Julkisuus tuli osaksi musiikin kuuntelua
21.09.11
Ihmiset ovat valmiita näkemään paljon vaivaa esitelläkseen musiikkimakuaan sosiaalisessa mediassa. ”Nykyään julkisuus on tullut uudella tavalla osaksi musiikin kuuntelua”, kertoo tutkija Lassi A. Liikkanen Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITistä. Teknologisesti välittyneen musiikin kuuntelua eri aikakausilla on tutkittu Suomen Akatemian MOTIVE-tutkimusohjelman Musiquitous-hankkeessa.
Hankkeessa on perehdytty muun muassa Last.fm -musiikkipalvelun käyttöön. Last.fm on internet-radiopalvelu ja musiikkiyhteisöverkkosivusto, jossa ihmiset voivat tallentaa profiiliinsa jatkuvasti tietoa kuuntelemastaan musiikista. Ne, jotka seuraavat sosiaalisessa mediassa käyttäjän online-profiilia voivat nähdä reaaliaikaisesti, mitä tämä kuuntelee.
Musiquitous-hankkeessa työskentelevä tutkija Suvi Silfverberg haastatteli Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmaansa 17–21-vuotiaita nuoria Last.fm-palvelun käyttömotiiveista ja -tavoista. Kävi ilmi, että juuri musiikin kulutuksen tallentaminen online -tietokantaan palveli käyttäjiä aivan erityisellä tavalla.
”Ihmiset käyttivät hyvin paljon aikaa ja energiaa pitääkseen musiikinkuunteluprofiilinsa halutun kaltaisena – sen sijaan, että yksinkertaisesti olisivat jättäneet julkaisematta musiikin kuunteluaan tai poistaneet kappaleita profiilistaan. Online-profiilin ylläpidon motiivi oli oman julkisen kuvan rakentaminen”, Liikkanen selvittää.
C-kasetista suoratoistopalveluun – musiikki on kaikkialla läsnä
Lassi Liikkasen mukaan musiikin kuunteluun liittyy nykyään vahvasti sen kaikkialla läsnä oleva luonne. Musiikki kulkee ihmisten mukana pienissä iPodeissa ja MP3 -soittimissa ja sitä voi kuunnella internetistä omistamatta yhtäkään musiikkitallennetta, kun käyttöön on tullut erilaisia suoratoisto- ja pilvipalveluita.
"Tunnetuin esimerkki suoratoistopalvelusta on Spotify, jossa musiikkia ei tallenneta käyttäjän omalle laitteelle vaan se toistetaan internetin välityksellä mistä tahansa. Käyttäjä maksaa siis vain käyttöoikeudesta, ei musiikkitallenteesta”, Liikkanen havainnollistaa.
Myös mobiilit mediat ovat monipuolistuneet teknisen kehityksen myötä ja kuluttajat haluavat, että tekniikka mahdollistaa musiikin kuuntelun missä tahansa. ”Älypuhelimien musiikinkuunteluominaisuudet ovat nykyään olettamus – voidaan puhua taskuvideosta. Tämä on musiikin kulutuksen kannalta merkityksellistä, koska esimerkiksi You Tuben kolme miljardia päivittäistä käyttäjää hakevat videopalvelusta hyvin usein musiikkisisältöjä.”
Liikkanen kertoo, että mobiilin teknologian myötä musiikkikokoelmien koot ovat kasvaneet ja musiikin saatavuus parantunut. Toisaalta vaikuttaa siltä, että ihmiset kuuntelevat vain pientä osaa kokoelmista. Kulutettavaa materiaalia on paljon, mutta se ei automaattisesti johda musiikin kulutuksen monipuolistumiseen.
”Esimerkiksi Spotifyn katalogissa on yli 15 miljoonaa kappaletta. Eräs keskeinen kysymys tutkimuksessamme onkin, miten ihmiset löytävät musiikkipalveluiden valtavan tarjonnan joukosta itseään kiinnostavan sisällön.”
Suosittelupalveluilla voi markkinoida musiikkia
Siitä saakka kun Napster-palvelu vuonna 1999 avattiin, on artistin tilipussi ollut vaarassa. "Musiikkibisnes on suurten muutosten kourissa. Perinteisten levy-yhtiöiden kannattavuus ja musiikkitallenteiden myynti ovat heikentyneet merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana.”
Liikkanen toivoo kuitenkin, että jatkuvasti kehittyvä teknologia tarjoaisi artisteille myös mahdollisuuden olla löydettävissä. Tutkija uskoo, että verkossa olevat musiikin suosittelupalvelut ovat tulevaisuudessa hyvä markkinointikeino. ”Musiikin suosittelupalvelut voisivat mahdollistaa uudella tavalla esimerkiksi musiikin paikkatietoisen markkinoimisen. Vaikkapa Helsingin Kallion erilaiset yleisöt voisivat löytää uusia artisteja geografisen läheisyyden perusteella. Musiquitous tutkii tähän liittyvää teknologiaa Helsingin Juhlaviikkojen yhteydessä elo-syyskuussa 2011.”
Musiquitous-hanke toteutetaan vuosina 2009–2012 yhteistyössä Tietotekniikan tutkimuslaitos HIITin, Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa. Tutkimusprojektin vastuullinen johtaja on professori Martti Mäntylä.
Teksti: Tea Kalska
Henkilökuva: Riikka Notkola
Muut kuvat: Pixmac.fi