2.7.2008
Sosiaalinen pääoma on luottamusta ja avoimuutta
Sosiaalinen pääoma helpottaa toimimista yhdessä sekä lisää yhteisten arvojen ja verkostojen kautta rakentuvaa luottamusta. ”Sosiaalisessa pääomassa korostuvat luottamus ja avoimuus”, professori Timo Airaksinen Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitokselta tiivistää.
.jpg)
”Sosiaalinen pääoma on erikoinen käsite. Sille ei ole vastinetta arkikielessä, toisin kuin esimerkiksi luottamukselle ja vastuulle. Se on enemmänkin sosiologinen käsite, ei niinkään filosofinen”, Airaksinen sanoo.
”Sosiaalisen pääoman ja luottamuksen teemat liittyvät muun muassa politiikkaan ja vallankäyttöön, valvontayhteiskuntaan ja läpinäkyvyyteen sekä taloudelliseen kehitykseen ja työelämään.”
Airaksinen toimi johtajana viime vuonna päättyneessä ”Instituutioihin me luotamme. Filosofinen tutkimus SoCa-ohjelman avainkäsitteistä.” -tutkimusprojektissa. Projekti oli osa Suomen Akatemian Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot (SoCa) -tutkimusohjelmaa.
Luottamus vai vastuu?
Timo Airaksisen mukaan projektin tutkimuskohteena oli erityisesti luottamuksen käsite ja sen merkitys sosiaaliselle pääomalle. Projektissa tavoitteena oli kehittää käsitteellinen välineistö SoCa-ohjelman tutkimuksen tueksi.
”Taustalla oli ajatus siitä, että sosiaalinen pääoma on nimenomaan kiinni luottamuksesta. Muita siihen läheisesti liittyviä käsitteitä ovat avoimet luottamusverkot, vastuu ja etiikka. Vastuu on kenties vanhanaikainen käsite ja sillä on hieman negatiivinen sävy, toisin kuin luottamuksella.”
Jos luottaa, niin ei tarvitse varautua pahimpaan, Airaksinen kiteyttää luottamuksen perusajatuksen. Tällöin esimerkiksi sopimuksissa ei tarvita varotoimia, mikä usein helpottaa asioiden sujumista.
Entä onko luottamuksessa kyse tunteesta vai perustuuko se tietoon?
”Toisinaan luottamus syntyy vasta hankitun tiedon pohjalta. On olemassa monen tyyppistä luottamusta. Perheenjäsenet luottavat toisiinsa tunnepohjalta. Saatamme myös luottaa joihinkin instituutioihin, vaikka emme välttämättä olisi valmiita luottamaan niiden yksittäisiin jäseniin”, Airaksinen vertaa.
Luottamukseen sisältyy aina riski
Airaksisen mielestä tutkimusaiheen mielenkiintoisimpiin näkökulmiin kuuluivat luottamuksen ja riskin sekä luottamuksen ja vastuun suhde.
”Yleensä ajatellaan, että henkilöön, joka kantaa vastuunsa, voi luottaa. Sama pätee myös toisin päin. Tämä niveltää toisiinsa luottamuksen ja vastuun käsitteet.”
Vastuuta on Airaksisen mukaan olemassa kolmea eri tyyppiä: tili-, kompetenssi- ja välittämisvastuuta. ”Tilivastuu perustuu rangaistuksen uhkaan. Kompetenssivastuun perustana puolestaan ovat osaaminen ja kyvyt, joiden pohjalta esimerkiksi lentokapteenille on annettu vastuu koneesta. Välittämisvastuu voi olla esimerkiksi ympäristö- tai yhteiskuntavastuuta.”
” Kun tehdään ero vastuun eri lajien välillä, voidaan nähdä kuinka ne lisäävät luottamusta. Luottamuksen kannalta tärkeintä on kompetenssivastuu.”
Kuka luottaa ja kehen?
Airaksinen korostaa avoimien luottamusverkkojen merkitystä. Luottamusverkostot voivat olla avoimia tai suljettuja, tunnettuja tai tuntemattomia.
”Esimerkiksi mafia luottaa toisiinsa, mutta muut eivät voi luottaa mafiaan. Kyseessä on suljettu luottamusverkko. Siihen ei voi liittyä, eikä siitä saa tietoa. Moottoripyöräjengit ovat suljettuja, mutta tunnettuja verkostoja. Hyvä veli -verkostot puolestaan suljettuja ja tuntemattomia”, Airaksinen vertaa.
Airaksinen muistuttaa, että kaikki suljetut verkostot vähentävät luottamusta ja haittaavat yhteistoimintaa.
”Suljettuja voivat olla myös esimerkiksi sukuun, heimoon, rotuun, uskontoon tai sukupuoleen perustuvat verkostot, jotka perustuvat me-muut -vastakkainasetteluun ja epäluottamukseen suljetun verkoston ulkopuolisia kohtaan.”
Valta, valvottavat ja luottamus
Projektin pohjalta Airaksinen jatkaa aiheen parissa ja on kirjoittamassa artikkelia auktoriteettien ja luottamuksen välisestä suhteesta.
”Kyseessä on erikoistapaus luottamuksesta, sillä yleensä luottamussuhteet ovat tasa-arvoisia suhteita. Auktoriteettien ja alaisten välillä kyseessä on kuitenkin valtasuhde. Siinä alaisella ei periaatteessa ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa auktoriteettiin.”
”Auktoriteetti valvoo ja näkee alaiset koko ajan, valvontakamerat tallentavat tapahtumat nauhalle ja luottokorttiyhtiöt keräävät tietoa ostoskäyttäytymisestä. Valvottavalle ei tällöin jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa, että valvontatietoa ei käytetä väärin. Tällöin kyse ei kuitenkaan ole aidosta luottamuksesta, vaan vallasta.”
Tutkimusohjelmassa 26 hanketta
Vuonna 2004 alkanut Sosiaalinen pääoma ja luottamusverkostot -tutkimusohjelma päättyi vuoden 2007 lopussa. Ohjelman haasteena oli selittää ja ymmärtää, miten ja missä sosiaalista pääomaa syntyy.
Lisäksi ohjelmassa haluttiin selvittää, kuinka sosiaalinen pääoma vaikuttaa muun muassa taloudelliseen kehitykseen, työmarkkinoiden muutoskykyyn sekä poliittisten uudistusten toimeenpanoon.
Monitieteisen ohjelman tavoitteena oli vahvistaa tutkimuksen teoreettista pohjaa ja metodologiaa, lisätä tutkijoiden välistä vuorovaikutusta sekä kehittää tutkimuksen kansainvälisiä suhteita. Erityistä huomiota ohjelmassa kiinnitettiin humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja terveystutkimuksen sekä sosiaalitieteiden ja taloustieteiden välisten rajojen ylittämiseen.
Ohjelmaan sisältyi yhteensä 26 tutkimushanketta, joissa tutkittiin sosiaalisen pääoman yhteyksiä esimerkiksi demokratiaan, terveyteen, työelämään, yhteisöihin ja yhdistyksiin.
Suomen Akatemia rahoitti ohjelmaa kuudella miljoonalla eurolla. Rahoitusyhteistyössä olivat mukana myös sosiaali ja -terveysministeriö, työministeriö, Työsuojelurahasto ja Tekes.
Teksti: Jukka Muukkonen
Kuvat: Com.pic /Mauri Ratilainen