Työn ja työelämän hyvinvoinnista
Petteri Pietikäinen (toim.): Työstä, jousta ja jaksa. Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus. Gaudeamus, 2011
Työelämä on viime vuosina Suomessakin muuttunut voimakkaasti. Kansainvälistyminen ja talouden globaalit muutokset, informaatio- ja kommunikaatioteknologian kehitys sekä väestön ikääntyminen heijastuvat jokaisen suomalaisen työhön ja työelämään.
Suomen Akatemian Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus (WORK) -tutkimusohjelma paneutui vuosina 2008-2011 työelämän muutosten sekä työn ja hyvinvoinnin suhteen tutkimukseen. Tutkimusteemoina olivat muun muassa työn, toimeentulon ja muun elämänpiirin muuttuvat suhteet, työelämän vetovoimaisuus ja monimuotoistuminen sekä hyvinvointi, terveys ja työ. Tavoitteena oli tavoittaa työn ja hyvinvoinnin monet ilmiöt ja ulottuvuudet tutkijoiden monitieteisellä yhteistyöllä.
Tutkimusohjelman tuloksista ja tutkijoiden havainnoista on nyt koottu kirja, jossa pureudutaan työelämän ajankohtaisiin haasteisiin. Samalla tutkijat nostavat esiin ajatuksia siitä, millä keinoin voisimme vastata työn ja hyvinvoinnin välisiin kipukohtiin nykyistä paremmin.
”Ajatus siitä, että palkkatyössä voisi viihtyä tai että työ voisi tuottaa myös subjektiivista hyvinvointia, on työn pitkässä historiassa varsin uusi. Nykyään kuvitelmat työssä viihtymisestä ovat ehkä menneet liiankin pitkälle – monelle meistä työ on enimmäkseen tai ainakin välillä ikävää, rankkaa tai stressaavaa eikä työn imusta ole tietoakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö työtä tulisi kehittää ja työhyvinvointia kohentaa – päinvastoin”, sanoo kirjan toimittanut professori Petteri Pietikäinen, joka toimi tutkimusohjelman ohjelmapäällikkönä. ”Tutkimukset voivat osaltaan auttaa päättäjiä ja muita toimijoita rakentamaan sellaisen työelämän, jossa entistä useampi voisi viihtyä työssään tai ainakin kokea työnsä mielekkääksi.”
Työ voi edelleen olla fyysisesti raskasta
Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään terveyteen ja liikuntaan, toisessa muutoksiin työssä ja elämässä hyvinvoinnin näkökulmasta.
Ossi Rahkonen tutkijakollegoineen pohtii ruumiillisen työn osuutta nykypäivän työnkuormituksessa. Nykyisessä työterveystutkimuksessa korostetaan psykososiaalisia työoloja, mutta työ voi nykypäivänäkin olla fyysisesti raskasta. Erityisesti naisilla työ on nykyisin fyysisesti kuormittavaa, sillä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan työt sekä palvelualan työt sisältävät usein raskaita tehtäviä. Fyysinen työ ei ole kadonnut suomalaisesta työelämästä, ja sillä on edelleen merkitystä terveydelle. Kun suunnitellaan toimia työurien pidentämiseksi työn fyysinen ulottuvuus on edelleen otettava huomioon, kirjoittajat toteavat.
Taina Leinonen kollegoineen on tutkinut työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista. Työkyvyn puute ja työkyvyn ennenaikainen menettäminen on äärimmäinen ilmiö, jolla on laaja-alainen vaikutus ihmisten arkielämään, toimeentuloon ja hyvinvointiin. Se myös aiheuttaa ja lisää sosiaalista eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tutkijoiden mukaan työntekijäasemassa olevat jäävät sairauslomalle ja sairausperusteiselle eläkkeelle huomattavasti useammin kuin toimihenkilöt. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään nykyään harvemmin kuin kaksikymmentä vuotta sitten, sosiaaliryhmien väliset erot ovat tässä suhteessa suuremmat kuin ennen 1990-luvun lamaa. Tutkijat korostavat, että tutkimustulosten mukaan sosiaaliryhmien erojen kaventamien työntekijäasemassa olevien ihmisten fyysisiä työoloja kohentamalla antaa mahdollisuuden vähentää työkyvyttömyyseläkkeitä. Suotuisia työympäristö tukee työssä jaksamista, jo ilmenneistä terveysongelmista huolimatta.
Teoksessa pohditaan määräaikaisia työsuhteita ja määräaikaisten työntekijöiden asemaa useammassakin artikkelissa. Marko Elovainio ja Tarja Heponiemi kirjoittavat määräaikaisista työsuhteista ja pätkätöistä terveydenhoitoalalla. He ovat havainneet, että oikeudenmukainen johtaminen suojaa osin myös epätyypillisen työsuhteen ongelmilta. Ulla Kinnunen tutkijakollegoineen kirjoittaa määräaikaisten työntekijöiden asemasta ja heidän omasta kokemuksestaan määräaikaisissa työsuhteissa. Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia? Tutkijat havaitsivat, että näin ei ole. Esimerkiksi sillä, onko työntekijä vastentahtoisesti vai vapaaehtoisesti määräaikaisessa työssä, on suuri merkitys.
Teoksessa esitellään uusia tutkimustuloksia myös siitä, voiko työstressin taustalla olla jo lapsuudessa koettu stressi ja yksilöllinen stressialttius. Samoin paneudutaan liikunnan harrastamisen yhteyteen työssä jaksamiseen ja hyvinvointiin. Liikuntaharrastus voi lieventää työstressiä ja edistää työssä jaksamista. Työperäisiä unihäiriöitä aiheuttaa muun muassa vuorotyö ja työstressi. Myös univaje eli liian vähäinen nukkuminen on usein työperäistä. Tutkimusohjelman unitutkijat nostavat kirjassa esiin uutta tietoa unen häiriintymisestä ja unihäiriöiden hoitamisesta.
Kirjaan tutustui Riitta Tirronen.