Ajattele, ennen vanhaan ne piikitti ihmisiä!

23.11.2009

Pillerit juuttuvat kurkkuun, neulat pistävät pyörtymään. Miksei lääkettä voi vain sujauttaa ihon alle, ja sieltä se sitten vapautuisi vähin äänin ihmistä hoitamaan? DelSiTech Oy:n keksintö mahdollistaa juuri sen. Mutta toisaalta, kuulostaa vähän hurjalta. Mitä jos kapseli menee rikki? Entä jäämät, täytyykö niitä kaivella pois?

Piigeeli + lääke = annosteleva kapseli

Ota veteen liuotettua piigeeliä. Lisää veteen liuotettua lääkettä. Sekoita ja kuivaa. Muotoile kapseliksi, sauvaksi tai kuiduksi. Valmista tuli!

Roisisti yksinkertaistaen noin valmistetaan uudenlainen DelSiTech-lääkeannostelija. Valmis piigeelikapseli viedään esimerkiksi injektoimalla ihon alle tai lihakseen. Siellä geeli alkaa ajan kuluessa itsekseen hajota ja samalla vapauttaa itseensä sitoutunutta lääkeainetta.

"Piigeelin hajoamisaika riippuu sen valmistustavasta. Näin voidaan siis ennalta portaattomasti säädellä lääkeaineen vapautumisnopeus päivistä useisiin kuukausiin", kertoo DelSiTechin toimitusjohtaja Harry Jalonen.

Olet 0,5-prosenttisesti piitä!

Pii on luonnon yleisin alkuaine, mikä ei tietysti vielä vakuuta, mutta ihmisessäkin sitä on valmiiksi kaikissa soluissa ja elimissä. Itse asiassa noin 0,5 % kuivapainostasi on piitä. Kapselista elimistöön vapautuva pii huuhtoutuu luonnollisesti pois virtsatietä pitkin.

Mutta entä jos kävelee kapselikäsi ojossa seinää päin ja kapseli rusentuu rikki? Saako yliannostuksen?

"Lääkeaine on useimmissa tapauksissa niin hyvin sekoitettu piigeeliin, ettei kapselin murtuminenkaan merkittävästi nopeuta lääkeaineen vapautumista", Jalonen rauhoittaa.


Kapseleita voidaan valmistaa erikokoisina. Kuvassa näkyy pieni sauvamainen kapseli.

Biologisia lääkkeitä ei noin vain pillereiksi puristeta

Keksinnölle on ollut tilausta monestakin näkökulmasta tarkasteltuna. Ensinnäkin pitkäaikainen ihonalainen annostelu korvaa hoitoa tarvitsevan elämää rajoittavat päivittäiset injektiot ja sairaalakäynnit.

Toiseksi tekniikalla voidaan antaa lääkeaineita, jotka eivät sovellu suun kautta annosteltaviksi. Ja kolmanneksi piigeeliannostelija voidaan valmistaa vedessä huoneenlämmössä. Tällaiset valmistukseen ja annostelutapaan liittyvät rajoitukset koskevat etenkin lähitulevaisuudessa yleistyviä biologisia lääkkeitä eli biologisin menetelmin tuotettuja aineita kuten proteiineja ja viruksia. Ilman tämänkaltaista annostelijaa ne pitäisi injektoida tyypillisesti päivittäin.

Mikä parasta, piigeelin hajoaminen ei aiheuta ihmiselle haittavaikutuksia kuten monet muut pitkäaikaiset lääkeannostelijat. 

"Valmisteen hajoaminen ei muuta ympäröivän kudoksen pH:ta, mikä parantaa elimistön sietokykyä ja vähentää tulehdusriskiä", Jalonen huojentaa lääkintäpelkoisen mieltä ja piristää vielä lisää: "Käytön jälkeen hajonnutta valmistetta ei tarvitse poistaa."

Yli sadan julkaisun keksintö

Ihan yhdessä yössä ei keksintömyssy tutkijoilla salamoinut, vaan lopputulokseen on päästy tekemällä raakaa työtä biomateriaalitutkimuksen saralla.  Lääkeannostelijan teknologia perustuu yli sataan julkaisuun, viiteen väistökirjaan ja toistaiseksi 10 kansainväliseen patenttiperheeseen. Pohjat rakennettiin Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä, jatkokehitys tehtiin DelSiTechissä. Jalonen mainitsee keksinnön taustajoukoista monia tutkijoita, muiden muassa Antti Yli-Urpo, Mika Jokinen, Manja Ahola, Pirjo Kortessuo ja Reeta Viitala.

Teksti: Nina Mäki-Kihniä
Kuva: DelSiTech