Yhdessä lukeminen kehittää mieltä ja kieltä
13.03.12
Vanhempien ja lasten yhteiset satuhetket eivät ole vain mukava yhdessäolon tapa. Satujen lukemisella ja niistä keskustelulla on vaikutusta myös kuullun ymmärtämiseen, kielen kehitykseen ja oppimistaitoihin. Tutkimuksen avulla voidaan tukea näiden taitojen kehitystä.
 |
| Janne Lepolan tutkmuksen yhtenä tavoitteena on kehittää tehokkaampia keinoja ymmärtämistaitojen kehityksen tukemiseksi. |
Yliopistotutkija Janne Lepola on ollut mukana Suomen Akatemian projekteissa vuodesta 2002. Viimeisin akatemiatutkijan pesti päättyi elokuussa 2011. Nyt Lepola työskentelee Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä. Hänen tutkimuskohteenaan ovat lasten kuullun ymmärtämisen taitojen ja oppimismotivaation kehittyminen ennen kouluikää.
”Aiemmissa tutkimuksissa oli todettu, että kuullun ymmärtäminen on yhteydessä koulumenestykseen. Lisäksi kuullun ymmärtäminen vaikuttaa puheen ja kielen kehitykseen. Halusin selvittää, mitä kuullun ymmärtäminen on ja miten varhaiset oppimistaidot siihen liittyvät.”
Nelivuotiaan huikeat ymmärtämistaidot
Janne Lepola aloitti uransa oppimismotivaation kehityksen tutkijana. Hän tutki, millainen suhde lukutaidolla on oppimismotivaation ja oppimistaitojen kehittymiseen. Siitä sai alkunsa tarinaprojekti, jonka parissa hän työskenteli myös Suomen Akatemian rahoituksella. Tässä tutkimuksessa Lepolan kohderyhmänä ovat olleet 4–6-vuotiaat lapset.
Tutkimuksessa lapsille luettiin tarinoita tai näytettiin niitä kuvina. Sen jälkeen lapsia haastateltiin ja he kertoivat ajatuksiaan ja mielipiteitään tarinoista. Lasten kertomukset tallennettiin ja niistä tehtiin litteraatioita, jotka analysoitiin ja tulkittiin yhdessä tutkimusavustajien kanssa.
 |
| Kuvakertomuksissa seikkailevat ihmiset ja eläimet, välillä melko hassunkurisissakin tilanteissa. |
Ymmärtämisen prosessit ovat tutkimuksen mukaan samanlaiset huolimatta siitä, kerrottiinko tarina lapselle lukien vai kuvin. Myöskään tarinan fiktiivisyydellä tai realistisuudella ei ollut merkitystä. Huomattiin kuitenkin, että lasten ymmärtämistaidoissa on eroja jo varhaisessa vaiheessa, ja että ymmärtämistaidot kehittyvät merkittävästi 4–6-vuotiailla lapsilla.
”Jo nelivuotiaat tekevät lähes yhtä vaativia päätelmiä kuin nuoret ja aikuiset. Olemme havainneet, että päätelmien tekemisen taito on tiiviissä yhteydessä lapsen kielelliseen kehitykseen”, tähdentää Lepola.
Tavoitteena tehokkaiden tukitoimien kehittäminen
Ihmistutkijan työ vaatii kärsivällisyyttä, sillä pitkittäistutkimuksen tuloksien saaminen on usein vuosien työn ja odottamisen tulos.
”On aina palkitsevaa, kun omasta aineistosta löytyy jotain, mitä joku tutkija on löytänyt toisaalla. Silloin tietää olevansa oikeilla jäljillä. Vielä parempaa on, kun tällaiseen aiheeseen löytää uuden näkökulman”, kertoo Lepola.
On todettu, että lukivaikeudet liittyvät usein varhaisiin puutteisiin ymmärtämistaidoissa. Kun tunnetaan 4–5-vuotiaiden ymmärtämistaidot ja miten ne kehittyvät, voidaan suunnitella tukitoimia ja kehittää opetusta niin, että tuetaan ymmärtämistaitojen kehitystä.
 |
|
Tutkimuksissa on todettu, että ymmärtämisen prosessit ovat samat huolimatta siitä, esitettiinkö tarina lapselle sanoin vai kuvin.
|
Lepola on ollut mukana kehittämässä Ritva-Liisa Orvaston lanseeraamaa Seitsemän minuuttia sadulle -toimintamallia. Se rohkaisee aikuisia ja lapsia lukemaan satuja yhdessä ja keskustelemaan niistä. Malli on havaittu toimivaksi ja se on käytössä useissa päiväkodeissa ja esiopetuksessa. Lisäksi tutkimusprojektista on tehty kuusi pro gradu -työtä ja valmisteilla on kaksi väitöskirjaa.
Vuorovaikutus lasten ja nuorten kanssa palkitsee
Tutkijaksi Janne Lepola ryhtyi kiinnostuttuaan opiskeluaikana pitkistä seurantatutkimuksista. Myös ohjaajilta saatu tuki ja vuorovaikutus rohkaisivat tutkijaksi ryhtymiseen.
”Vahvuuteni tutkijana on erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa tehtävässä kenttätyössä, se on minusta kiinnostavinta. Pidän lasten, nuorten ja opettajien kanssa toimimisesta ja minusta on tärkeä kuulla heidän mielipiteitään”, Lepola pohtii.
Lepolan arkityö vaihtelee tutkimusprojektin vaiheesta riippuen. Suunnittelu- ja raportointi tapahtuvat yksin tai yhdessä tutkimusavustajien kanssa, kun taas toteutusvaiheessa liikutaan kentällä lasten ja nuorten parissa.
”On hyvä, että tutkimustyötä voi itse suunnitella, mutta toisaalta myös vastuu on vain itsellä. Kenenkään selän taakse ei voi eikä kannata piiloutua, jos tulosta ei synny.”
Kansainväliset kontaktit valavat uskoa omaan tekemiseen
Tällä hetkellä Janne Lepolan päiviin kuuluu tutkimustyön lisäksi tulevien opettajien koulutusta.
”Opetustyö on tarkemmin aikataulutettua ja säädeltyä. Omia vapauksia ei ole niin paljon”, Lepola vertaa.
”Haastavaa tutkimustyössä on itsenäiseen ja itseohjautuvaan työotteeseen oppiminen. Toisinaan usko tutkimuksen eteenpäinviemiseen on koetuksella, kun saa tiukkaa palautetta. Sitä on opittava käsittelemään ja vastaanottamaan. Olen kokenut ajoittain haastavana myös nuorempien tutkijoiden ja opiskelijoiden ohjaamisen, kun keskustellaan tutkimuksen teosta ja pelisäännöistä.”
Kansainväliset kontaktit tukevat ja luovat uskoa silloin, kun tuntuu, että työ junnaa paikoillaan. Myös kotimaiset tutkimusryhmät auttavat tarjoamalla keskustelumahdollisuuksia.
”Tällä hetkellä etenkin yhteys Michiganissa ja Italiassa toimiviin tutkimusryhmiin on tärkeä, sillä he tutkivat samaa asiaa, mutta hieman eri menetelmillä. Vaihtelemme kokemuksia”, Lepola hymyilee.
Teksti ja kuvat: Terhi Pinomäki
Etusivun kuva: Anita Westerback