Lasten iloa unohtamatta
22.09.2010
”Tämä on hyvin tässä ajassa kiinni oleva, yhteiskunnallinen ja poikkitieteellinen ohjelma”, kuvailee ohjelmapäällikkö Jukka Reivinen Suomen Akatemian SKIDI-KIDS-nimellä kulkevaa lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin tutkimusohjelmaa, joka käynnistyi alkuvuodesta. ”Aihe kiinnostaa tutkijoita juuri nyt. Se on myös aihe, jotka kaikki tavallisista kansalaisista poliitikoihin pitävät tärkeänä, ja johon liittyy hyvin tunnepitoisia elementtejä”, Reivinen kuvailee.
Käytännössä kyse on lasten ja nuorten voinnista niin lääketieteellisessä kuin paljon laajemmassakin merkityksessä, sekä ympäristöstä ja palveluista, jotka siihen suoraan vaikuttavat perheoloista yhteiskunnan sosiaalipoliittiseen päätöksentekoon. Tavoitteena on herättää yhteiskunnallista keskustelua ja nostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä aiheita esille. ”Keskustelu kääntyy kuitenkin helposti populismiin”, hän muistuttaa. ”Itse kaipaisin viileään harkintaan ja tutkittuun tietoon perustuvaa keskustelua, ja olisi hienoa, jos tutkimusohjelman avulla sellaista pystytään ruokkimaan."
Suomen Akatemia rahoittaa vuosina 2010–2013 toteutettavaa ohjelmaa 8,5 miljoonalla eurolla. Kotimaisessa rahoitusyhteistyössä ovat myös mukana opetus- ja kulttuuriministeriö ja Signe & Ane Gyllenbergin säätiö.
Hajallaan ollut tutkimus keskitetymmin esiin
Ohjelma lähti muotoutumaan pari kolme vuotta sitten, kun ohjelmaehdotuskierroksella lähes puolet tutkijoiden jättämistä ideoista olivat lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä. Lasten ja nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tutkimusta tehdään Reivisen mukaan Suomessa paljon. ”Se on ollut aika hajallaan, ja siksi ehkä vähän piilossa. Tällaisen ohjelman lisäarvo on juuri siinä, että sekä tuodaan eri alojen tutkijoita yhteen että tutkimusta näkyville.” Reivinen on ohjelmapäällikkönä myös viime vuoden puolella alkaneessa Kansanterveyden haasteet -tutkimusohjelma SALVEssa. ”Nämä kaksi ohjelmaa linkkaavat yhteen aika hyvin”, hän kertoo.
Kansainvälistä yhteistyötä tehdään kanadalaisen terveyden tutkimusta rahoittavan organisaation CIHR:n kanssa. Yhteistyötä on tehty aiemmissakin tutkimusohjelmissa. ”Ehkä suomalaisessa ja kanadalaisessa yhteiskunnassa on jotain yhtäläistä. Niistä löytyy samaa problematiikkaa, joten ehkä samankaltaisia vastauksiakin voisi olla löydettävissä? Toisaalta yhteiskunnat ovat sen verran erilaiset, että yhteistyö tuottaa lisäarvoa eikä ole väkisin väännettyä”, Reivinen kuvailee.
Kasvuympäristöt, palvelut ja terveys tärkeinä teemoina
SKIDI-KIDS-ohjelmassa on kolme teemaa: kasvuympäristöt, palvelujärjestelmät sekä terveys ja sen edistäminen haasteineen. Teemat ovat monin paikoin limittäisiä. ”Etenkin toinen teema eli palvelujärjestelmät on nyt myös poliittisesti kuuma aihe. Millaisiin palveluihin on varaa ja mitä priorisoidaan”, Reivinen pohtii. Lasten ja nuorten palvelut voivat tarkoittaa niin kouluja ja päivähoitoa kuin sosiaaliviranomaisten toimintaa, kuten huostaanottojärjestelyä. ”Silloin liikutaan ikävällä, mutta tärkeällä alueella. Miten meidän tulisi menetellä niissä tilanteissa, millaisia suojaverkkoja rakentaa? Kun sanotaan, että halutaan yhteiskunnan tukevan perheitä, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan?”
Reivinen kiittelee ohjelmaa kattavuudesta: se koostuu hyvin erityyppisistä tieteellisistä lähtökohdista, mikä näkyy ohjelman 17 hankkeen rikkaana erilaisuutena. ”Rasvakudoksen vaikutusta kehittyvään lihaksistoon ja luustoon käsittelevä hanke on varmaan kaikkein lääketieteellisin. Psykologit selvittävät esimerkiksi unen ja stressin kysymyksiä. Sosiologit pohtivat terveyserojen kehittymistä, sukupolvien välisiä suhteita tai turvallisuuden tunnetta. Myös esimerkiksi liikunta ja koulukiusaaminen ovat monessakin hankkeessa esillä”, Reivinen luettelee.
Syrjäytymisen estämisestä apu moneen ongelmaan
Kaikki hankkeet läpileikkaavaksi teemaksi on nostettu eriarvoistuminen ja syrjäytymisen syyt. Jukka Reivisen mukaan monet lasten ja nuorten ongelmat liittyvät pohjimmiltaan juuri siihen. ”Yhteiskunnan ääripäät etääntyvät jatkuvasti toisistaan”, hän painottaa. ”Keskimäärin asiat eivät ehkä muutu ja kaikki näyttää olevan ok. Mutta on poliittinen kysymys, riittääkö, että asiat ovat keskimäärin kunnossa, kun meillä samaan aikaan on yhä selkeämmin erittäin hyvin ja erittäin huonosti pärjäävä kymmenys”, hän huomauttaa. 
Reivinen kuvaa, että Suomea ja sen koulujärjestelmää arvostetaan nykypäivänä juuri tasa-arvoisuudestaan. ”Elämme ainakin toistaiseksi hyvinvointiyhteiskunnassa. Välillä tuntuu, että poliittisen päätöksenteon suunta on ikävä kyllä toiseen suuntaan – ei aktiivisesti, mutta passiivisesti eriarvoistumisen annetaan tapahtua.” Reivinen huomauttaa, että parhaiten porhaltava kymmenys menestyy joka tapauksessa. ”Toivottavasti jatkossakin pidetään huoli myös heikommin pärjäävän porukan pysymisestä mukana. Sillä myös ostetaan yhteiskuntarauha. Ei tarvita piikkilanka-aitoja eikä pelkoa tilanteesta, että saman maan kansalaiset elävät turvajärjestelmien takana eristyksissä toisistaan, mistä maailmalta on ikäviä esimerkkejä.”
”Kun tuntee itsensä arvokkaaksi, menee hyvin”
Eriarvoistumisen, syrjäytymisen ja muiden ongelmien keskeltä ohjelmasta nousevat esiin kuitenkin kaksi toisenlaista termiä: lasten onni ja ilo. Jukka Reivinen painottaa, että vaikka käsitellään ikäviä asioita, taustalta löytyy pyrkimys positiiviseen ajatteluun. ”Vaikka tutkitaan, miten asiat ovat nyt, tutkimusotteena on myönteinen lähestymistapa tulevaan. Ongelmia on helppo löytää ja asioita kritisoida. Yritämme löytää tutkimuksen keinoin tapoja muuttaa käytäntöjä.”
Ohjelman avajaisseminaarissa oli lapsia Suomen Lasten Parlamentista lukemassa suoria lainauksia nettisivulta, jolla lapset olivat kommentoineet aihetta ”lasten ilon ja onnen aiheet”. ”Noissa sanoissa tiivistyy koko ohjelman tarkoitus. Silloin menee hyvin, kun tuntee että joku välittää, kun tuntee itsensä arvokkaaksi yksilönä sinänsä, kun tuntee olonsa turvalliseksi ”, Reivinen tiivistää.
Teksti: Katri Koskela
Kuvat: Pixmac.fi ja Anita Westerback