Lapset iltapäivätoiminnassa – Koululaisten valvottu vapaa-aika

Harriet Strandell, Gaudeamus, 2012

VTT, sosiologi Harriet Strandell on tutkinut koululaisten iltapäivätoimintaa ja koonnut mielenkiintoiset tutkimustulokset nyt kirjaksi. Koululaisten iltapäivätoimintaa koskeva laki tuli voimaan 2000-luvun puolivälissä, mutta sitä, minkälaista iltapäivätoiminta käytännössä on, on tutkittu vasta vähän. Strandellin laajat tutkimusaineistot iltapäiväkerhojen arjesta antavat vastauksia siihen, minkälaista iltapäivätoiminta on ja miten lapset sen kokevat.

Strandellin kirjassa pääpaino on lasten arkisissa kokemuksissa helsinkiläisissä iltapäiväkerhoissa. Hän perehtyi kahdeksan kuukauden ajan yhdessä tutkija Suvi Ylösen kanssa yhdeksän iltapäiväkerhon toimintaan ja niistää viiteen perusteellisemmin viettäen pidempiä aikoja kerhoissa.
”Tutkimme sitä, miten lapsia ohjataan, miten he käsittelevät heihin kohdistuvaa säätelyä ja miten he ottavat paikkansa kerhojen sosiaalisessa järjestelmässä ja kokevat itsensä kerholaisina”, Strandell kertoo.

Iltapäivätoiminta ja sen käynnistäminen Suomessa liittyy Strandellin mukaan yleisempään yhteiskunta- ja lapsipoliittiseen keskusteluun, joka muuttui 1990-luvulla ja näyttäytyi 2000-luvulla hallinnollisina muutoksina.
”1990-luvulla lapsuus alettiin nähdä tärkeänä taloudellista kasvua ja kilpailukykyä edistävän sosiaalisen investoinnin alueena. Iltapäiväuudistus on yksi monista tämän ajattelutavan ilmentymistä.”

Samaan aikaan käsitys lapsista ja lapsuudesta muuttui, kun Suomessa ratifioitiin YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Lapsuutta alettiin sopimuksen myötä tarkastella yhä vahvemmin oikeuksien ja niiden toteutumisen näkökulmasta.
”Samalla yhteiskunnan nopea muutos on synnyttänyt epävarmuutta lasten ja aikuisten välisistä suhteista ja asemasta perheessä ja instituutioissa laajemmin. Tämä epävarmuus ruokki riski- ja turvallisuusajattelua ja johti ajatukseen siitä, että lapset on saatava aikuisvalvonnan piiriin.”

Strandellin tutkimusten mukaan iltapäiväkerhot ovat keskenään hyvin erilaisia. Uudistus toteutettiin kirjavasti, koska iltapäivätoiminnan järjestäjille jätettiin hyvin paljon liikkumavaraa toiminnan muotoiluun. Niinpä se, järjestääkö iltapäiväohjelman koulu, urheiluseura vai leikkipuistot vaikuttaa siihen, minkälaisessa toiminnassa koululaiset ovat mukana.

”Uudistus ei siten luonut uutta, omalla profiilillaan ja nimenomaan koululaisten iltapäivätoimintaa varten suunnitelluissa tiloissa toimivaa järjestelmää”, Strandell sanoo.
Iltapäivätoimintaa järjestävät tahot eivät ole erilaisia ainoastaan toiminnan profiileiltaan vaan myös lapsikäsityksiltään. Vaihtelevat toimintatavat näkyvät käytännössä.
”Tehtäviinsä sitoutunut työtiimi sai asiat luistamaan ja lapset viihtymään. Toisena ääripäänä oli kuitenkin hallitsemattomia tilanteita, ristiriitoja, epäjärjestystä ja viihtymättömyyttä.”

”Lisäksi on iso ryhmä lapsia, jotka eivät osallistu iltapäivätoimintaan, vaan ovat kotona tai omissa harrastuksissaan. Valtakunnallisesti näitä lapsia on yli 50 prosenttia alakoululaisista.”
Koti onkin tutkijan mukaan monelle lapselle edelleen varteenotettava paikka viettää vapaa-aikaa koulun jälkeen. Osa lapsista kaipaa koulun jälkeen rauhaa ja hiljaisuutta.

Harriet Strandellin kirja perustuu hänen tutkimushankkeisiinsa, joita on rahoittanut muun muassa Suomen Akatemia.

Kirjaan tutustui Riitta Tirronen