Macca-hullujen supertietopaketti
03.10.2011
Paul McCartney ei ole vielä tehnyt itsestään omaelämäkertaa, mutta Howard Sounesin kirja Paul McCartney on ehkä paras tähän mennessä McCartneysta tehdyistä tietokirjoista. Se etenee kronologisesti aina McCartneyn lapsuudesta viimeisimpiin päiviin pikkutarkkuudella, joka vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta.
Elämäkertana teos on varmasti parasta, mitä saadaan, ottaen huomioon että itse McCartney ei ole antanut kirjaan haastatteluita. Sounes ei kuitenkaan ole lannistunut tästä, vaan on kerännyt uskomattoman määrän erilaisia dokumentteja arkistoista kirjoittaakseen ihailevan kirjansa. Jo alusta on selvää, että kertomistapa on hieman luontodokumenttimainen – asioita seurataan ulkopuolelta, samalla kun koetetaan pyrkiä luonnollisuuteen.
Keskipiste kirjassa on selvä: se on McCartney ja the Beatles – onhan yhtye McCartneyn elämän muuttava tekijä. Ainakin aluksi teos on selvästi Beatles-painottunut, ja suurin osa alusta kuluu Beatlesin ja McCartneyn elämän selostamiseen. Vaikka teoksen nimeessä onkin vain yhden Beatlesin nimi, on mielestäni aivan oikeutettua, että suuri osa kirjasta käytetään juuri siihen yhtyeseen.
Yksi suuri ongelma mielestäni kirjassa on sen uskomaton pikkutarkkuus. Edellyttää erittäin hyvää muistia tai hyvin omistautunutta lukemista, että muistaisi edes osan niistä pienistä tarinoista, joita haarautuu päätarinasta erillisiksi. Nimiä, vuosilukuja ja paikkoja luetellaan sellaisella vauhdilla, että jos kirjan sulkee hetkeksi, ei ymmärrä enää jatkosta ollenkaan. Toisaalta tämä on myös hyvä asia, mutta en rehellisesti voi suositella teosta ihmiselle joka on vain kiinnostunut kuulemaan yleiskuvan Beatlesista – teos on erittäin selvästi kiinnostuneille tarkoitettu, ja sen huomaa useassa kohdassa.
Suurimmat McCartneyn elämän käännekohdat on eritelty omiksi luvuikseen ja pienemmät ovat väliotsikoina tekstin lomassa. En keksi mitään kovin suurta kritiikkiä tätä menettelyä kohtaan, se on suhteellisen selvä ja luvut antavat kiinnostavan alun kullekin uudelle tarinalle, joista koostuu lopulta kirja ja erään Beatlen elämä. Visuaalisesti kiinnostavuus on unohdettu täysin. Koko teoksessa on kaksi pientä osiota, joissa on aikalaiskuvia, mutta ne tuntuvat kovin yksinäisiltä valtavan tekstimassan välissä. Sivut ovat suurehkoja ja teksti on pientä, joten lukeminen tuntuu toisinaan tuskallisen hitaalta.
Voisin ehdottomasti suositella teosta kenelle tahansa joko Beatlesista tai McCartneysta kiinnostuneelle, sillä tämän kirjan avulla saa erittäin laajan tietopaketin kaikesta McCartneyyn liittyvästä. Itse en ole koskaan pitänyt Beatlesia sinä musiikin messiaana, jona sitä yleensä pidetään, mutta minullekin teos oli kiehtova, joskin erittäin raskas luettava. Kokonaisuudeltaan teksti tuntuu kovin puuduttavalta ja raskaalta, sillä kieli on paikoittain ”tökköä”. En tiedä onko ongelmana suomennos vaiko se, että kirjoittaja on ollut kiinnostuneempi faktoista kuin luettavuudesta, mutta se tuottaa silti suuren päänvaivan. Tottakai, jos aihe on sellainen josta löytää iloa, ei kielellä ole niin paljon väliä.
Faktoja on kerätty teokseen aivan järjetön määrä, ja lähteitä on jopa 55 sivua, eikä kenellekään jää epäselväksi että tämä teos on selvästi kirjailijan rakkauden tuote. Uskomaton määrä tietoa on tiivistetty ”vain” 655 sivuun. Lukijan on kuitenkin saadakseen kaiken irti kirjasta, jaettava tämä rakkaus McCartneyhyn eikä se aina ole helppoa. Onneksi tarinat ovat myös yleisesti ottaen kiinnostavia, joidenkin muistuttaessa jopa proosaa, mutta minulla oli suuria vaikeuksia saada viimeiset sata sivua luettua.
Siis, hyvä lukija, jos tunnet olevasi innostunut Paul McCartneysta, osta tämä kirja, mutta jos etsit kevyttä sunnuntailukemista, en voi suositella juuri tätä nimenomaista kirjaa. Minulla ei ainakaan ollut vaikeuksia löytää ihmisiä, jotka haluaisivat lukea teoksen, sillä löysin heti kaksi ihmistä jotka olisivat halukkaita lukemaan sen.
Teksti: Rollo Kuokkanen
Rollo Kuokkanen opiskelee Suomelaisen Yhteiskoulun lukiossa Helsingissä.
Kuvat: Otava ja Pixmac.fi
