Akatemiapalkinnot: Hannes Lohi ja Jan Lundell

Uusin silmin -sarjassa esittelemme akatemiapalkinnon saaneet tutkijat Hannes Lohen ja Jan Lundellin. Suomen Akatemia palkitsi Lohen tieteellisestä rohkeudesta ja  Lundellin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Palkinnot jaettiin Akatemian Tiedegaalassa 23.10.2007

Lohi toi uuden tutkimusmenetelmän Suomeen

Kun molekyylibiologi Hannes Lohi laskeutui Toronton lentokentälle syksyllä 2003, mukana seurasivat vaimon lisäksi viisi lasta, kolmetoista matkalaukkua ja yhdet vauvanvaunut.
Kanadasta hän palasi kotiin kolme vuotta myöhemmin vaimon, kuuden lapsen ja uuden tutkimusmenetelmän kanssa. Meriittilistalla komeilivat myös koirasta löytynyt epilepsiageeni ja tammikuussa 2005 Science-lehdessä julkaistu artikkeli.
Syksyllä 2007 Lohi kertoo tyytyväisenä, että suomalaisista koirista on jo kerätty reilut 12 000 DNA-näytettä.
"Tavoitteenani on koota Suomeen koirien DNA-näytteistä biopankki, joka tukee ihmisillä esiintyvien sairauksien geneettisen taustan selvittämistä."

Koirat kirittävät tutkimusta

Tällä hetkellä Lohi vetää Biomedicumissa Helsingin yliopiston ja Folkhälsanin tutkijana tutkimusryhmää, jonka pääaiheena on uusien epilepsiageenien tunnistaminen. Kansainvälisenä yhteistyönä toteutettavassa tutkimuksessa on mukana yli 50 koirarotua.
Mutta miksi tutkitaan koiria, jos halutaan tietää lisää ihmisten periytyvistä sairauksista?
"Tutkimalla koiran perimää edistämme samalla ihmisen terveyttä. Koirien tutkiminen voi nopeuttaa monien tavallisten periytyvien kansantautien selvittämistä merkittävästi", Lohi perustelee.
"Koiralla on heti ihmisen jälkeen eniten erilaisia perinnöllisiä sairauksia, ja useimmat niistä esiintyvät hyvin samankaltaisina kuin ihmisellä."
Koirista on löydetty jo yli neljäsataa perinnöllistä sairautta, ja lista kasvaa noin kymmenellä vuosittain. Yleisimpiä ovat syöpäsairaudet, epilepsiat, allergiat, silmäsairaudet ja lonkkaviat.

Katkaistaan kurja ketju

Koirien DNA-näytteiden hankkiminen pitää Lohen kiireisenä.
"Olen luonut suhteita rotuyhdistysten ihmisiin, samoin kasvattajiin. Olen kirjoittanut koirajulkaisuihin ja perustanut hankkeellemme nettisivut."
Lohi on motivoinut koiraharrastajia mukaan kertomalla geenitutkimuksen hyödyistä.
"Kaikki tietävät, että tiettyjen rotuominaisuuksien vahvistaminen on heikentänyt koirien geneettistä monimuotoisuutta ja uhkaa jo lajin elinvoimaisuutta. Jotkut rodut saattavat kantaa jopa kymmeniä sairauksia."
Tähän asti iso ongelma on ollut se, että monet sairaudet puhkeavat vasta koiran aikuisiällä, jolloin sairaita yksilöitä on ehditty käyttää siitokseen.
"Näin tautigeeniä kantavien tai sairaiden koirien määrä kasvaa, ja kierre voi johtaa lopulta koko rodun tuhoutumiseen."

Perheenisä ja tiedemies

Genomiikkaan suuntautuneeksi molekyylibiologiksi Lohi ei päätynyt sattumalta. Akateemisen uravalinnan taustalta löytyy sekä perimän vaikutusta että ympäristöstä saatua mallia. Isä on Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti, pikkuveli on väitellyt historiasta ja toinen pikkuveli on lääketieteen tohtori.
Vaikka onkin antaumuksellinen tutkija, Lohen elämään mahtuu muutakin kuin tiede. Kymmentuntisen työpäivän jälkeen perheenisä keskittyy lapsiinsa. Kuusipäisen katraan esikoinen on 11-vuotias tyttö ja kuopus 1,5-vuotias tyttö.
"Lasten mentyä nukkumaan teen usein vielä tunnin pari töitä, mutta viikonloput pyhitän perheelle."
Vaimo, Inka Lohi, työskentelee peruskoulun opettajana. Puolisoiden yhteinen harrastus on pitkänmatkan juoksu. Kuntoa testaillaan säännöllisesti maratontapahtumissa. Hannes Lohi tosin harmittelee maratontahdin harventuneen. Viimeksi hän on osallistunut Helsinki Maratoniin keväällä 2006. Vapaa-ajallaan Lohi soittaa myös pianoa ja urkuja.

Lundell edistää tietokoneen käyttöä kemian opetuksessa

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1985 Jan Lundell pyrki lukemaan kotimaista kirjallisuutta – muttei päässyt. Tie ohjautui papereiden avulla kemian puolelle.
"Ensimmäisen hitaasti etenevän syksyn jälkeen oli aika pitää tuumaustauko, suorittaa asevelvollisuus ja miettiä, mihin sitä on päänsä pistänyt", Lundell muistelee.
Ehkä olikin tarkoitus, että humanistisen tiedekunnan ovet eivät avautuneet, sillä tuumauksen tuloksena kemia vei mennessään.
Lukioaikoinaan Lundell ei pitänyt itseään erityisen luonnontieteellisenä tyyppinä, päinvastoin. Sekä matematiikasta että fysiikasta hän suoritti lyhyet oppimäärät. Sen sijaan kaikille mahdollisille äidinkielen ja kemian kursseille lukujärjestyksestä löytyi aina tilaa.
"Kyllä ne valinnat menevät pitkälti opettajien piikkiin. He olivat innostuneita, ja osasivat myös opettaa sytyttävästi ja kannustavasti."

Molekyylien mallinnus koukuttaa nuorenkin

Lundellin missio on parantaa kemian opetuksen laatua. Keskeistä on vahvistaa opettajien pedagogisia valmiuksia.
Kun opetustaitoihin liitetään tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen, saadaan Lundellin mukaan konsepti, joka uppoaa google-nuorisoon kuin veitsi kuumaan voihin.
"Tietokoneita on jo kaikissa kouluissa, ja lapset osaavat niitä myös käyttää. Kemianopettajien taidot on saatava sellaisiksi, ettei tätä loistavaa mahdollisuutta hukata", Lundell linjaa.
Naapurin kymmenvuotiaiden poikien rohkaisemana Lundell uskaltaa jopa väittää, että molekyylien mallintaminen tietokoneen ruudulla on vähintään yhtä koukuttavaa kuin roolipeleihin uppoutuminen.
"Annoin poikien kerran kokeilla mallinnusohjelmaa, ja sen jälkeen he ovat tämän tästä käyneet jatkamassa virtuaalileikkiä molekyylien kanssa."
Lundell itse heräsi tietotekniikan mahdollisuuksiin 1990-luvun alussa, kun hän tarvitsi välinettä fysikaalisen kemian kokeiden selittämiseen.
"Ja kun tekniikka piti tutkijana saada haltuun, siitä seurasi, että olen opetellut ohjelmoimaan, kasaamaan tietokoneita ja työstämään nettisivuja."
Lundell sanoo, ettei hän koskaan ole tietoisesti luonut akateemista uraa, vaan asiat ovat tapahtuneet omalla painollaan.

Ulkoluvusta oivallukseen

Akatemiapalkinnon perusteissa Lundellin ansiona mainitaan muiden saavutusten ohessa tieteen popularisointi. Nimi näkyy ja kuuluu niin sähköisissä viestimissä kuin printtimediassa.
Paitsi että antaa mielellään haastatteluja, Lundell kirjoittaa myös itse, muiden muassa Kemia-Kemi-lehteen ja Dimensioon. Sydäntä lähellä ovat myös verkkojulkaisut, esimerkiksi nuorille suunnattu Luova.
"Jos haluamme tavoittaa nuoret, verkolle ei ole vaihtoehtoa. Kun nuori hakee tietoa, on ensimmäinen kanava aina netti."
Lundell liputtaa sellaisen opetusmetodiikan puolesta, jossa ymmärrys kasvaa ja oivallus kukoistaa. Hän toivoo, ettei luontaista uteliaisuutta yhdessäkään koulussa latisteta kaavojen pänttäämisellä tai ulkoluvulla.

Kutsumuksena molekyylit

Lundellin ilme kirkastuu entisestään, kun hän pääsee puhumaan tutkijankutsumuksestaan. Eikä mies näytä lainkaan masentuvan, vaikka kuulija pysyy kärryillä vain osittain.
"No hei, ajattele vaikka ksenonia, jalokaasua! Sitä käytetään avaruusteollisuudessa ja lääketieteessä. Samalla aineella, jota NASA tankkaa rakettien polttoainesäiliöihin, voidaan ihminen nukuttaa kirurgisen operaation ajaksi. Ksenon on maailman paras anesteesi, koska se ei aiheuta minkäänlaisia jälkioireita", Lundell innostuu.
"Mutta mihin ksenonin toiminta nukutuslääkkeenä perustuu ja mistä muualta kuin ilmasta sitä löytyy, ovat vielä arvoituksia. Geokemiassa tiedetään, että suurin osa aikojen saatossa muodostuneesta ksenonista on piilossa jossain, mutta missä, se pitää selvittää, jotta arvokasta raaka-ainetta päästään hyödyntämään."
Esimerkillään Lundell painottaa, että kemiasta löytyy paljon alueita, jotka tarjoavat kiehtovia haasteita tutkijoille.
"Perustutkimuksen merkitys korostuu, kun mennään bio- ja nanomaailmaan. Ennen kuin sovelluksia voidaan kehittää, on tiedettävä, miten molekyylit käyttäytyvät eri olosuhteissa ja ympäristöissä."

Lue laajemmat jutut Apropos-lehdestä 4/2007, joka ilmestyy marraskuun lopussa.

Alkuperäinen teksti: Paula Launonen, tiivistänyt: Pasi Ripatti
Kuvat: Vaula Aunola (Lohi), Antero Aaltonen (Lundell)