanoo hymyillen.

Teksti: Liisa Tanninen
Kuvat: Risto Antikainen