Fillarikyydistä peukalokyytiin

Viimeinen pari kuukautta on ollut kiireistä aikaa. Väitöskirjan viimeistelyä, uusien projektien suunnittelua ja apuraha-hakemuksien kirjoittelua ym..  Sain väitöskirjani valmiiksi ja laitoin sen tarkastettavaksi jokunen viikko sitten. Kun vein väitökirjani tiedekuntaan tarkastusprosessia varten, oli oloni kevyt kuin höyhenen. Se oli juhlallinen hetki. Sen päälle munkkikahvit Snellmania amicassa maistuivat hyvältä. Väitöspäivä ajoittuu ensi kevääseen, maalis-huhtikuulle.

Syksyni on alkanut mukavasti myös uusien miniprojektien parissa. Nyt kun väitöskirjani on tarkastettavana, aikaa jää myös uusien kokeiden tekemiseen ja tuoreiden hypoteesien testaamiseen. Olen viimeaikoina miettinyt Venäjän tundralla esiintyvien turvekehien nitrifikaatiobakteereiden alueellista vaihtelua ja näiden bakteerien aktivoitumista mikäli typpeä olisi saatavissa enemmän. Nitrifikaatiobakteerit tuottavat lähtöaineita ilokaasua tuottaviin prosesseihin maassa. Olemme havainneet aiemmin, että nämä turvekehät ovat tundra-alueiden yksi merkittävimmistä ilokaasun lähteistä  (ilokaasu on kasvihuonekaasu ja se on noin 130 kertaa voimakkaampi ilmakehän lämmittäjä kuin hiilidioksidi). Turvekehät ovat syntyneet tundralle ns.cryoturbaation vaikutuksesta ja ne on helppo tunnistaa koska ne ovat täysin kasvittomia.

Viime viikkoina työni on painottunut pääasiassa ajattelu puolelle. Kaaduin polkupyörälläni kauppaan mennessä kävelyvauhdissa ja oikea peukaloni murtui. Molekyylibiologille tuo peukalo on erittäin tärkeä, koska suurin osa työstäni on käsin pipetointia. Nyt pipetoinnit jäävät hetkeksi aikaa. Peukaloni murtuma laittettiin leikkauksessa kohdalleen ja peukalo on tuhdissa kipsissä. Toivun leikauksesta noin pari kuukautta.

Siihen asti peukalokyyti on parempi kuin fillarikyyti :)