Uusia parannuskeinoja syövälle
|
Peppi Harvardin Medical Schoolin portailla
|
Peppi Karppinen haaveili nuorena urasta lain ja oikeuden parissa. Rakkaus koitui kuitenkin nuoren neidon kohtaloksi. Lukiossa hän tapasi tulevan miehensä ja opiskelupaikka piti löytyä Oulusta, Peppi ei halunnut enää vaihtaa kaupunkia opiskellakseen oikeustiedettä. ”Siinä vaiheessa oli selvää, että lääketiede oli ainoa vaihtoehto.” Tutkijaksi hänet puhuttiin seitsemän tunnin innostavalla luennolla heti opintojen alussa. ”Akatemiaprofessori Kari Kivirikko kuvaili tutkimusta ja se oli siinä, päivääkään en ole katunut valintaani”, naureskelee Peppi, joka pääsi myöhemmin Kivirikon tutkimusryhmään. ”Valmistumisen jälkeen työskentelin jonkin aikaa myös terveyskeskuslääkärinä, mutta tutkijan ura veti enemmän. Kaksikymmentä vuotta on vierähtänyt jo tällä alalla.”
|
Lääketieteessä kehitys tapahtuu pitkälle tutkimusryhmien sisällä. Kuinka ne oikein toimivat? ”Ryhmän vetäjän on yleisimmin vähintään dosentti-tasoinen tutkija. Pitää olla joku aihe, jota ryhmä tutkii, sen pitää olla riittävän kiinnostava, jotta joku alkaa tutkimuksen rahoittajaksi. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että aiheiden pitää olla isoja.” Työskentely on tiimityötä, johon kuuluu paljon käytännön tekemistä.” Tarvitaan monia käsipareja, koska alusta loppuun tutkimuksessa voi olla lukemattomia välivaiheita, mittauksia, laboratoriokokeita tai testauksia.”
Harvardin läksiäiset
”Hakekaa yhteistyökumppaneita maailmalta”
Oman tutkimusryhmän Karppinen perusti vuonna 2008 saatuaan edellisvuonna akatemiatutkijan pestin. ”Olen siitäkin hyvin kiitollinen. Akatemiatutkijaksi pääsee vain kerran elämässä, hommaan on niin paljon hyviä tarjokkaita. Ihanaa, että saa keskittyä viisi vuotta pelkkään tutkimukseen, ei tarvitse murehtia raha-asioita,” Peppi hymyilee. Akatemiatutkijaksi Karppinen pääsi mielestään muun muassa siksi, että hänen hakemukseensa kuului suunnitelma mennä vuodeksi Harvardiin solmimaan suhteita muihin syöpätutkijoihin. ”Haluan kannustaa kaikkia jo väitöskirjavaiheessa lähtemään maailmalle ja tekemään yhteistyötä oman alan johtavien asiantuntijoiden kanssa.”
Karppinen ryhmineen tutkii entsyymejä. Sitä, miten ne liittyvät erilaisiin tauteihin, kuten syöpään tai hapenpuutevaurioihin, jollaisiksi luetaan esimerkiksi sydän-ja aivoinfarktivauriot. Karppisen artikkeli syöpäsolujen perusaineenvaihdunnasta julkaistiin äskettäin arvostetussa Nature –lehdessä. ”Sekin on sellainen kerran-elämässä-kokemus. Nature-lehteen on tosi hankala saada tutkimuksia, siellä on kova taso ja tarjokkaita ympäri maailman.” Tutkimustulosten julkaisemissa Karppinen käyttää edelleen tyttönimeään Koivunen.
Nöyryys ja rakkaus työtä kohtaan
Käytännön työ askaroi erilaisten kudosnäytteiden kanssa. Vaikka se on yleisinhimillisesti katsoen arvokasta, Karppinen ei ajattele asiaa siltä kannalta kovinkaan usein. ”Suomessa en ole tekemisissä potilaiden kanssa. Harvardissa ollessani kävelin töihin joka aamu syöpäklinikan läpi ja silloin näin säännöllisesti ihmisiä, joita pyrin työlläni auttamaan.” Menestyksestään huolimatta Karppinen suhtautuu työhönsä nöyrästi ja inhimillisellä lämmöllä.
Työstä löytyykin valtavasti hyviä puolia. On jännittävää olla tekemisissä tuntemattoman maailman kanssa. Työ ei ole yksinäistä puurtamista vaan ryhmätyötä mitä suurimmassa määrin. Ryhmän voima on sen jokaisessa jäsenessä. Tutkijan työssä saa olla oman aikataulunsa herra.
|
Karppinen iloitsee siitä, että saa tehdä työtä jota rakastaa. ”Työ on kuin harrastus, se antaa valtavasti. Tosin se myös vie kovasti aikaa, olen käytännössä työssä koko ajan. Perhe siinä tietysti kärsii eniten.” Aikataulut venyvät muun muassa siksi, että Karppisen tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat rapakon takana Yhdysvalloissa. Aikavyöhyke-erot tekevät helposti täällä lisätunteja työvuoroihin.
Millaisia eettisiä kysymyksiä joudut pohtimaan Peppi Karppinen? ”En onneksi työskentele lääketieteen ja bisneksen rajapinnassa joten kaupallistamisen suuriin kysymyksiin ei tarvitse ottaa kantaa. Me teemme perustutkimusta ja sitä voidaan tehdä esimerkiksi koe-eläinten kudoksilla. Siihen liittyy tutkimuseettisiä kysymyksiä. Suomessa onneksi lainsäädäntö on tiukka ja meillä koe-eläimiä hoidetaan ja kohdellaan todella hyvin.”
|
Vaativan ja aikaavievän työn vastapainoksi Karppisilla harrastetaan koko perheen voimin. Talvikalastusta Kuusamon mökillä ja kanalintujen metsästystä omien koirien kanssa.
|
Teksti: Marja Nousiainen
Kuvat: Peppi Karppinen ja Marja Nousiainen
