Elisabeth Widén
Vihdoinkin aika olla henkilökohtainen?
11.11.2010
Yli kymmenen vuoden ajan geenitutkijat ovat yrittäneet tunnistaa tavallisten kansansairauksien riskigeenejä. Alussa meitä tutkijoita turhautti se, että tulokset näyttivät jäävän melko laihoiksi. Tilanne on kuitenkin muuttunut.
Analyysimenetelmien kehittymisen myötä uusia geenilöydöksiä julkaistaan nyt kuukausittain. On tunnistettu mm. diabetesgeenejä, lihavuusgeenejä, reumageenejä ja migreeniin vaikuttavia geenejä. Yhteistä kaikille monitekijäisille sairauksille on se, että taustalla olevat syntymekanismit tunnetaan huonosti. Lisäksi niiden tiedetään olevan varsin heterogeenisia, ts. moni polku johtaa samannäköiseen lopputulokseen.
Toiveemme on, että monitekijäisten sairauksien molekyylimekanismien selvittäminen mahdollistaisi tarkempia diagnooseja ja tehokkaampia hoitoja. Alustavat myönteiset kokemukset syöpähoitojen kohdentamisesta kasvaimen molekyyliprofiilin perusteella osoittavat kuinka tärkeää sairauksien molekyylimekanismien selvittäminen todella on. On jopa esitetty että diagnoosit ja hoidot voitaisiin räätälöidä kullekin potilaalle erikseen henkilökohtaisesti juuri perimän ja molekyylitason tutkimuksen perusteella. Onko siis jo aika ryhtyä henkilökohtaiseksi?
2000-luvulla käynnistynyt systemaattinen perimän kartoitustyö on tähän mennessä paljastanut noin 10 miljoonaa varioivaa kohtaa ihmisen perimästä. Vain pieni osa johtaa geenitoiminnan muutokseen ja vielä pienempi osa vaikuttaa yksilön terveyteen. Osuessaan geenitoiminnan kannalta kriittiseen kohtaan DNA-juosteen yhden emäksen muutos voi yksinään johtaa jopa kuolemaan, mutta monitekijäisten sairauksien riski on arveltu määräytyvän monen geenin vähemmän kriittisen muutoksen yhteisvaikutuksesta ympäristötekijöiden kanssa. Viime vuosien läpimurto tutkimusrintamalla on osoittanut tämän hypoteesin pitävän paikkansa. Siruteknologian avulla on tunnistettu yli tuhat yleisesti väestössä esiintyvää sairastumisriskiin vaikuttavaa geenivarianttia. Tämän lisäksi myös odotukset uusien molekyylimekanismien tunnistamisesta on lunastettu. Suuri osa vastikään löydetyistä sairauksien alttiusgeeneistä ovat odottamattomia paljastaen aikaisemmin tuntemattomia sairauksien riskitekijöitä.
Riittääkö sitten tämä tieto toteuttamaan henkilökohtaisen lääketieteen visioita yksilökohtaisesta sairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidosta? Vastaus on: ei ihan vielä. Tyypillisesti yksittäisen sairauden kohdalla tunnistetut yleiset geenivariantit selittävät vähemmän kuin 10 % koko sairastumisriskistä. On sanomattakin selvää ettei tämä vielä riitä kovin osuvaan analyysiin, vaikka yksityiset yritykset internetissä jo kauppaavat näihin variantteihin perustuvia DNA-analyysejä ja riskiarviointeja.
Tähän mennessä olemme kuitenkin oppineet, että monitekijäisten sairauksien molekyylimekanismit ovat monin kerroin monimutkaisempia mitä alun perin osattiin arvata. Samassa geenissä voi olla lukuisia sairastumisriskiin vaikuttavia mutaatioita. Eri geenien mutaatiot saattavat johtaa samaan sairauteen. Sama mutaatio voi altistaa kahdelle eri sairaudelle. Erittäin harvinaiset tai jopa yksilölliset mutaatiot voisivat myös selittää varteenotettavan osuuden sairauksien perinnöllisestä komponentista. Onko näin, selvinnee lähivuosina. Käynnissä jo oleva seuraava geenikartoituksen aalto tähtää juuri harvinaisten sairastumisriskiin vaikuttavien geenivarianttien tunnistamiseen.
Uutta tietoa monitekijäisten sairauksien molekyylimekanismeista kertyy siis kovaa vauhtia. Tällä hetkellä kaikki merkit viittaavat siihen että perinnöllinen sairastumisriski pitkälle määräytyy yksilökohtaisesta geenimuutosten yhdistelmästä. Tutkimustiedon karttuessa lääketiede muuttuu yhä henkilökohtaisemmaksi.