Tuberkuloosikartan täydentäjä

20.7.12

”Parasta tutkimustyössä on mahdollisuus luovuuteen. Totta kai on oltava analyyttinen ja kurinalainen, mutta luova ajattelu vie uusien asiayhteyksien lähteille.” Akatemiatutkija Heini Hakosalo Oulun yliopistosta tietää mistä puhuu; hän on tehnyt tutkimusta opiskeluvuosien loppuvuosilta lähtien.

Hakosalo aloitti opintonsa Oulussa vuonna 1986 kulttuurintutkimuksen koulutusohjelmassa. Ohjelmassa sai valita pääaineen kirjallisuuden, kulttuuriantropologian ja aate- ja oppihistorian väliltä. ”Valitsin aate- ja oppihistorian. Se yhdistää hyvin filosofiaa, kulttuurintutkimusta ja historiaa”, hän kertoo.

”Opiskeluani leimasi suuri vapaus; luin kirjallisuutta, elokuvatutkimusta, taidehistoriaa ja filosofiaa, mutten lainkaan ’normaalia’ historiaa. Aate- ja oppihistoria mahdollisti sen, että saatoin tutkia oikeastaan mitä tahansa, mikä minua kiinnosti.”

Luonnollinen liuku tutkijaksi

Opintojen kolmantena vuonna Hakosalo huomasi pitävänsä luentoja ja tutkivansa Walter Benjaminin kulttuurifilosofiaa. Neljäntenä vuonna hän pääsi tekemään pro gradua Foucaultia tutkivaan työryhmään ja sain rahoitusta työllensä.

”Missään vaiheessa minun ei tarvinnut tehdä päätöstä ryhtyä tutkijaksi. Liu’uin tutkijan rooliin aika luonnollisesti”, Hakosalo muistelee. ”Mitään täsmällistä käännekohtaa ei ollut. Jossain vaiheessa opintoja vain kajahti.”

Jälkeenpäin tarkasteltuna kirjavissa opinnoissakin on näkyvissä jonkinasteinen logiikka. ”Ehkäpä intuitio ohjasi minua, vaikka opinnot rönsyilivät.”

”When you don’t know where you are going, any road will get you there”, Hakosalo siteeraa Lewis Carrolia. Opintojen vapaus ja etsikkoaika on tärkeää humanistille, mutta valmistumisesta on Hakosalon mukaan pidettävä kiinni. ”Valintoja ei saisi rajoittaa, vaan opintojen rytmitystä parantaa.”

Kuinka tuberkuloosia torjuttiin?

Ensisijainen kiinnostuksen kohde on pysynyt samana koko tutkijanuran. Foucaultia Hakosalo lähestyi lääketieteen ja psykologian tutkimuksesta käsin. Lääketieteen tutkimisen parissa hän on jatkanut tutkimalla muun muassa lääkärinaisten asemaa 1900-luvun alun Suomessa.

Tuberkuloosia vastaan taisteltiin muun muassa valistavilla julisteilla. Juliste Ranskasta vuodelta 1969.

Hakosalolle myönnettiin keväällä viisivuotinen akatemiatutkijan toimi tuberkuloosin vastaisen työn sosiaali- ja kulttuurihistorian tutkimiseen. ”Tavoitteena on tuoda suomalainen tuberkuloosihistoria tiiviimmin osaksi eurooppalaista tuberkuloosihistoriaa. Kattavaa esitystä tuberkuloosista Suomessa ei ole tehty.”

Tutkimus kattaa noin 100 vuotta historiaa, 1880-luvulta 1980-luvulle. Hakosalo haluaa selvittää muun muassa, kuinka erilaisia tuberkuloosin hoitomenetelmiä otettiin Suomessa käyttöön ja miten työtä tehtiin eri yhteiskunnan osa-alueilla.

”Tuberkuloosi oli pitkään Euroopassa vakava kansanterveydellinen uhka, niin myös Suomessa. Tuberkuloosia vastaan rakennettu koneisto purettiin vasta 1980-luvulla, joten monelle meistä tuberkuloosin vaara on vielä muistissa.”

Yhteiskunnallisesti tärkeä aihe

Historioitsijoiden täytyy usein vastata kysymykseen, mihin tutkimusta oikein tarvitaan. Heini Hakosalolla on vastaus valmiina:

”Tuberkuloosin torjumisen tutkiminen on tärkeää, sillä se laajentaa ymmärrystä siitä, miten yhteiskunta pärjää laajan sairauden kanssa. Sairauden torjunta on moninaista työtä; lääketieteellisten toimintojen lisäksi tapahtuu tiivistä hallinnollisen, juridisen ja kulttuurisen sektorin yhteistyötä.”

Ajankohtaisen aiheesta tekevät uusimmat tutkimukset, joiden mukaan ilmastonmuutos voi epäsuorasti lisätä tuberkuloosin esiintymistä. Monissa maissa tuberkuloositapaukset ovat olleet viime vuosina kasvussa pohjoismaiden ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajaryhmien keskuudessa.

Hakosalo tekeekin tutkimuksessaan yhteistyötä Ruotsin ja Norjan tutkijoiden kanssa. ”Tietoutta ja rokotuskäytänteitä tuli Suomeen muiden Pohjoismaiden ja Saksan kautta. Tarkoituksena on viettää vuosi Tukholmassa projektin parissa.”

Tavoitteena kirja ja tietokanta

Hakosalolla on selkeät suunnitelmat tutkimuksen julkaisulle. ”Kirjoitan tutkimukseni teemoista kirjan, artikkeleita ja laadin tietokannan tuberkuloosin kuolleisuudesta ja esiintymisestä. Tavoitteena on luoda työkaluja myös muiden lääketieteen historian tutkijoiden käyttöön.”

Käytännön työtä Hakosalo tekee muun muassa tutustumalla erilaisten tuberkuloosia vastaan taistelleiden laitosten arkistoihin. Hyvänä esimerkkinä toimivat 1930-luvulta lähtien toimineet joulumerkkikodit, joissa hoidettiin tuberkuloosia sairastaneiden äitien lapsia. Nimensä lastenkodit saivat siitä, että suuri osa niiden ylläpitämiseen tarvittavista tuloista tuli joulumerkkien myynnistä.

”Laadin aluksi yleiskartoituksen tuberkuloosityön kentästä, ja sen jälkeen käsittelen joitain laitoksia ja henkilöitä yksilötasolla. Näin tutkimuksesta tulee mielenkiintoisempi minulle ja lukijalle.” Työtä on paljon, mutta viiden vuoden vapaa tutkiminen antaa hyvät puitteet.

Tampereen joulumerkkikodin lapsia voimistelemassa vuonna 1946.
Kuva:FILHA

Soi kammiossa nyt Bach…

Tutkijan työ sopii Hakosalolle, mutta työhön sisältyvä vapaus voi olla joskus ongelma. ”Riskinä on se, että työstä tulee koko elämä. Joskus turhaudun ja kadehdin kahdeksasta neljään töitä tekeviä”, hän naurahtaa. Perhe pitää kuitenkin huolta siitä, ettei työ pääse niskan päälle.

”Toinen huoli tutkijoilla on rahallisten edellytysten puuttuminen. Kiitos Akatemian rahoituksen minulla sitä ongelmaa ei nyt onneksi ole.” Tutkijoille kuuluvasta opetusvelvollisuudesta Hakosalo nauttii, sillä luennoilla hän pääsee esittelemään uusimpia tuloksiaan tuoreena.

Tutkimustyön lomassa Hakosalo rentoutuu musiikin parissa. Hän soittaa pianoa ja kitaraa ja on joskus kokeillut ukuleleakin. ”Se oli minulle liian vaikea, mutta sitä olisi helpompi kantaa mukanaan kuin pianoa!” hän hymyilee. Seuraava ostos on tenorinokkahuilu.

Nuoruuden punk-päivistä Hakosalo on siirtynyt klassisen musiikin pariin. ”Parhaiten tutkijankammioon sopii instrumentaalimusiikki. Minun valintani on Bach”, akatemiatutkija Heini Hakosalo paljastaa.

Olisikohan saksalainen säveltäjä arvannutkaan, että hänen sointujensa siivittämänä joskus täydennetään Euroopan tuberkuloosikarttaa.

Teksti: Juho Karjalainen
Kuvat: Heini Hakosalo, FILHA