Kysymys: Kysymykseni koskee osalle skitsofreniapotilaista syntyvää vesijuoppoutta eli polydipsiaa. Tuntuu, että tästä ei löydä riittävästi tietoa. Miksi se
tulee osalle skitsofreniaa sairastaville ja osalle ei? Mikä merkitys on
lääkityksellä vesijuoppouden synnyssä? Lääkkeet ainakin lisäävät suun
kuivumista. Ja joillain lääkkeillä muistaakseni on sivuvaikutuksena runsas
vedenjuonti. Missä vaiheessa saadaan toimiva hoito vesijuoppouteen? Kiitos
vastauksesta etukäteen! Nimi: Mirja Kolehmainen

Erikoislääkäri Veijo Korhonen, Niuvanniemen sairaalan Erityisen Vaikeahoitoisten Alaikäisten tutkimus- ja hoito-osasto:

Polydipsia ei johdu psykoosilääkkeistä tai muista lääkkeistä. Ensimmäinen psykoosilääke tuli käyttöön 1950-luvulla. Polydipsiaa esiintyi skitsofreniapotilailla ennen tätä ja siitä on tehty tutkimuksiakin 1920-30 –luvuilla. Tuolloin tutkituista skitsofreniapotilaista neljänneksellä oli polydipsia.

Polydipsiasta puhutaan, kun henkilö nauttii vuorokaudessa yli kolme litraa vettä, eikä hänellä ole juomista selittävää lääketieteellistä sairautta. Juomiseen ei liity varsinaista janon tunnetta, vaan se on pakonomaista riippuvuutta vedestä. Osa potilaista kestää juomista hyvin, mutta osalla suolatasapaino menee sekaisin. Se voi romahtaa myös täysin, mistä voi seurata vakavia keskushermosto-oireita, jotka voivat jäädä pysyviksi. Pahimmillaan polydipsia on hengenvaarallinen ja johtaa kuolemaan. Sitä esiintyy potilaalla yleensä jaksoittain, ja sitä on perinteisesti hoidettu sairaaloissa pakkokeinoilla, eristämällä ja juomista rajoittamalla.

Syytä polydipsiaan ei tunneta, mutta se näyttää kuuluvan skitsofrenian vakavampaan taudinkuvaan. Polydipsiasta kärsivät ovat kaikista vakavimmin sairaita, heitä, joilla on harhoja ja joiden toimintakyky on huono. On huomattu, että näiden potilaiden elinikä on huomattavasti lyhyempi kuin muiden skitsofreniapotilaiden.

Polydipsiaa esiintyy noin viidenneksellä sairaalapotilasta eli se on yleinen ongelma. Luvut ovat tutkittaessa vaihdelleet 6-17 prosentista pariinkymmeneen prosenttiin.

Hieman uudempi psykoosilääke, klotsapiini, on kohentanut psykoosilääkkeistä tehokkaimmin polydipsiasta kärsivien skitsofreniapotilaiden vesitasapainoa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on polydipsian hoidossa kokeiltu hyvällä menestyksellä nenäsuihkeena oksitosiinia, joka on elimistön oma aine. Tutkimuksia ei ole toistaiseksi julkaistu kuin muutamia ja tutkimusaineistot ovat olleet pieniä. Oksitosiini on hormoni, jota käytetään synnytysosastoilla maidonerityksen edistämiseen ja kohdun lihaksiston aktivointiin synnytyksissä. Oksitosiini on myös sosiaalisuuden neuropeptidi. Se liittyy ihmisten haluun toimia yhdessä ja vaihtaa ajatuksia. Monet skitsofreniapotilaat ovat erittäin herkkiä ulkoisille ärsykkeille. Oksitosiinihoito tähtää siihen, että potilas pystyy paremmin sosiaaliseen toimintaan ja taustalla kenties vaikuttavat pelot vähenevät, jolloin vedenjuontitaipumuskin lievittyy.

Monia muitakin lääkkeitä on kokeiltu, mutta kahdesta edellä mainitusta on ollut eniten hyötyä tähän mennessä. Niiden teho on rajallinen, mutta tehokkaampia lääkkeitä ei ole näköpiirissä.

Polydipsia on jäänyt vähäiselle tieteelliselle huomiolle. Koska polydipsia on osa vaikeahoitoisen ja huonoennusteisemman skitsofrenian taudinkuvaa, hoito tulee tehostumaan sitä mukaa kun skitsofrenian hoito kehittyy ja saadaan lisää tietoa sairauden syistä.