Elisabeth Widén
Elämä ilman syöpää ja sokeritautia
11.05.11
Luin mielenkiintoisen jutun helmikuun Science Translational Medicine lehdessä (Guevara-Aguirre et al., Sci Transl Med. 2011 Feb 16;3). Siinä oli seurattu tiettyyn ecuadorilaiseen väestöön kuuluvia tutkimushenkilöitä, joilla on lyhytkasvuisuuteen johtavia kasvuhormonireseptorin mutaatioita. Tutkimuksen huomionarvoinen päähavainto oli etteivät mutaation kantajat näyttäneet sairastuvan syöpään eivätkä diabetekseen. Toisin sanoen samalla kasvuhormonin signaaliketjun virheellä osoitettiin olevan merkittävä vaikutus sekä lapsuuden kasvuun että aikuisterveyteen.
Sinänsä yhteys lapsuuden kasvun ja aikuisiän sairastuvuuden välillä ei ole uusi havainto. Elämänkaaren varhaisten vaiheiden merkitys aikuisiän terveydelle on ollut vilkkaan epidemiologisen tutkimuksen kohteena viimeiset 20 vuotta. On osoitettu matalan syntymäpainon ennustavan kohonnutta myöhempää sydän- ja verisuonisairauden ja diabeteksen riskiä erityisesti silloin, kun siihen yhdistyy tietynlainen kasvuprofiili, ts. hidas kasvu kahden ensimmäisen elinvuoden aikana jota seuraa nopea kiinniottokasvu. Lisäksi lapsuuden kasvuprofiilit on yhdistetty syöpäriskiin. Nopea lapsuuden pituuskasvu sekä varhainen puberteettikehitys on osoitettu lisäävän rintasyövän riskiä naisilla.
Tuoreen työn mielenkiintoinen anti onkin se että se tuo uutta tietoa taustalla olevista mekanismeista jotka voisivat selittää yhteydet lapsuuden kasvun ja aikuisiän terveyden välillä. Sekä kasvu että tutkimuskohteena olleet aikuisiän sairaudet ovat varsin monimutkaisia ja on todennäköistä, että ne kytkeytyvät toisiinsa monen eri säätelymekanismin kautta. Pitkään vallalla olleen hypoteesin mukaan kytkös kasvun ja myöhemmän sairauden välillä selittyy sikiökauden ja lapsuuden ympäristötekijöillä. Tuore julkaisu osoittaa, että kyseinen yhteys voi välittyä myös geenimutaation kautta. Julkaisussa kuvatut vaikutukset ovat lisäksi hyvin dramaattiset. Vielä ei tiedetä mitkä ovat muiden kasvua säätelevien geenien vaikutukset aikuisiän sairauksiin. Niistä tunnetaan toistaiseksi vain murto-osa. Tuoreen tutkimuksen tulosten perusteella voisi kuitenkin olettaa uuden kasvugeenien tunnistamisen valottavan sekä kasvun säätelyä että sairauksien syntymekanismeja.
Hieman eri kysymys onkin voiko vähentyneellä sairastumisriskillä olla elinikää pidentävää vaikutusta. Hiirimallien perusteella näin voisi olla asian laita. Poistogeeniset hiiret joiden kasvuhormonireseptori on toimimaton ovat nimittäin huomattavan pitkäikäisiä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan havaittu Science Translational Medicinessä julkaistussa työssä. Tutkimuskohteena olleet kasvuhormonireseptorin kantajat elivät yhtä pitkään kuin kontrolliväestökin. Näin ollen pitkäikäisyyden salaisuudet eivät tämän työn myötä näytä olevan ratkeamassa. Yhdyn kuitenkin juttua kommentoineen lehden toimittajan toteamukseen: pitkäikäisyydestä viis, elämä ilman kahta kammottavaa tautia on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen etu. Julkaistut tulokset antavat siis aihetta perehtyä tarkemmin kasvuhormonin signaaliketjun rooliin sekä diabeteksen että syövän synnyssä. Voisiko tältä saralta avautua keino sairauksien ehkäisemiseksi?