Eutanasian eettisyys pohdituttaa filosofeja
09.10.12
Jo vuosisatojen ajan ihmiskuntaa on askarruttanut ihmisen oikeus päättää omasta elämästään – ja sen loppumisesta. Ihmisten eliniän pidennyttyä huomattavasti aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Parhaillaan lääkärin avustaman itsemurhan eettisyyttä pohditaan Suomen Akatemian rahoittamassa Turun yliopiston filosofian laitoksen tutkimusprojektissa.
Nykyaikaisen eutanasiakeskustelun juuret johtavat 1970-luvulle. Keskustelua lääkärin avustaman kuoleman eettisyydestä on aikojen saatossa käyty hyvin pitkälti samojen argumenttien varassa.
”Eutanasian puolestapuhujat vetoavat tyypillisesti potilaan autonomian ja päätöksentekovallan kunnioittamiseen ja kärsimysten lievittämiseen. Vastustajien mielestä ihmisten tappaminen taas on itsessään väärin, lääkäreiden ammattiroolin vastaista ja saattaa johtaa jopa yleiseen elämän kunnioituksen murenemiseen”, kuvailee projektin päätutkija, Turun yliopiston käytännöllisen filosofian dosentti Jukka Varelius.
 |
|
Juha Räikkä ja Jukka Varelius uskovat, että keskustelu lääkärien avustamasta itsemurhasta pysyy pinnalla pitkään.
|
Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tarkoituksena on tutkia avustettuun itsemurhaan liittyvien argumenttien hyväksyttävyyttä filosofisesta näkökulmasta.
”Käsittelemme sekä puoltavia että vastustavia argumentteja käsitteellisellä, yleisellä tasolla. Emme anna suosituksia tai ota suoraan kantaa esimerkiksi eutanasiaan liittyvään lainsäädäntöön”, toteaa tutkimusprojektia johtava professori Juha Räikkä Turun yliopistosta.
Happamia, sanoi kettu
Tutkimushanke keskittyy sellaisiin argumentteihin, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle aiemmassa keskustelussa. Yhtä argumenteista, adaptiivisia preferenssejä, Räikkä kuvaa tutulla vertauskuvalla ketuista ja pihlajanmarjoista.
”Ihmisen päätöksentekoon vaikuttavat hänen tiedossaan olevat faktat ja olosuhteet. Jos sairaalle kerrotaan, ettei hänen ole mahdollista elää enää pitkään, hän ehkä päätyy toteamaan, ettei olisi halunnutkaan elää ja alkaa toivoa avustettua kuolemaa. Autonominen päätöksenteko kuitenkin edellyttää, että ihmisellä on riittävä ymmärrys päätöksensä luonteesta ja seurauksista”, Räikkä perustelee.
Avustetusta itsemurhasta keskusteltaessa tärkeään asemaan nouseekin juuri ihmisen kyky tehdä autonomisia päätöksiä. Jos eutanasia laillistettaisiin, kompetenssirajoitukset sulkisivat armokuoleman mahdollisuuden pois suurelta joukolta ihmisiä. Esimerkiksi mielenterveyspotilaiden päätöksentekokyvystä ei voitaisi olla varmoja.
”Tämä on hyvin ristiriitaista, sillä kärsimystä on myös muunlaista kuin fyysistä. Henkinen ahdistus voi aiheuttaa jopa suurempaa kärsimystä kuin ruumiillinen tuska”, Räikkä pohtii.
Mielenkiintoinen kysymys on sekin, voiko ihmisellä olla moraalinen oikeus tehdä moraalisesti väärin.
”Tässä mielessä eutanasiadebattia voidaan verrata esimerkiksi keskusteluun ääriliikkeiden kannattamisesta. Vaikka avustettua kuolemaa pidettäisiinkin moraalisesti vääränä vaihtoehtona, onko kenelläkään silti oikeutta puuttua muiden ihmisten valintoihin?” Räikkä pohtii.
Ei muodollista metodia
Tutkimus etsii vastausta avustetun kuoleman oikeutukseen yleisellä tasolla. Se ei tutki kansalaisten suhtautumista ja asenteita armokuolemaa kohtaan.
”Tarkastelun kohteena ei ole yleinen mielipide, vaan tehtävämme on tutkia kriittisesti erilaisten argumenttien hyväksyttävyyttä”, Varelius kiteyttää.
Filosofinen tutkimus ei nojaa muodollisiin protokolliin tai tarkkoihin tutkimusmetodeihin. Tutkimusta tehdään analysoimalla kirjallisuutta ja arvioimalla erilaisia argumentteja. Apua ammennetaan erilaisista hypoteeseista ja aiemmista moraalifilosofisista keskusteluista.
”Kirjallisuuden laaja tunteminen on edellytys filosofiselle tutkimustyölle”, Räikkä määrittelee.
”Etiikka on tulevaan varautumista”
Tutkimusprojektin päättyessä vuonna 2013 sen tuloksia tullaan esittelemään kansainvälisissä tiedejournaaleissa ja muilla foorumeilla. Lisäksi julkaistaan 12 kansainvälisen tutkijan työstämä teos adaptaatiosta ja autonomiasta.
”Tutkimamme argumentit ovat relevantteja myös esimerkiksi lainsäädännön kannalta, joten pitkällä aikavälillä löytämämme perustelut voivat toki vaikuttaa myös lakeihin, vaikkemme varsinaisia suosituksia annakaan”, Räikkä toteaa.
Kolmivuotisessa tutkimusprojektissa on Juha Räikän ja Jukka Vareliuksen lisäksi mukana yksi tohtorikoulutettava. Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia.
”Filosofian tutkimukselle on usein vaikea saada ulkoista rahoitusta. Niinpä Suomen Akatemian rahoitus on alalla erittäin tärkeässä roolissa”, Räikkä toteaa.
Valmistuttuaan tutkimus tuskin unohtuu hyllyyn pölyttymään.
”Ihmisen elinikää pystytään pidentämään tulevaisuudessa vielä entisestään. Ikääntymisen myötä fyysiset vaivat kuitenkin usein lisääntyvät ja toisaalta päätöksentekokompetenssi vähenee. Keskustelu avustetusta itsemurhasta jatkunee siis vielä pitkään”, Räikkä lopettaa.
Teksti ja henkilökuva: Misme Yrjölä
Etusivun kuva: Pixmac.fi