Jo pieni vauva havainnoi, tulkitsee ja oppii
19.04.12
Akatemiatutkija Jukka Leppänen tutkimusryhmineen selvittää, miten lasten tarkkaavaisuus kehittyy ja miten poikkeamat voitaisiin havaita mahdollisimman varhain.
Ihmislapsella on jo puolen vuoden iässä hämmästyttävän kehittyneet valmiudet havainnoida ympäristöä, käsitellä saamaansa informaatiota ja oppia siitä. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva kykenee tulkitsemaan ilmeitä ja eleitä ja hahmottamaan sitä kautta sosiaalista ympäristöään – ympäröiviä ihmisiä ja heidän tunnetilojaan.
 |
| Akatemiatutkija Jukka Leppänen esittelee tietokoneohjelmaa, jonka avulla voidaan tutkia vauvan aivotoimintaa. |
Näiden kykyjen kehittymistä tutkitaan parhaillaan Tampereen yliopiston psykologian laitoksella. Akatemiatutkija Jukka Leppänen tutkimusryhmineen on perehtynyt kahden vuoden ajan vauvan kognitiiviseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.
Apuna uusin tekniikka
Aikaisemmin vauvojen havainnointikykyä on tutkittu lähinnä videokuvaamalla ja silmin seuraamalla, mutta menetelmät eivät kykene kovin tarkkapiirteiseen erotteluun. Leppäsen ryhmän tärkeimmät tutkimusvälineet ovat aivojen sähköisiä signaaleja mittaava EEG-laitteisto sekä silmän liikkeitä mittaava infrapunakamera. Tampereen laitteisiin ja vastavalmistuneisiin tiloihin on saatu rahoitusta myös Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC), jolta Leppänen sai taannoin ison tutkimusrahoituksen.
 |
|
Tutkimuksessa käytetään muun muassa aivojen sähköisiä signaaleja mittaavia EEG-laitteistoja.
|
”Nykyaikaisten laitteiden avulla pystymme tekemään hyvin tarkkoja mittauksia. Esimerkiksi infrapunakamera määrittää lapsen katseen suunnan ja silmän pienimmätkin liikkeet jopa sekunnin kolmassadasosasekunnin tarkkuudella”, Leppänen kuvailee.
Menetelmät eivät ole vielä laajassa diagnostisessa käytössä Suomessa. Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalaan Lastenlinnasta tutkimuskäyttöön hyödynnettävä infrapunakamera kuitenkin jo löytyy, ja Leppänen uskoo laitteiden käytön yleistyvän lähitulevaisuudessa nopeasti.
”Kättä pidemmille diagnoosimenetelmille on selkeä tarve. Tarvitaan tarkempia tapoja määrittää tarkkaavaisuutta kuin vain yksittäisen havainnoitsijan silmät”, hän perustelee.
Tavoitteena tukitoimenpiteiden aikaistus
Leppäsen tutkimus kytkeytyy vahvasti lasten terveyden tutkimukseen. Kehittyneiden menetelmien avulla voidaan tutkia jo aivan pienten vauvojen tarkkaavaisuutta ja havainnointia. Näin jo varhaisessa vaiheessa voidaan tunnistaa poikkeamia, jotka saattavat vaikuttaa lapsen myöhempään kehitykseen.
”Tätä kautta korjaavat toimenpiteet voidaan aloittaa entistä aikaisemmin, ja ne toimivat tehokkaammin”, Leppänen perustelee.
Tutkimus pyrkii myös selvittämään, miten ongelmalliset kasvuolosuhteet vaikuttavat lapsen perustoimintoihin ja kehitykseen. Esimerkiksi aliravitsemus tai vanhempien mielenterveysongelmat voivat heijastua lapsen varhaiseen kehitykseen.
”Menetelmiemme avulla pystymme kehittämään mittareita, joiden avulla selvitetään, miten auttavat tukitoimenpiteet vaikuttavat kehitykseen. Meidän ei tarvitse odottaa siihen asti, että lapsi on varttunut, vaan voimme tutkia hänen kehitystään jo aikaisemmin. Näin tuloksia toimenpiteiden todellisista hyödyistä saadaan aiempaa nopeammin”, Leppänen kuvailee.
Yhteistyön avulla pitkälle
Yhteiskunnallisesti merkittävää työtä tehdään vahvasti poikkitieteellisessä ja kansainvälisessä hengessä.
”Tutkimukseen kytkeytyvät erityisesti genetiikan, aivotutkimuksen ja tekniikan alat. Lisäksi meillä on vireillä yhteistyöhanke filosofian aineen kanssa”, Leppänen luettelee.
Kansainvälistä yhteistyötä tehdään erityisesti Uppsalan, Kapkaupungin ja Harvardin yliopistojen kanssa. Pohjoismainenkin yhteistyöverkosto on suunnitteilla.
Kansainvälisyyteen kannustaa myös rahoittaja Suomen Akatemia, jonka kautta Leppänen on viettänyt ensin vuoden tutkijatohtorina Minneapolisissa ja sittemmin puolitoista vuotta Harvardissa.
”Mielestäni erityisen tärkeää on se, että Suomen Akatemia mahdollistaa tutkijoiden kansainvälisen liikkuvuuden”, Leppänen toteaa.
Teksti ja kuvat: Misme Yrjölä