Tukea merialuesuunnittelun päätöksentekoon
05.11.12
Merialueiden luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää koko ekosysteemille. Onnistuneet suojelutoimet edellyttävät tulevaisuuteen luotaavaa merialuesuunnittelua.
Suomen Akatemian FICCA-tutkimusohjelman monitieteisessä Marisplan-hankkeessa pohditaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia merialueiden ekosysteemeihin. Kerätyllä tiedolla pyritään helpottamaan, vauhdittamaan ja järkeistämään merialuesuunnittelun päätöksentekoa.
Kolmivuotinen Marisplan-hanke tukeutuu useisiin aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Yksi merkittävimmistä on vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU, joka kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien, lajien ja niiden muodostamien yhteisöjen esiintymisestä Suomen merialueilla. Marisplanissa pyritään nyt selvittämään, mitkä pitkän tähtäimen muutokset sellaisia, että ne pitää ottaa huomioon jo lähivuosina ja mitkä voidaan toistaiseksi jättää vähemmälle huomiolle.
 |
|
Ympäristötieteen professori Markku Viitasalo (vas.) edustaa Suomen ympäristökeskusta ja tutkija Lauri Urho Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta monitieteisessä Marisplan-hankkeessa. Hankkeessa ovat mukana myös Ilmatieteenlaitos sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus.
|
”VELMU antaa aika hyvän kuvan nykyhetken monimuotoisuuden alueellisesta sijoittumisesta. Marisplan jatkaa tästä ja pyrkii huomioimaan ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset. Jos päätöksiä tehdään nykytilanteen perusteella ja oletetaan että kuppi voidaan täyttää reunoja myöten, voi käydä hullusti, jos sen kupin reunat madaltuvat ilmastonmuutoksen vaikutuksesta”, täsmentää tutkimusprofessori Markku Viitasalo Suomen ympäristökeskuksesta.
Toimivaa tietoa päättäjille
Viitasalon mukaan tarkka ja toimiva merialuesuunnittelu on vielä lapsenkengissä, koska suunnittelijoilla ei ole ollut tarpeeksi tietoa, jolle pohjata suunnittelunsa.
 |
|
Marisplanin hankkimia tuloksia pyritään jakamaan mahdollisimman laajalti merialuesuunnittelijoille helpottamaan päätöksentekoa.
|
”Veden tilasta ja ravinnetasoista löytyy tietoa ympäri Suomea mutta ei niinkään siitä, mitä löytyy meren ja vesistöjen pohjasta ja missä monimuotoisuuskeskittymät sijaitsevat. Tieto tästä pitäisi kerätä ja merkitä järkevässä muodossa paikkatietokarttoihin, joita päätöksentekijät voivat hyödyntää”, Viitasalo toteaa.
”Tällä hetkellä aluekaavoitus on aika itsenäisesti etenevä prosessi. Erilaiset merenkäyttöhankkeet etenevät usein kovin hitaasti, kun hankkeiden taloudellisten hyötyjen ja ympäristön etujen yhteensovittaminen on jatkuvaa kissanhännän vetoa.”
”Jos meillä olisi jo lähtötilanteessa esimerkiksi VELMU-kartoitukseen perustuva yleiskuva, jonka pohjalta voitaisiin sanoa, että jokin alue ei alkuunkaan sovellu hankkeen toteuttamispaikaksi, sillä ehkäistäisiin turhia riitoja. Se olisi kaikkien etu. Vastaavasti voitaisiin nopeuttaa sellaisten hankkeiden toteutusprosesseja, jotka olisi suunniteltu soveltuville alueille.”
”Marisplan-hankkeen on tarkoitus lisätä tähän päälle vielä se ilmastonmuutokseen liittyvä varovaisuusnäkökohta, että tietyissä kysymyksissä pitää olla astetta varovaisempi kuin mitä nykyhetken tilanne edellyttäisi”, tiivistää Viitasalo.
Monitieteellinen hanke
Marisplan-hankkeen parissa työskentelee noin parikymmentä henkeä. Suomen ympäristökeskuksen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lisäksi hankkeeseen osallistuvat Ilmatieteen laitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Käytännössä tutkimus on prosessien selvittelyä kirjallisuustutkimuksen, tietokantojen ja mallien avulla.
Ilmatieteen laitos tekee fysikaalisia malleja siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa meren virtauksiin, suolapitoisuuteen, lämpötilaan ja kerrostuneisuuteen - ja edelleen koko ekosysteemiin. MTT selvittää, miten maatalouden muutoksen vaikuttavat vesistöihin. SYKEn vesikeskus laskee, miten jokien ravinnevirrat muuttuvat ilmastonmuutoksen ja maatalouden muutoksien myötä ja SYKEn ympäristöpolitiikkakeskus tutkii yhdessä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kanssa, miten erilaiset merenkäytön muodot suhtautuvat toisiinsa: voiko tulla konflikteja toimintojen välillä ja miten erilaiset ratkaisut vaikuttavat ympäristöön.
”Yhtenä mallialueena toimii pääkaupunkiseudun alue. Koko mallialue ulottuu Porkkalasta Sipooseen. Erilaisista ympäristöhallinnon tietokannoista on kerätty tietoa siitä, mihin ihmisten toiminnot ja paineet sijoittuvat alueellisesti paikkatietojärjestelmässä. Tätä tietoa verrataan tietoon vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuudesta. Tavoitteena on laatia koko Suomen rannikon kattavat kartat sekä paineille että monimuotoisuudelle. Niiden avulla voidaan arvioida, millä alueilla monimuotoisuus on eniten uhattuna”, kertoo Viitasalo.
Ilon ja haasteen hetket
Tutkimus saadaan päätökseen vuonna 2014. Haasteet ovat monet. Sekä tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä että tutkija Lauri Urho Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta myöntävät, että välillä turhauttaa, kun yhteiskunta vaatii yksinkertaisia vastauksia, joita vielä ei pystytä antamaan. Onnistumisen ilojakin on kuitenkin jo kohdattu.
”Monet ekosysteemin lajien määrään ja niiden vuorovaikutukseen vaikuttavat asiat ovat kovin monimutkaisia alkaen veden kerrostuneisuuden kehittymisestä. Kalamallit ovat kuitenkin olleet varsin onnistuneita sekä VELMUSSA että Marisplanissa.”
”Vaikuttaa siltä, että lisääntymisalueeseen vaikuttavat muuttujat ovat aika vähäisiä. Veden lämpötila ja suolapitoisuus ennustavat aika luotettavasti, missä makean veden kalat kuten särki ja hauki lisääntyvät”, sanoo Viitasalo.
Tutkija Lauri Urho Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta tosin sanoo, että välillä tulee jopa hetkiä, jolloin epäilyttää, saavatko muut tutkijat tuotetuksi tarpeeksi luotettavaa taustatietoa kalamalleihin. Senkin ennustaminen kun on vaikeaa, mitä kalaa saa, kun menee viikonloppuna ongelle ...
 |
|
Marisplan-hankkeessa Kala- ja riistantutkimuslaitos kohdistaa tutkimuksensa erityisesti kuhaan, joka viihtyy lämpimissä rantavesissä ja on tuttu saalis myös Helsingin Vanhankaupunginlahdella uisteleville kalastajille. Mielenkiintoa herättävät myös särkikannat, joiden ennustetaan kasvavan meriveden suolapitoisuuden laskiessa ja lämpötilan noustessa.
|
”On vielä vaikeampaa ennustaa, mikä on tilanne useamman vuoden aikajänteellä. Kaloilla on sisäänrakennettu järjestelmä, joka ohjaa ne kudulle tiettyyn aikaan, jolloin vallitsee tietty lämpötila ja valaistus. Kalat aistivat herkästi ympäristön muutoksia, joten esimerkiksi kutuaika muuttunee, jos ilmasto lämpenee. Meidän pitää nyt käydä läpi eri vaihtoehtoja ja pohtia, mitä kaikkea kaloille tapahtuu, jos lämpötila nousee pari astetta”, kertoo Lauri Urho.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kohdistaa tutkimuksensa erityisesti kuhaan, joka lisääntyy sameissa ja lämpimissä rantavesissä. Se hyötyy lämpimistä kesistä. Tekniset rajoitteet ovat aiheuttaneet sen, että sameuden muutoksia on vaikea mallintaa, joten sameuteen perustuvaa kuhapoikasaluemallia yritetään nyt muuttaa siten, että siinä voitaisiin käyttää lämpötilaa sameuden sijasta.
”Sameutta arvioidaan usein satelliittikuvilla, joiden pikselikoko on useita kilometrejä. Tämä rajoittaa sitä, kuinka lähelle rantaa voidaan mennä. Jos pikseli on puolittain maalla ja puolittain veden päällä, sitä ei voi käyttää. Silloin satelliittiarviosta jää uupumaan useita kilometrejä. Jos pikselin koko olisi halkaisijaltaan vaikka viisi metriä, sellaisilla kuvilla olisi jo käyttöä. Tällaisiakin satelliittikuvia on jo tarjolla tutkimuskäyttöön”, kertoo Markku Viitasalo.
Särkikalat kunniaan
Toinen tutkimuksen alkukauden iloista liittyy Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen tekemään ravinnevalumaskenaarioon. Sen mukaan vesistöihin kulkeutuva fosforimäärä laskee tulevaisuudessa - ei ilmastonmuutoksen vaan pikemminkin lannoituskäytäntöjen takia.
Itämeren fosforiongelmasta puhuttaessa Lauri Urho korostaa, että vaikka kalakantojen tulevaisuus puhuttaa ihmisiä yleisesti, kalastusta ei suinkaan pitäisi rajoittaa kauttaaltaan.
”Fosforia ja ravinteita saadaan pois Itämerestä, kun kalastetaan ja hyödynnetään siellä eläviä kaloja, jotka syövät ravintoketjussa alempana olevia eliöitä. Kalastusta pitäisi vain ohjata kestävämmän kehityksen suuntaan eli rajoittaa uhanalaisten lajien kalastamista ja ottaa käyttöön myös ns. vähempiarvoisia kaloja kuiten särkiä ja lahnoja. Uhanalaisiin kalalajeihin kuuluvat nykyisin mm. meriharjus, vaellussiika, karisiika ja meritaimen”, sanoo Lauri Urho.
Kalakannat perustuvat siihen, miten niiden lisääntyminen toimii. Lisääntymisalueet ovat suhteellisen rajattuja alueita, jotka täyttävät tietyt olosuhdevaatimukset. Marisplan-hankkeessa selvitetään, missä rannikon lisääntymisalueet sijaitsevat ja miten ne muuttuvat ilmaston muuttuessa.
Rehevöitymisestä hyötynyttä särkeä esimerkiksi saattaa odottaa varsin runsaslukuinen tulevaisuus, koska särkikantojen ennustetaan kasvavan ilmastonmuutoksen vaikutusten takia. Niitä kannattaisi siis totuttautua hyödyntämään.
Särjen lisääntymistä säätelevä veden suolapitoisuusraja on 3,5-4 promillea. Sen suolaisemmassa vedessä se ei voi lisääntyä. Mutta jos meren suolapitoisuus skenaarioiden mukaan laskee ja veden lämpötila nousee, särjen lisääntymisalue voisi jopa kaksinkertaistua. Sen pohjalta voisi arvioida, että tulevaisuudessa meillä saattaa olla paljonkin särkiä.
Teksti ja kuvat: Suvi Ruotsi