Vihattu ja rakastettu Kleopatra

11.11.2011

Kleopatra tunnetaan Egyptin viimeisenä faaraona, mutta ennen kaikkea mystisenä lumoojattarena ja historian vaikutusvaltaisimpana naisena. Jälkipolvet ovat muovanneet egyptiläiskunigattaresta myyttiseen olennon, ellei hän ollut sitä jo elinaikanaan. Kansalleen Kleopatra oli jumalatar, mutta silti hänen elämänsä on kuin parhaimmasta saippuasarjasta. Hän oli aikansa mahtavimpien roomalaisten, Julius Caesarin ja Marcus Antoniuksen, rakastajatar ja heidän lastensa äiti. Suhteineen ja suunnattomine rikkauksineen hän ohjaili koko Välimeren maailmaa.

Historioitsija Stacy Schiff ei pyri kertomaan ainoaa oikeaa totuutta Kleopatrasta, jolle on aikojen saatossa luotu lukemattomia erilaisia elämiä ja persoonallisuuksia. Harvat aikalaiskirjoitukset ja liiankin monet myöhempien vuosisatojen tulkinnat ovat monet keskenään ristiriidassa. Joissain Kleopatra nähdään vallanhimoisena noitana, joissain rakastavana äitinä ja puolisona. Schiff on tehnyt valtavan työn lähdemateriaalin vertailussa, tulkinnassa ja kritisoimisessa. Mikä on todennäköisintä, mikä edes mahdollista, ja missä muut historioitsijat ovat erehtyneet pahiten? Tuloksena on upea yhteenveto viimeisen faaraon tarinasta. Tämä on Kleopatran ”eräs elämä”.

Teksti on kaunokirjallista ja kuvailevaa. Usein tuntui, että adjektiiveja on jopa enemmän kuin pisteitä. Tietokirjoille tyypillinen neutraali tyyli lyhyine virkkeineen on siis kaukana. Aikalaislähteillä lienee osansa asiassa: Historiaa kirjoitettiin perimätiedon ja huhupuheiden mukaan. Antiikin ajan historioitsijat myös halusivat tallentaa tapahtumat jälkipolville mahdollisimman elävinä, joten he kuvailivat tuoksuja, ääniä, silminnäkijöiden tunteita... Osa tästä tunnelmasta välittyy vielä Schiffin 2000 vuotta myöhemmin kokoamasta elämäkerrasta.

Kleopatra vaatii hyvää keskittymistä lukijalta. Pitkät, polveilevat virkkeet elävöittävät tekstiä, mutta ajatus katkeaa helposti kesken. Todennäköisesti ongelma on osin suomentamisen vaikeudessa. Sanajärjestyserot sotkevat erityisesti pitkiä virkkeitä, mikä tekee tekstistä poukkoilevaa. Myös suomen sukupuoleton hän-pronoini aiheutti päänvaivaa. Milloin viitattiin Kleopatraan, milloin Caesariin, Antoniukseen tai johonkuhun aivan muuhun? Kirjassa on paljon lainauksia, joita voi olla vaikea ymmärtää kulttuurisen ja kielellisen aikaeron tähden. Välillä taas Schiff on ”unohtanut” avata omaa ajatusketjuaan lukijalle, jolloin sitä on pääteltävä: Hän saattaa esimerkiksi käyttää kielikuvia, jotka liittyvät kymmeniä sivuja aikaisempiin tekstinkohtiin.

Aiempi tietämys Kleopatrasta ja antiikin maailmasta ei ole välttämätöntä. Se kuitenkin helpottaa lukemista huomattavasti, syventää lukukokemusta ja lisää kirjasta irtoavaa tietoa. Merkittäviä tapahtumia ei kerrota tarkasti tai aina edes kronologisesti, vaan maailmanhistoria on koottava sieltä täältä pienistä syistä ja seurauksista. Toisaalta pääpaino ei olekaan toinen toistaan seuraavissa tapahtumissa vaan ajankuvassa ja henkilökemiassa. Paitsi Kleopatrasta, kirja kertoo myös tavallisten kansalaisten arjesta, vallinneista arvoista ja edelleen puhuttavista ongelmista. Kleopatra pursuaa riemastuttavia yksityiskohtia: Millaista oli Kleopatran palatsin keittiössä, tai miten kirahviin suhtauduttiin Roomassa?

Välimeren kartta kirjan alussa oli erityisen hyödyllinen. Aleksandrian kartta sen sijaan on omituinen, vaikeaselkoinen ja näin ollen täysin turha. Kuvia ei ole. Kuten sanonta kuuluu, kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa. Värikäs kuvailu ei aina auta mielikuvien luomisessa, kun kerrotaan vieraasta ja kaukaisesta kulttuurista. Kleopatrasta saamamme mielikuva on hänen jälkeensä eläneiden ihmisten määräämä, niin kirjallisuudessa kuin kuvataiteessakin. Taiteilijoiden näkemykset olisivat tuoneet kirjallisia lähteitä vertailevaan teokseen uuden ulottuvuuden.

Olin yllättynyt siitä, miten paljon tietoa 2000 vuoden takaisista tapahtumista voi saada. Vaikka osa Kleopatran elämästä onkin jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi, kirja on loistava yleissivistävä paketti koko antiikin maailmasta. Teoksen hidaslukuisuuttakaan ei pidä säikähtää. Tarkka lukeminen on ehdottomasti vaivan arvoista. Halutessaan tähän elämäkertaan voi myös suhtautua historiallisena romaanina. Tällöin muutama väärinkäsitys tai epäselvyys ei haittaa, ja silti oppii varmasti paljon myyttisestä viimeisestä faaraosta. Kleopatra muutti maailmaa – olemalla nainen. 

Teksti: Veera Nissi
Kuvat: WSOY ja Pixmac.fi

Kirjoittaja Veera Nissi opiskelee Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa Helsingissä.