Paneelien arviot arvokasta palautetta tutkijalle
23.05.12
Akatemian tieteelliset toimikunnat päättävät siitä, mitkä tutkijoiden esittämät hankkeet pääsevät lopulta rahoituksen piiriin.
”Toimikuntien tehtävänä on laittaa hakemukset järjestykseen ja arvioida samalla koko hakuprosessia keskustelemalla muun muassa paneelien arvioinneista. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja läpinäkyvä hakemusten käsittely”, sanoo biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, professori Paavo Pelkonen.
Toimikunnan rooli on keskeinen kahdessa vaiheessa hakuprosessia. Toimikunnan jäsenet ehdottavat kansainvälisten arviointipaneelien jäseniä ja toimikunta nimeää heidät. Tavoitteena on löytää mahdollisimman arvostettuja ja laaja-alaisia tutkijoita, jotka pystyvät arvioimaan hakemuksia myös muilta kuin oman tutkimusaiheensa alueilta. Paneelilausuntojen valmistumisen jälkeen hakemukset siirtyvät Akatemian tieteellisten toimikuntien jäsenille, jotka tutustuvat hakemuksiin ja lausuntoihin ennen päätöskokouksia. Päätöskokouksessa toimikunta keskustelee hakemuksista ja niiden saamista lausunnoista, ja päättää, mitkä hankkeet Akatemia lopulta rahoittaa.
”On tärkeää keskustella paneelien arvioista ja niiden eri hakemuksille antamista pisteistä, koska esimerkiksi eri paneelien antamat pisteiden jakaumat saattavat olla erilaisia. Toisin sanoen jossakin paneelissa voi olla tiukemmat kriteerit pisterajoille.”
Pelkosen mukaan toimikuntien jäsenet tutustuvat perusteellisesti alkuperäisiin hakemuksiin, paneelien tekemiin arviointeihin ja niiden antamiin pisteisiin. Tavoitteena on, että kaikki hakijan ja hakemuksen kannalta relevantit näkökohdat tulevat huomioitua.
Kilpailu kovenee koko ajan
BY-toimikunta nopeutti tänä keväänä päätöksentekoa jättämällä niin sanotut valmisteluryhmien kokoukset väliin. Näin kaikki hakemukset käsiteltiin koko toimikunnan voimin yhden pöydän ääressä. ”Uskon, että tämä toimintatapa paitsi nopeutti käsittelyä myös lisäsi hakemusten tasapuolista käsittelyä”, Paavo Pelkonen sanoo.
Oman haasteensa toimikunnan työskentelyyn tuo toimikunnan jäsenten mahdollinen esteellisyys päätöksenteossa. Pienessä maassa ja tiedeyhteisössä päättäjien esteellisyys on arkipäivää. ”Tämä heijastuu toimikunnan työskentelyyn kahdella tavalla: toimikunnan päätösvaltaisuuteen ja työmäärän epätasaiseen jakautumiseen.”
Päätöksenteko perustuu ensisijaisesti hakemuksen tieteelliseen tasoon. Toimikunta voi tieteellisten lausuntojen lisäksi ottaa päätöksenteossa huomioon myös tiedepoliittiset kriteerit eli arvioida hakemuksia esimerkiksi nuoren tutkijan itsenäisyyden, liikkuvuuden ja kansainvälisyyden näkökulmasta. Myös riskejä ja uusia avauksia sekä uusien tutkimusalojen tukemista arvioidaan toimikunnan keskusteluissa.
”Käytännössä tiedepoliittisten ulottuvuuksien merkitys on kuitenkin päätöksenteossa pieni verrattuna tieteelliseen laatuun. Tieteellinen laatu on päätöksenteossa keskeisellä sijalla. Kansainvälistymistä olemme tosin viime vuosina selkeästi painottaneet tiedepoliittisena näkökohtana.”
Miten toimikunta sitten pystyy valitsemaan kahdesta hyvästä hakemuksesta sen, jota lopulta rahoitetaan?
”Se on pitkän keskustelun tulos. Etenemme keskustelussa kohti vedenjakajaa, jolla päätös pystytään viimein tekemään. Saamme tutkijoilta erinomaisia hakemuksia, ja liian paljon näitä hyviä tutkimussuunnitelmia jää joka vuosi rahoittamatta. Kilpailu kovenee koko ajan, vaikka hakemusten määrä sinänsä ei nouse. Hakemusten laatu nousee ja käytettävissä ei ole niiden kaikkien rahoittamiseen riittävästi varoja. Tutkijan täytyy todella satsata hakemiseen ja olla tosi hyvä rahoitusta saadakseen”, Paavo Pelkonen kuvailee.
Kehittämiskohteitakin toki on. Hakemuksen selkeyttä ja napakkuutta tutkijoiden kannattaisi parantaa. ”Kannattaa vastata niihin asioihin, joita kysytään. Turha hakemustekstin pitkittäminen ei yleensä kannata. Lyhyt ja napakka hakemus, joka kertoo selkeästi sen, mitä tutkimushankkeessa aiotaan tehdä, saa yleensä hyvän vastaanoton.” Tutkijan kannattaa muistaa myös, että lukija ei välttämättä ole juuri hänen tutkimusaiheensa asiantuntija.
Kokonaisuudessaan Pelkonen pitää toimikuntavetoista päätöksentekojärjestelmää erinomaisena tapana päättää tutkimusrahoituksesta. ”Vaikea kuvitella, mikä voisi olla parempi käytäntö. On hienoa, että tutkijakunnan edustajat saavat tässä järjestelmässä päätösvallan.”
Tutkijoita hän kehottaa paneutumaan paneelien palautteisiin huolella. ”Erityisesti nuorille tutkijoille paneelien palaute on hyvin arvokasta. Se kannattaa ottaa oppimisen kannalta, kun kehittää omia taitojaan hakemuksen laatimisessa. Sellainen asenne, jossa tyydytään toteamaan, että paneeli ei ymmärtänyt hakemusta, ei johda mihinkään.”
Teksti: Riitta Tirronen
Henkilökuva: Kari Likonen
Muut kuvat: Pekka Kiirala ja Pixmac.fi