Miksi ikäihmisiä ei yleensä kehoteta käyttämään B 12 -vitamiinia tai automaattisesti mitata pitoisuuksia verestä?
04.01.2012
"Miksi ei kehoteta käyttämään luonnollista D-vitamiinia, sehän on todettu todella hyväksi kaiken ikäisille? Tietysti myös muut vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet. Ruoka, jota laitoksissa ja kotona yleensä iäkäs ihminen käyttää, ei sisällä lähestulkoonkaan niitä ravinteita, joita vireän elämän ylläpitämiseen tarvitaan. Tällä tavoin saadaan iäkkäät pysymään terveimpinä ja omatoimisempina. Se on myös eettisesti ainoa oikea tapa kunnioittaa iäkkään ihmisen loppumetrejä." Nimimerkki: järjenkäyttö ei ole rikos
Vastaaja elintarviketieteiden tohtori, projektijohtaja Merja Suominen Suomen muistiasiantuntijat ry:stä:
Valtion ravitsemusneuvottelukunta laati vuonna 2010 ensimmäistä kertaa erilliset, yleiset ravitsemussuositukset ikääntyneille (www.ravitsemusneuvottelukunta.fi ja www.ravitsemuskotona.fi) Ne on suunnattu erityisesti ammattihenkilöstölle, mutta myös ikääntyneille itselleen ja heidän omaisilleen.
D-vitamiinia suositellaan yli 60-vuotiaille 20 mikrogrammaa päivässä eli hiukan enemmän kuin muille, koska sen hyväksikäyttö heikkenee elimistössä iän myötä. Kehon aineenvaihdunta tuottaa D-vitamiinia myös itse auringonvalon vaikutuksesta, mikä onkin hyvin luonnollinen D-vitamiinin lähde. Ravinnosta saatavaa D-vitamiinia tarvitsemme, koska emme saa auringosta riittävästi tätä vitamiinia. D-vitamiinin laatuun ei suosituksissa oteta kantaa. Elintarvikkeissa ja ravintolisissä käytetyn D3 –vitamiinin imeytyminen on kuitenkin parempaa kuin esimerkiksi sienissä esiintyvän D2 –vitamiinin.
B12 –vitamiinilisää ei suositella yleisesti kaikille ikääntyneille, koska B12-vitamiinin puutos aiheutuu sen hyväksikäytön heikkenemisestä eikä liity suoranaisesti ikään. Puutos voi olla seurausta esimerkiksi helikobakteeri-infektion aiheuttamista muutoksista vatsalaukussa. B12-vitamiinilla ei ole tunnettuja haittoja, mutta epidemiologisista tutkimuksista tiedetään, että turhaan syödyistä vitamiinilisistä saattaa olla haittaa terveille ihmisille. Tämän vuoksi ei suositella yleisesti myöskään muita vitamiinilisiä terveille ikääntyneille. Sairauksien yhteydessä ja ravitsemustilan heikentyessä ravintolisien hyöty on voitu osoittaa.
D-vitamiini on poikkeus, koska sen hyödyistä murtumien ehkäisyssä on tieteellistä näyttöä. D-vitamiiniin liittyvä tutkimus on maailmalla hyvin vilkasta ja lähivuosina saadaan lisätietoa D-vitamiinin muista hyödyistä ja myös mahdollisista haitoista. D-vitamiinitasot ovat Suomessa olleet ikääntyneillä melko alhaisia.
Miksi D-vitamiinin ja B12 –vitamiinin pitoisuuksia ei yleisesti mitata ikääntyneiltä, on hyvä kysymys. On selvää, että mittaus on tärkeää ja tasot voisi mittauttaa iän myötä jossakin vaiheessa. Paljon sairastavilta iäkkäiden riskiryhmiltä mittaaminen on suositeltavaa. Tästä on olemassa terveydenhuollossa hyviä käytäntöjä, mutta ei varsinaisia suosituksia. Tällä hetkellä B12-vitamiinitasoja mittautetaan ainakin joidenkin kuntien muistipoliklinikoilla.
On selvät näytöt siitä, että ravitsemuksella on suuri merkitys ikääntyneiden terveydelle, jaksamiselle ja kotona selviytymiselle, mutta tarkempaa tietoa tarvitaan. Suomen muistiasiantuntijat ry:n meneillään olevassa Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimushankkeessa on tullut esiin, että ikääntyneet ovat ravitsemuksensa suhteen hyvin heterogeeninen ryhmä ja sairauksista johtuen yksilölliset erot korostuvat iän myötä. Noin kaksi kolmasosaa näyttää tarvitsevan tukea, jotta ravinnonsaanti olisi riittävää: kolmanneksella on lieviä puutteita ravitsemuksessa ja toisella kolmanneksella erittäin pahoja puutteita. Hanke tulee tuottamaan aikaisempaa yksityiskohtaisempaa tietoa ikääntyneiden hyvästä ravitsemuksesta sekä ammattilaisille että ikääntyneille. Tutkimuksen tuloksia julkaistaan vuoden lopulla muun muassa osoitteissa www.ravitsemuskotona.fi ja www.soinmuistaakseni.fi.
