Uskontojen tuntemus on rikkautta

10.08.2012

Essi Mäkelä tutki pro gradu -työssään uuspakanallista nuorehkoa uskontoa, diskordianismia. Kaliforniassa 1950-luvulla syntynyt aatesuuntaus oli alkujaan uskonnon parodiaa. Nykyisin diskordianismin ideologiaan kuuluu kyseenalaistaa kaikki, nauraa kaikelle ja rikkoa tabut, jotta valaistumisen hetket olisivat mahdollisia. Diskordianismin toiminnallinen puoli, Operaatio mielenpano (Operation Mindfuck) taas pyrkii järjestyksen ja kaaoksen tasapainoon hämmentämällä liian järjestyneitä tilanteita ja järjestämällä turhan kaoottisilta tuntuvia hetkiä. Miten Mäkelä päätyi kiinnostavaan aiheeseensa ja mitä hän oppi tutkimusta tehdessään?

Uskontotiedettä pääaineenaan opiskellut Mäkelä, 25, valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta loppukeväästä. Gradun aihe löytyi hänen mukaansa helposti. Mäkelä halusi täyttää työllään esoteriikan ja nykyuskonnollisuuden tutkimuksen tyhjiötä, joka opintojen aikana häiritsi häntä itseään.

”Uuspakanuutta on tutkittu Suomessa todella vähän. Siitä ole juurikaan julkaistu tutkimuksia muutamaa opinnäytetyötä lukuun ottamatta. Maailmalla diskordianismista on julkaistu vain yksi suurempi teoreettinen tutkimus, kun taas empiiristä eli kenttämateriaalia hyödyntävää tutkimusta ei ole tehty oikeastaan lainkaan. Itse tein Suomen ensimmäisen maisterintyön tästä aiheesta.”                                                                                                                                                                 

Uuspakanuus on Mäkelästä kiintoisa ilmiö verrattuna perinteiseen uskonnollisuuteen, jonka mukaan voi uskoa vain yhteen kokototuuteen.

”Pakanuudessa ylipäänsä on tavanomaista erilaisten perinteiden eri puolien hyödyntäminen oman maailmankuvan rakentamisessa. Diskordianismi puolestaan on henkilökohtainen suosikkini uskontojen kentällä karnevalistisen luonteensa vuoksi. Miellän itseni diskordianistiksi, joten minusta oli jännittävää selvittää, mitä muut samanmieliset asioista ajattelevat.”

Tutkijayhteisön arvostus ilahduttaa

Alun perin Mäkelän aikoi tarkastella sitä, miten diskordianismin voisi määritellä uskonnoksi.

”Vähitellen kuitenkin tajusin, ettei kyse ole ilmiön kartoittamisesta uskonnoksi vaan siitä, miltä osin se muistuttaa uskonnollista käyttäytymistä. Tieteellisesti tarkastellen se saattaisi siis tulla luetuksi vähintään uskonnolliseksi aatteeksi. Ilahduin myös siitä, miten syvällisiä keskusteluita aiheen parissa saatiin haastateltavien kanssa aikaiseksi. Toki aiheeseen perehtyneenä tiesin kyseisen uskonnon potentiaalin, mutta sen kuuleminen tuntemattomien haastateltavien suusta oli riemastuttavaa.”

Tutkimustyötä tehdessään Mäkelä yllättyi siitä suuresta kiinnostuksesta, joka virisi laajasti hänen aihettaan kohtaan tutkijapiireissä ja muutenkin: ”Graduni myötä löysin tutkijayhteisön, joka on keskittynyt nimenomaan tämänkaltaiseen uskonnollisuuteen ja osaa siis arvostaa työtäni tavalla, jota en olisi koskaan uskaltanut edes toivoa.”



Tuoreen maisterin on helppo hymyillä.

Opiskelusta vahvistusta tutkimusinnolle

Mäkelä pääsi aloittamaan opinnot Helsingin yliopistossa toisella yrittämällä syksyllä 2006. Aluksi hänen pääaineensa oli folkloristiikka, mutta seuraavana vuonna hän vaihtoi sen uskontotieteeseen. Sivuaineinaan Mäkelä opiskeli folkloristiikkaa, musiikkitiedettä sekä yleistä ja kotimaista kirjallisuutta. Lisäksi hän on käynyt Kriittisen korkeakoulun kahden vuoden kirjoittajalinjan.

Opintojen edetessä tiede ja sen tekeminen alkoi kiinnostaa Mäkelää yhä enemmän.

”Opinnot muuttuivat sitä kiinnostavammiksi, mitä syvemmälle perusteista päästiin aiheen syövereihin. Valitettavasti esimerkiksi vaihtoehtoista ja postsekulaarista uskonnollisuutta oli todella vähän opetettavien aiheiden listalla. Niinkin isosta aiheesta kuin länsimainen esoteria on järjestetty vain yksi kurssi Helsingin yliopiston koko olemassaolon aikana! Olen onnellinen, että pääsin tuolle kurssille, mutta samalla voimistui haluni tuottaa tutkimusta ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös opetusta kyseisistä aiheista.”

Tutkijan työ innostaa Mäkelää tulevaisuudessa etenkin siksi, että hän kokee uuspakanuuden ja uuden uskonnollisuuden henkilökohtaisesti niin tärkeäksi, että haluaa lisätä oman panoksensa myös sen tieteelliseen tutkimiseen. Uskontotiede on tieteenalana hyvin nuori maailmanlaajuisesti ja suomalaisessa kontekstissa vielä nuorempi. Mäkelä haluaa, että uskontotieteellistä tutkimusta edistetään ja uskontojen tuntemusta ylläpidetään, jottei tämä rikas perinnekenttä jäisi unholaan muiden ilmiöiden rinnalla.

Polynesialaiset tanssit ovat yhtä juhlaa

Vapaa-ajallaan Mäkelä toimii aktiivisesti uskontojen tasa-arvoa ja erityisesti uuspakanauskontojen asiaa edistävässä Pakanaverkko-yhdistyksessä. Innokas puheenjohtaja kirjoittaa yhdistyksen lehtiin ja organisoi tapahtumia erilaisissa työryhmissä.

Yhdistystoiminnan ohessa hän on ehtinyt kirjoittaa  maatietokirjoja lapsille. Ensin ilmestyi Suomi-kirja, jonka jälkeen vuorossa olivat Viro, Norja ja Islanti. Kirjoissa kerrotaan kaikkea maiden historiasta koululaitokseen, hallintoon, kulttuuriin, maantieteeseen ja esimerkiksi matkakohteisiin liittyen. Parhaillaan Mäkelä neuvottelee kustantajan kanssa vielä yhdestä uudesta kirjasta.

Liikunta ja tanssikin ovat tärkeitä Mäkelälle. Hän kuuluu Ta'urua -ryhmään, joka esittää  polynesialaisia tansseja. Ryhmän nimi tarkoittaa Suurta Juhlaa: ”Ta'uruan keikat ovatkin sananmukaisesti yhtä suurta juhlaa ja saan niistä hurjasti energiaa arkeen. Kiirettä pitää, mutta osaan toki välillä myös rentoutua esimerkiksi poikaystävän kainalossa hyvän leffan parissa!”



Tanssista saa hyvää energiaa!

Työnhakua ja väitöskirjan suunnittelua

Tulevana syksynä Mäkelä valmistelee tutkimussuunnitelmaa väitöskirjaa varten. Työnhaunkin hän on käynnistänyt: ”Olen hakenut esimerkiksi  kirjallisuustoimittajan töitä. Myös järjestötyöskentely kiinnostaa.”

Lähiaikoina Mäkelää työllistävät useat pienemmät kirjoitustyöt, kuten eräs käännösprojekti ja erilaiset artikkelit. Ehkäpä aikaa löytyy vihdoin myös oman romaanin kehittämiselle, jonka työstämiseen Kriittisen korkeakoulun jatkotyöpaja tarjoaisi mahdollisuuden.

”Tulevaisuudessa haaveilen tietysti kirjallisten teosteni julkaisusta ja tutkijan työstä, jonka myötä pääsisin selvittämään lisää uudesta uskonnollisuudesta, ihmisistä ja koko maailmasta. Tiede on avoin kirja, joka odottaa kirjoittajaansa!”

Teksti: Terhi Loukiainen
Kuvat: Essi Mäkelä