Muinaiskalututkinnon alkeita

Jäniksenkäpäliä ja eläinten kalloja – taikuuden arkeologiaa (29.11.2012)

Sonja Hukantaival kertoo, että uskonnoista jää myös fyysisiä jälkiä maailmaan. Ehkä parhaiten tunnetut arkeologien kiinnostuksen kohteet, suuret monumentit kuten pyramidit ja Stonehengen kaltaiset kivikehät, ovat syntyneet uskontojen innoittamina. Luonnollisesti pelkästään näiden materiaalisten jäännösten perusteella ei voida tehdä kovinkaan pitkälle vietyjä tulkintoja uskomusten yksityiskohdista, mutta täysin arvailujen varaan ei silti tarvitse heittäytyä.

Luulöytöjä, lähdekritiikkiä ja leluineen haudattu haukku (02.11.2012)

Oli kesäpäivä arkeologisilla kaivauksilla aivan valtatie 10 kupeessa lähellä Turkua. Elettiin vuosituhannen vaihteen jälkeisiä ensimmäisiä vuosia. Ensimmäisillä ”oikeilla” kaivauksilla olleen nuoren perustutkinto-opiskelijan mieleen jäi lähtemättömästi hänen kuulemansa koominen huuto pikitietä pitkin päristäviltä bandiiteilta: ”Katsokaa! Arkeologeja!” Tähän toinen huusi takaisin: ”Joo, ja yksi niistä on varmaan juuri löytänyt luun!” Kukaan meistä ei ollut, mutta jo tuolloin ajattelin, että tämä tosiaan lienee suuren yleisön käsitys tulevasta ammatistani: kuolleen ihmisen ja faunan jäännösten etsijä. Luonnehdinta pitää osittain paikkansa, mutta luiden löytäminen sinänsä ei aina todista paljoakaan – kuten joku kokeneemmista kaivajista olisi voinut minua heti valistaa.

Mistä me tiedämme, mitä tutkia? (03.10.2012)

Professori Jussi-Pekka Taavitsainen avaa arkeologian valtakunnallisen tohtoriohjelman jäsenten kuukausittaisten puheenvuorojen sarjan.

"Kerromme käynnissä olevista tutkimuksista ja selvitämme niitä muodostumisprosesseja, jotka ovat vaikuttaneet tohtoriksi opiskelevien lähdeaineistoon. Ne on tunnistettava, jotta tutkimusaineisto on tulkittavissa oikein. Tohtorikoulutuksessa on korostettava realiteetteja."