Mikä minusta tulee isona? (4.2.2010 12:59)
Valmistuessani proviisoriksi Kuopiosta keväällä 2001, ainoa vaihtoehto jota todella edes harkitsin, oli apteekkityö. Vuosien varrella olen tehnyt määräaikaisena töitä useissa apteekeissa, pyöräyttänyt pari lasta ja seurannut läheltä mieheni farmaseuttisen kemian alalta tehdyn väitöskirjan syntymistä. Välillä kävimme töiden perässä aivan itäisessä Suomessa pari vuotta, mutta kun paluu Kuopioon tuli mahdolliseksi, lähdimme takaisin kotikonnuille.
Kuopiossa apteekkitöitä on kuitenkin todella vähän tarjolla ja siksi vaihtoehto yliopistohommista tuli ajankohtaiseksi. Aluksi olin opetushommissa lyhyitä pätkiä, mutta heti otin selvää myös jatko-opintojen mahdollisuudesta. Olen valmistunut farmaseuttiselta kemialta, mutta apteekkivuosien aikana olin vakuuttunut, että minun juttuni on sosiaalifarmasia. Siksipä kyselin jatkoja nimenomaan sieltä. Koska olen seurannut muutamaa melko erilaistakin väitöskirjaprosessia melko läheltä, minulla ei ole missään vaiheessa ollut kovin ruusuinen kuva asiasta. Lähes ainoa päätös jonka olen tehnyt on, että en suostu stressaamaan asiasta. Toistaiseksi päätös on pitänyt lähes hyvin!
Kahden vuoden ajan yliopistolla työskennellessäni, tein alkuun pieniä opetuspätkiä eri kursseilla, sitten assistentin sijaisuutta opetuksen merkeissä vuoden verran ja lopuksi tutkijana vajaan puoli vuotta. Siinä ajassa olen ehtinyt tehdä ns. siltaopinnot, joilla korvataan sosiaalifarmasian syventävät opinnot sekä noin 15 opintopistettä vaadituista 60 pisteestä. Ensimmäinen artikkelini lähti ensimmäisen kerran arvioitavaksi lehteen vuoden 2010 alussa. Kevään aikana olisi tarkoitus puolustaa tutkimussuunnitelma ja kenties tehdä jo myös alkukuulustelu.
’Mutkana’ matkallani tohtoriksi on tällä hetkellä se, että sain vakituisen työpaikan apteekista täällä Kuopiossa. Tämä ’mutka’ on tosin erittäin hieno asia, sillä perheellisenä ja asuntovelkaisena ihmisenä vakituinen työpaikka on lottovoitto yliopiston tarjoamien määräaikaisuuksien sijaan. Lisäksi, koen apteekkityön edelleen eniten omakseni, vaikka kaikkien odotusten vastaisesti pidin myös yliopistotöistä erittäin paljon!
Tässäpä alustusta siihen, miten olen tähän tilanteeseen ajautunut. Seuraavalla kerralla kerron tarkemmin, mitä oikein tutkin ja miksi ja miten homma etenee tässä elämäntilanteessa. Toivottavasti lukijoideni työ- ja tutkimusintoa lisää tieto siitä, että on mukavampi tehdä töitä kuin hoivata oksennustaudissa olevaa lasta kotona, itsekin hiukan vihreänä…
04 helmikuu 2010
