Tunteiden tutkimus avaa ymmärrystä ihmisten toimintaan
09.11.12
Millaisia tiedollisia, motivaatioon liittyviä ja kehollis-kokemuksellisia ulottuvuuksia liittyy tunteisiin ja miten tunteet vaikuttavat ajatteluun ja toimintaan? Filosofisesta tunteiden tutkimuksesta voi olla apua esimerkiksi eri ammattiryhmien työtaakan ja työn resursoinnin määrittelyssä.
”Päätöksenteon taustalla on aina enemmän tai vähemmän monimutkaisia tunnetiloja. Tunteet antavat impulsseja, jotka kertovat meille aiemman kokemuksen perusteella onko valinta, jonka tulemme mahdollisesti tekemään, meille hyväksi vai ei”, kertoo akatemiatutkija Mikko Salmela Antonio Damasion neurofysiologisiin tutkimuksiin viitaten. Hän tutkii aihetta filosofisesta näkökulmasta, nykyajan viitekehyksessä Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa.
Yksilöllisten ja ryhmien tunteiden tutkiminen on tärkeää, sillä ne liittyvät niin elimellisesti ihmisten toimintaan. Tutkimuksesta voi olla konkreettista apua esimerkiksi tunnetyötä tekevien, kuten sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden, työtaakan ja työn resursoinnin määrittämisessä. Yksilöllisten tunteiden kohdalla tutkimuksen on mahdollista vastata kysymyksiin erilaisista tunteiden normatiivisen arvioinnin kriteereistä, joita voidaan hyödyntää käytännössä esimerkiksi tunne-elämän häiriöiden hoidossa. Ryhmien tunteiden tutkimus taas tarjoaa yhteiskuntatieteille työkaluja, joiden avulla on mahdollista tutkia esimerkiksi poliittisten liikkeiden ryhmäkäyttäytymistä tai uskonnollisten ryhmien ideologisia yhteisöjä.
Ryhmien ja yksilöiden tunteet
Tällä hetkellä Salmela keskittyy kollektiivisten tunteiden eli ryhmien tunteiden tutkimiseen. Työssä tutkitaan sitä millaisia tunteita kollektiiviset tunteet ovat ja millaiseen toimintaan ne motivoivat. Vaikka yksilöiden ja ryhmien tunteet pohjautuvat samoihin perustunteisiin, herättävät ne ihmisissä erilaisia toimintoja. Kollektiiviset tunteet ovat aina jaettuja ryhmän kesken. Tunne syntyy, kun ryhmä jäsenet jakavat tunteen kohteen. Esimerkkinä voi käyttää jalkapalloa.
”Fanitus on hyvä keino kuvata ryhmän tunteita. Silloin esimerkiksi jalkapallojoukkueen kannattajat jakavat joukkueen onnistuessa saman ylpeyden tunteen. Jaettu tunne synnyttää kokemuksellista yhteisöllisyyttä, joka voi johtaa kollektiiviseen toimintaan. Samassa tilassa jaettuun tunteeseen kuuluu olennaisesti myös samankaltaisia kasvonilmeitä, eleitä ja kehollisia tuntemuksia. Ilmiötä kutsutaan kehollisen kokemuksen synkronisoitumiseksi.”, selventää Salmela.
Kollektiiviset tunteet voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia, mutta positiiviset ovat helpommin jaettavissa. Häpeän tunne esimerkiksi saattaa aiheuttaa yksilössä halun irtautua ryhmästä, sillä tunne on hänelle epämiellyttävä. Jaetut tunteet saavat aikaan yhteenkuuluvuuden tunteen ja kasvattavat solidaarisuutta ryhmän sisällä, jolloin positiiviset tunteet vahvistuvat ja negatiiviset tunteet lieventyvät, kuten sanonta ”Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puolitettu suru”.
Tunteiden säätelyä ammattirooleissa
Jotkut tunteet kuten ilo, suru, suuttumus ja inho, ovat biologisesti rakentuneita perustunteita. Kuitenkin se, mihin nämä tunteet kohdistuvat ja miten niiden ilmaisemiseen suhtaudutaan, on pitkälti sosiaalisten rakenteiden ja normien ohjaamaa. Tätä on tutkittu paljon vertaamalla eri kulttuuritaustan omaavia ihmisiä. Tutkimuksissa on havaittu miten eri tavoin esimerkiksi länsimaalaiset ja aasialaiset suhtautuvat omien oikeuksien loukkaamiseen.
Länsimaissa, jossa yksilön autonomia on keskeinen arvo, ihmiset tuovat esiin suuttumuksensa spontaanisti ja voimakkaasti, kun taas Aasiassa suuttumusta ja sen ilmauksia hillitään koska ne ovat ristiriidassa sosiaalisen harmonian arvon kanssa. Yhteisön ennakoitu reaktio otetaan siellä myös huomioon tunteen viriämisessä toisin kuin läntisissä kulttuureissa, joissa tunteita pidetään yksilön omimpina reaktioina.
Koska tunteita koetaan usein sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja niitä ilmaistaan sosiaalisten normien ohjaamina, on tärkeää ymmärtää niiden vaikutus ja läsnäolo erilaisissa tilanteissa kuten työssä. Erityisen tärkeää olisi antaa sijaa tunnetyölle palveluammattien kohdalla.
”Palveluammateissa kuten hoiva- ja opetustyössä ammattien sisäisen arvopäämäärän toteuttaminen edellyttää tunnetyötä eli tunteiden säätelyä ammattiroolin puitteissa, jonka olennainen asema työssä tulisi tunnustaa”, kertoo Salmela.
Erityisesti sosiaalityötä tekevien kohdalla todetaan paljon uupumusta työn henkisestä taakasta johtuen. Siksi on tärkeää, että tunnetyötä tekevien kohdalla taloudelliset kysymykset eivät ole ainoita työn resurssoinnin ohjaajia. Myös työnantajapuolen tulisi huomioida tunteiden merkitys työn kokonaisvaltaisessa suorittamisessa.
”Länsimaisessa kulttuurissa on voimakas myytti, jossa nähdään aitojen tunteiden olevan välittömiä ja tahdosta riippumattomia. Tällaisesta ajattelusta on haittaa, sillä useimmat tunteemme tapahtuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jossa opimmemyös säätelemään niitä ilman että säätely sinänsä tekisi tunteesta epäaitoa. Henkisesti raskaassa työssä tunnetyöstä saattaa kuitenkin tulla taakka, jos sitä ei oteta huomioon työn järjestelyssä esimerkiksi ajankäytön, vertaistuen ja työnohjauksen kautta”, tiivistää Salmela.
Tutkimus etenee tutkijakollegiumissa erilaisten julkaisuprojektien merkeissä. Salmela viimeistelee parhaillaan kirjaa ”True Emotions” yksilöiden tunteista; kollektiivisista tunteista hän toimittaa yhdessä sosiologi Christian von Scheven kanssa alan ensimmäistä monitieteistä kokoomateosta ”Collective Emotions”, joka ilmestyy Oxford University Pressin kustantamana 2014.
Teksti ja henkilökuva: Katariina Saarinen
Muut kuvat: Pixmac.fi