Bio- ja ympäristöntutkimuksen tutkijankoulutus aliresursoitu
10.11.2009
”Bio- ja ympäristöntutkimuksessa on muihin tutkimuksen aloihin verrattuna vähemmän tutkijankoulutuspaikkoja. Suuret maailmanlaajuiset haasteet kuten ilmastonmuutos, vesikysymykset ja uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen vaativat kuitenkin lahjakkaiden nuorten ohjaamista alan tutkimukseen”, sanoo biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja Paavo Pelkonen.
Pelkosen mielestä tutkijanuraan liittyvää valintapainetta on säädeltävä nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Nyt se ei kohdistu oikealla tavalla uran eri vaiheisiin. ”Valintapainetta on vähennettävä urakehityksessä pidemmälle ehtineiden tutkijoiden kohdalla. Samalla on lisättävä urakehityksen ennakoitavuutta.”
Suomen tieteen tila ja taso -raportin biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen katsauksesta käy ilmi, että myös näillä aloilla suomalaisen tutkimuksen kansainvälisyyden taso on liian alhainen. ”Liikkuvuutta on tällä hetkellä liian vähän niin Suomesta ulkomaille kuin ulkomailta Suomeen. Kansainvälisellä liikkuvuudella ja verkottumisella samoin kuin senioritutkijoiden rahoituksen vahvistamisella on selkeä yhteys tutkimuksen laadun nostamiseen”, Paavo Pelkonen korostaa.
Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen katsauksen työstämiseen osallistui yhdeksässä eri työpajassa yhteensä sata tutkijaa eri aloilta. ”Raportti on nyt korostetusti tutkijalähtöinen ja sisältää laajan ja kattavan asiantuntemuksen toimikunnan eri aloilta.”
”Erityisen hyvänä pidän käytössä ollutta työpajatyöskentelyä, joka on tutkijoiden näkökulmasta mielekäs ja motivoiva tapa tehdä arviointeja. Rakennetarkasteluihin nojaava arviointi on hyvä keino nimenomaan trendien ja kehittämissuuntien esittämiselle.”
Tieteellistä vaikuttavuutta parannettava
Bibliometristen analyysien mukaan bio- ja ympäristöalan suomalaistutkijat julkaisevat määrällisesti paljon ja tutkimuksen kansainvälinen näkyvyys on erinomaista. Tutkimuksen laatu ja tieteellinen vaikuttavuus ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan kehittynyt yhtä suotuisasti. Paavo Pelkosen mielestä tästä suuntauksesta pitäisi olla huolissaan. ”Monilla aloilla tehtiin 1990-luvulla vaikuttavampaa tutkimusta kuin nyt. Mielestäni tämä on tärkeä tiedepoliittinen huomio, johon pitäisi myös tiedepolitiikassa reagoida.”
”Viime vuosina on painotettu liikaa julkaisemisen määrää. Aivan viime aikoina on tosin havaittavissa merkkejä siitä, että laadun korostaminen on vahvistunut.”
Ilahduttavana havaintona ja alan vahvuutena Pelkonen pitää sitä, että tutkijat ovat laaja-alaisesti huomioineet yhteiskunnallisesti merkittävät aiheet kuten ilmastonmuutokseen liittyvän tutkimuksen. Aihepiirin tutkimus huomioidaan lähes kaikilla biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen osa-alueilla. ”Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen vaikuttavuusnäkökulmat ovat lähellä tutkijoiden sydäntä tässä ihmiskunnan ja luonnon kannalta merkittävässä asiassa.”
Tutkimusasemaverkostoa pidettävä yllä
Tutkimusinfrastruktuurit nousevat esiin myös bio- ja ympäristöntutkimuksen katsauksen kehittämistarpeissa. Alojen tutkimus edellyttää korkeatasoisia, hyvin varustettuja laboratorioita sekä hyvin toimivaa tutkimusasemaverkostoa kenttäkokeita varten. Tutkimusasemaverkoston ylläpitäminen ja kehittäminen on keskeistä muun muassa metsäalan ja ekologian huippututkimuksen jatkumiselle.
”Joillakin tutkimusaloilla pitkän aikavälin aikasarjat ja muut tutkimusaineistot sekä niiden nykyistä tehokkaampi yhteiskäyttö ovat elintärkeitä tulevaisuudessa. Aineistojen saatavuutta ja käytettävyyttä pitää lisätä”, Paavo Pelkonen tiivistää.
Pelkosen mukaan tutkijatyöpajoissa keskusteltiin paljon tutkimusinfrastruktuurien rahoituksesta. ”Suomeen olisi saatava riittävän suuri vuotuinen infrastruktuurirahoitus. Se edistäisi osaltaan tasapainon syntymistä perustutkimuksen ja hankerahoituksen välille. Kokonaiskustannusmallin käyttöönotto muutti tutkimuksen rahoitusrakennetta merkittävästi. Olisi tärkeää, että yleiskustannusosuutta käytettäisiin infrastruktuurien kehittämiseen.”
Teksti: Riitta Tirronen
Kuvat: Pixmac.fi