Taidelähtöinen lääketieteen tutkimus purkaa ihmiskehon

23.10.2012

Taiteella ja tieteellä – etenkin lääketieteellä – on aina ollut läheinen liitto. Ensimmäiset anatomiakirjat ovat taiteilijoiden kuvittamia, renessanssinero Da Vincin Vitruviuksen mies esitteli ihmisen mittasuhteet lääketieteellisen tarkasti ja Rembrandtin Tohtori Tulpin anatomialuento kuvaa ruumiinavausta niin ikonisesti, että samaa asetelmaa käytettiin myöhemmin Che Guevaran kuolinkuvissa.

Taiteen ja tieteen yhdistämisen perinnettä voidaan nähdä myös Lapin yliopiston tutkijan Kaisu Kosken työssä. ”En kyllä lähtisi vertaamaan itseäni Rembrandtiin”, Koski naurahtaa. ”Tutkimukseni on tavallaan ruumiinavaus lääketieteen opintoihin.”

Koski tutkii Akatemian rahoituksella lääketieteen kehollisia ja visuaalisia esityksiä. Otsikko vaati avautuakseen selityksen: ”Tutkin lääketieteellisessä koulutuksessa luotuja kehojen representaatioita. Selvitän, kuinka opinnoissa rakennetaan kuva potilaan ja lääkärin kehosta, ja puran modernin lääketieteen kehokäsitystä.”

Ennen kuin lääkärit pääsevät operoimaan aitoja potilaita, he lähestyvät ihmiskehoa eri tavoin. ”Keinoja ovat muun muassa visualisoinnit piirtämällä, elokuvan keinoin, draama ja vaikkapa nuket. Erilaiset instruktiovideot toteuttavat kehoja aina jollain tietyllä tavalla, ne rakentavat ihmiskuvaa”, Koski selittää.

Tutkimuksen tarkoituksena on luoda uutta ymmärrystä siitä, miten lääketiede tuottaa kehon. ”Lääketiede on sosio-kulttuurinen tuote, joka rakentaa meille käsityksen kehostamme. Tuo kuva ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen.”

Taiteellisella lähestymisellä uusia opetusmenetelmiä

”Lääketieteen tuottamat visualisoinnit esimerkiksi röntgenkuvien kautta ovat jo osa populaaria kuvastoa ja vaikuttavat kehokokemukseemme. Tarkoituksenani on tunnistaa ja myös kyseenalaistaa lääketieteen tapa kokea keho”, Koski selittää.

Tutkimuksen tuloksilla on sekä taiteellista että yhteiskunnallista arvoa. Kosken tuottamaa videomateriaalia voidaan käyttää lääketieteen opetuksessa, ja tutkimuksessa syntyy myös uusia oppimistyökaluja.

”Lääketieteen opinnoissa käytetään usein erilaisia videorepresentaatioita keskustelun aloittajina; nämä videot voisivat aivan hyvin olla taiteilijoiden tekemiä. On olemassa muitakin tapoja oppia kuin nykyiset lääketieteen koulutuksen metodit. Potilaan kohtaamista ja taudinkuvan ymmärrystä voidaan kouluttaa taiteen keinoin, esimerkiksi käyttämällä taiteilijoita kouluttajina”, Koski kertoo.

Tutkijan persoona korostuu

Kosken harjoittamaa terveyden taiteellista tutkimusta voi tehdä monella tapaa. Hänelle luontainen tapa on videotaide. ”Olin vast’ikään kolmen kuukauden tutkimusmatkalla Albertassa Kanadassa tutustumassa lääketieteen koulutusohjelmaan. Haastattelin lääkäreitä ja opiskelijoita ja kuvasin heitä työhöni.”

Tuloksista syntyi teos, jossa tutkitaan lääketieteen ammattilaisten ja opiskelijoiden tapaa visualisoida kehoa piirroksin, sanoin ja myös omalla kehollaan. ”Tällaisessa tutkimuksessa metodit on monesti rakennettava itse, ikään kuin itseään korjaavan prosessin kautta. Materiaali monesti määrittelee sen, miten sitä lähestytään.”

Tieteellisestä perinteestä taidelähtöinen tutkimus eroaa Kosken mielestä juuri siinä, että tutkija reflektoi omaa kokemusmaailmaansa vahvasti tutkittavaan aiheeseen. ”Oma suhtautumiseni vaikuttaa siihen, mitä valintoja tutkimuksessa teen. Etenkin kehollisuutta tutkiessa tämä on mielestäni hyvä asia.” Kukapa voisi tutkia kehojen representaatioita vailla tietoisuutta omasta kehollisuudestaan?

Tieteessä tärkeää objektiivisuutta ja eettisyyttä ei kuitenkaan hylätä. ”On tärkeää muistaa, että tutkijana en voi vain kuvata ihmisiä ilman lupaa ja käyttää heitä datana. Lisäksi olen rehellinen materiaalilleni: jos pyydän kuvattavaa tuomaan jonkin esineen, joka edesauttaa kehon ymmärtämistä, , en vaihda tai poista esinettä lopullisessa työssä – olkoon se kuinka absurdi tahansa.”

Kaksoiselämää?

Kosken mukaan taiteella ja tekstillä voidaan kommunikoida eri asioita. Ajatus on vanha, mutta toimii. Yleensä taiteellista tutkimusta käytetään tieteellisen tutkimuksen tulosten analysoinnissa, mutta Koskella on erilainen lähestymistapa.

”Olen itse yhtä aikaa sekä tutkija, että taiteilija. Tämä kaksoisrooli tuo omat haasteensa ja kasvattaa minua sekä taiteilijana että tutkijana. Pelkkänä taiteilijana käyttäisin enemmän itseäni ja olisin päähenkilö, tutkijana olen läsnä enemmän metodin ja teoksen ääriviivojen luojana”, Koski pohtii.

Taiteilija ja tutkija ovat molemmat rooleja, joihin Koski on kasvanut samanaikaisesti. ”Näitä identiteettejä on vaikea erottaa toisistaan, mutta jos veitsi kurkulla kysytään, niin pidän itseäni taiteilijana. Taide on minulle keino ymmärtää maailmaa, mutta tapani tehdä taidetta on tutkiva”, hän selittää.

Kuka on kehosi asiantuntija?

Koskea on lapsesta asti kiinnostanut ihmiskeho. Hänellä on vahva näyttelijätausta, jossa kehollisuus on luonnollisesti lähellä. Omaan kehokokemukseensa Koski kertoo lääketieteen vaikuttaneen paljon.

”Muuttaessani Hollantiin kymmenen vuotta sitten, kummastuin, kun lääkäri kysyi minulta mitkä ovat omat odotukseni. Ajattelin, että lääkärin kuuluisi olla asiantuntija, myös oman kehoni suhteen. Tavallaan tajusin, kuinka autoritaarisia lääkärit ovat Suomessa olleet.”

Humanistisen terveystutkimuksen tutkimusalue ei ole Suomessa laaja. Suuntaukseen kuuluva narratiivinen potilaan kohtaaminen o oon vielä Suomessa harvinaisempaa kuin muualla maailmassa. Narratiivinen lääketiede keskittyy perinteisen tautikohtaisen lääketieteen sijaan kohtaamaan potilaan persoonana, joka on ruumiillinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kielellinen olento.

”Taidelähtöinen, narratiivinen lähestymistapa lääketieteeseen  on kasvussa etenkin Pohjois-Amerikassa ja Iso-Britanniassa”, Koski kertoo. ”Ymmärrämme ihmiskehon lääketieteen kautta, olemme kasvaneet tähän, mutta taide voi antaa meille työkalut tutkia ja muokata tuota kuvaa vastaamaan paremmin todellisuutta.”

Ehkäpä nähtävissä oleva taiteen ja lääketieteen lähentyminen kielii uudenlaisen tutkimustradition vahvistumisesta; ehkäpä olemme tiedettä ja taidetta yhdistävän uuden renessanssin kynnyksellä?

Kaisu Kosken töihin voi tutustua: www.kaisukoski.com.

Linkin takana Kosken videoteos, joka esitettiin myös SCINEMA 2012 -filmifestivaalien ohjelmistossa elokuussa Australiassa. http://youtu.be/UKPmQXvOnzA

Yksi uusimmista Kosken projekteista, interaktiivinen Bodytrace-teos on yhtä aikaa tutkimustulos sekä datan keräämisväline. Testisivuille:
http://projects.cpu-theatre.org/bodytrace/

Teksti: Juho Karjalainen
Kuvat: Kaisu Koski