Onko naistutkimus tieteenala vai ideologia?
Olen nuori, rahoituksesta muiden tutkijoiden kanssa kamppaileva tutkija. Olen pitkään ihmetellyt sitä, että naistutkimuksen kaltainen pseudotiede nielee tieteelle varattua rahaa. Artikkelissanne "naisoikeuden professori" Kevät Nousiainen väittää, että "meillä on yhä suuret palkkaerot ja ongelmia väkivaltakysymyksen käsittelyssä".
Suomessa ei ole suuria palkkaeroja miesten ja naisten välillä saman alan sisäällä, ja viittaus väkivaltakysymykseen on lähinnä outo, kun otetaan huomioon naisten jatkuvasti lisääntyvä parisuhdeväkivalta.
Vanhempain rahaan liittyvä huomautus oli yhtä älytön: siinähän on kyse juuri sellaista "positiivisesta syrjinnästä", jota ollaan Suomessa harjoitettu erilaisten kiintiöiden muodossa jo pitkään ja ollaan vaatimassa lisää esimerkiksi maahanmuuttajien eduksi. Lisäksi Nousiainen täysin ilman argumentteja olettaa miehen vahvemman aseman, joka kai sitten tulee ilmi esimerkiksi siinä, että avioerojen yhteydessä lapset määrätään järjestelmällisesti äidilleen.
Koko naistutkimus vaikuttaa enemmän poliittiselta liikkeeltä kuin vakavasti otettavalta tieteenalalta. On oltava mahdollista määritellä, mikä on tiedettä, mikä tekee jostain tiedon alasta tieteen. Näiden perustelujen on oltava julkisia ja yleisesti hyväksyttyjä.
Nimimerkki MT
"Naiset on yhteiskunnassa usein heikommassa asemassa kuin miehet, ja tätä tilannetta pitää naistutkimuksen mielestä korjata" sanoo Kevät Nousiainen sivujenne Naistutkimus avaa silmiä syrjinnälle -artikkelissa. Tämä herätti minut pohtimaan, että onko naistutkimus tieteenala vai ideologia? Miten naistutkimus voi olla jotain mieltä? Onko naistutkimus sama kuin feminismi? Voiko naistutkimusta opiskella, jos ei ole feministi? Onko geologia sitä mieltä, että mannerlaattojen liikkuminen on huono asia?
Nimimerkki Katriina
Erikoistutkija Hannele Kurki Suomen Akatemiasta vastaa:
Tieteenalojen määrittelyyn liittyy aina tiedollisen ulottuvuuden lisäksi sosiaalinen ja yhteiskunnallinen puoli. Toisaalta oppiaineet ovat syntyneet pitkäaikaisen historiallisen kehityksen, akateemisten oppilaitosten institutionaalistumisen ja ammatillistumisen tuloksena. Erityisesti 1960-luku oli tieteenhistoriallisesti kiintoisaa aikaa , koska tällöin "syntyi" useita luonteeltaan kyseenalaistavia, perinteiset tieteenalat ylittäviä, poleemisiakin tutkimusaloja (naistutkimus, ympäristötutkimus, kansanterveystutkimus, kehitysmaatutkimus, aluetutkimus, kulttuurintutkimus, tieteentutkimus).
Suomen Akatemialla on ollut useiden näiden alojen alkuvaiheen kehittymiselle tärkeä merkitys. Akatemian rahoitus on edistänyt tiedeyhteisössä muutenkin tapahtuvaa kehitystä, mutta voidaan arvioida, että esimerkiksi naistutkimuksen kohdalla se on nopeuttanut alan juurtumista Suomeen. Tutkimusrahoitus ei kuitenkaan yksin selitä alan ripeätä kehittymistä. Menestyksen takana ovat kansainvälisissä vertaisarvioinneissa korkeatasoiseksi havaitut tutkijat ja kasvavat opiskelijamäärät. Tämä kertonee tutkimusalan aktiivisuudesta ja voimallisuudesta.
Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista tieteellistä tutkimusta, ja sen toiminta kattaa kaikki tieteen- ja tutkimuksen alat. Naistutkimusta ei ole kuitenkaan määritelty Akatemian sisäisiin tutkimusrahoituksen tietojärjestelmiin omaksi tutkimusalaksi, joten sen rahoitusvolyymista ei ole yksityiskohtaista tietoa. (Näin on tilanne myös useiden muiden tieteidenvälisten, tai moni- ja poikkitieteellisten alojen kohdalla.)
Naistutkimuksen kansainvälisessä arvioinnissa vuonna 2001 kartoitettiin naistutkimuksen rahoitustilanne tapauskohtaisesti, ja todettiin naistutkijoiden pärjäävät hyvin kilpailussa ulkopuolisessa rahoituksessa.
Taustaksi Akatemian rahoituksen tieteenaloittaista jakaumasta: luonnontieteiden osuus 39 %, teknisten tieteiden 11 %, lääketieteiden 19 %, maatalous- ja metsätieteiden 3-5 %, yhteiskuntatieteiden 16 % ja humanististen tieteiden 11%. Suurin osa naistutkimuksesta luokittuu yhteiskunta- tai humanistisiin tieteisiin.
