Tarja Väyrynen

Urapolku lammasfarmariksi

1.11.2010

Kuuma kesä oli tuskin ennättänyt loppua, kun tutkimusryhmäni jäseniltä alkoi tippua sähköpostiini kummia viestejä.

Ensimmäisessä viestissä oli linkki lasten piirroselokuvalta näyttävään videoon. Tuossa muutaman minuutin pätkässä kaksi pallopäistä piirroshahmoa käyvät akateemista keskustelua. Hyvin nopeasti paljastuu, että toinen on väitöskirjaopiskelija ja toinen ulkomaalainen professori, joka neuvoo opiskelijaa saksaan taittavalla aksentilla. Itsetietoinen professori väittää, että jos opiskelija todella haluaa ymmärtää Derridaa, tulee hänen lukea Heideggeria. Eikä vain mitä tahansa Heideggeria, vaan hänen tietyn vaiheensa teoksia alkukielellä. Opiskelija yrittää varovasti huomauttaa, että hän on kiinnostunut Derridasta tutkiakseen radikaalin politiikan mahdollisuuksia ja hänellä ei ole kolmen vuoden rahoituksen puitteissa aikaa tehdä kaikkea professorin ehdottamaa. Professori pitäytyy itsepäisesti kannassaan. Opiskelija turhautuu ja hänen kielenkäyttönsä muuttuu sen mukaiseksi.

Toinen viesti sisälsi puolestaan videolinkin rockyhtyeen kappaleeseen, jonka pääjuoni on kadonnut väitöskirja. Videolla solisti laulaa tarttuvaa melodiaa, jonka sanat menevät seuraavaan tapaan: ”Hei proffa, narkkari varasti väitöskirjani. Vannon, että otin vain yhden oluen illan kuluessa, tai ehkä sittenkin kaksi. En mahtanut sille mitään, että kannettava tietokoneeni varastettiin ja sen mukana meni väitöskirjani käsikirjoitus. Hei proffa, mitä nyt teemme sillä muistitikkunikin on kadonnut, muististani nyt puhumattakaan.” 

Ensin ajattelin, että kuuma kesä on vain pehmentänyt tutkimusryhmäni jäsenten päät ja linkit ovat tavallista hurtimpaa huumoria akateemisen elämän karikoista. Toinen vaihtoehto oli, että nuoret tutkijat ovat oppineisuudestaan epävarmoja ja yrittävät kysyä minulta epäsuorasti, mikä on tarvittava määrä lukeneisuutta, jotta voi lunastaa paikkansa yliopistomaailmassa. Tuleeko minun todella tuntea koko länsimainen filosofia tutkiakseni vaikkapa eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa? Ja mitä tapahtuu, jos asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan (väitöskirja viivästyy tai kansainvälisten julkaisujen tuottaminen takkuaa)?

Kallistuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mutta mietittyäni vielä hetken laajempaa kontekstia, jossa viestit minulle lähetettiin, niin tulkitsin niiden kertovan nuorten tutkijoiden painostavasta epävarmuudesta uransa suhteen. Yliopistouudistuksen kiemurat ja yksityiskohdat voivat jäädä uransa alkuvaiheessa oleville tutkijoille kaukaiseksi kumuksi. Tämä kumu liitettynä kuitenkin Tampereen yliopiston tänä syksynä toteuttamaan laajaan tiedekuntauudistukseen, jossa oppiaineita sijoiteltiin uusiin tieteenalayksiköihin, järisytti selvästi tutkijoitteni jo ennestäänkin epävarmuuteen pohjautuvaa näkemystä yliopistouran mahdollisuuksista. Itseään yhteiskuntatieteilijöinä ja politiikan tutkijoina pitävät tutkijat kyselivät muun muassa voivatko he koskaan työllistyä johtamistieteiden tieteenalayksikössä, jonne politiikan ja kansainvälisten suhteiden tutkimus Tampereella sijoitettiin.

Surullisinta tässä huolessa ei ole kuitenkaan, että heidän yhteiskuntatieteilijän identiteettinsä koki hetkellisen kolauksen. Huolestuttavaa on, että jopa nämä nuoret tutkijat – jotka ovat monella tapaa aivan alansa terävintä kärkeä – joutuvat uhraamaan valtavan määrän energiaa ja aikaa urakehityksestään murehtimiseen. Uskon vakaasti, että uusien urapolkujen kehittäminen ja yliopiston sitoutuminen tutkijoiden ja opettajien urakehitykseen muullakin kuin juhlapuheiden tasolla nostaisi Suomen tieteen tasoa. Se selkeyttäisi nuorten tutkijoiden odotuksia sekä antaisi heille edes jonkinlaisen kuvan, mitä yliopistouran järjestelmällinen rakentaminen heiltä itseltään edellyttää. Nyt tämä kaikki näyttää heidän silmissään aivan liian sattumanvaraiselta. Tilanteessa, jossa Tampereen yliopiston uusikaan strategia ei sitoudu minkäänlaiseen tenure track -malliin saa vaihtoehdon ’narkkari varasti tutkimustulokseni’ kuulostamaan jopa kohtalaisen siedettävältä. Sen jälkeenhän voi hyvällä syyllä lähteä lammasfarmariksi ulkosaaristoon tai metsänvartijaksi Lapin erämaihin.

Linkit:

“Reading and Time: A dialectic between academic expectation and academic frustration”, http://www.youtube.com/watch?v=uSdHoNJu5fU

Luis And The Bots, ”Junkie Stole My Thesis” http://www.youtube.com/watch?v=xzAUJ6fifcU

Tampereen yliopiston strategia, http://www.uta.fi/esittely/strategia/index/strategia.pdf