Professori Kopecekin tutkimusryhmä Utahin yliopistossa Yhdysvalloissa tunnetaan kansainvälisesti parhaiten syöpälääkkeiden tutkimus- ja kehitystyöstä. Ryhmä on kehittänyt lääkkeiden antoon tarkoitettuja vesiliukoisia polymeerikuljettimia. ”Nämä polymeerit ovat isoja molekyylejä, jotka kiinnitetään syöpälääkkeeseen erityisellä sidoksella. Molekyylit jäävät pysyvästi verenkiertoon ja aktivoituvat vasta kohdatessaan syöpäsolun”, Kopecek kuvailee.

”Tämä tarkoittaa sitä, että pystymme tuottamaan muunneltuja lääkeaineita, joita voi kohdentaa elimistössä ja kohdekudoksessa niin, että ne kertyvät haluttuun kohtaan kudosta. Menetelmän ansiosta lääkeaineen teho paranee ja lääkkeen myrkylliset vaikutukset muualla elimistössä vähenevät.”

Samaa menetelmää voidaan käyttää myös muiden kuin syöpien hoidossa. Kopecekin ryhmä on tutkinut sitä muun muassa osteoporoosin hoidossa. Siinä hyödynnetään anabolista ainetta tavoitteena pysäyttää osteoporoosin eteneminen ja samalla vahvistaa potilaiden luuainesta. Menetelmää on tähän mennessä kokeiltu hiirimallein hyvin kokemuksin.

Jindrich Kopecek muistuttaa, että monien lääkkeiden vakavat sivuvaikutukset ja vaarallisuus muille elimille kuten luuytimelle tai sydämelle, itse asiassa estävät monessa tapauksessa hoidon jatkamisen.  Hän onkin innoissaan uusimmasta tutkimusryhmänsä tutkimuskohteesta, jossa kehitetään lääkkeetöntä makromolekyyleihin perustuvaa hoitoa.

”Käytämme menetelmässä luonnollisten molekyylien biotunnistusta, jossa molekyylit järjestäytyvät itsestään solun pinnalle, aiheuttavat ohjelmoidun solukuoleman ja edistävät siten sairaudesta parantumista. Menetelmän ansiosta voimme minimoida lääkeaineista aiheutuvat sivuvaikutukset. Näen tässä hoitomuodossa valtavan tulevaisuuden mahdollisuuden.”
Uudenlaisten syöpälääkkeiden käyttöönoton professori ei usko enää olevan kovinkaan kaukana. ”Arvioni on, että ne ovat kliinisissä kokeissa ennen vuotta 2020.”

”Suomessa fysiikan eri alojen tutkimus on hyvin edustettuna ja tutkimusaiheet nousevat tutkijoiden omasta kiinnostuksesta. Tämä on tärkeää, koska parhaiten ihmiset tekevät niitä asioita, joista he pitävät”, kansainvälisen arviointipaneelin puheenjohtaja, professori Christian Enss tiivistää.

Professori Enss kiersi tieteenala-arvioinnin aikana kansainvälisine kollegoineen tutustumassa 30 fysiikan alan tutkimusyksikköön eri puolilla Suomea. Osassa arvioiduista yksiköistä tehdään erittäin korkeatasoista tutkimusta, ja ne ovat omalla alallaan parhaiden kansainvälisten tutkimusryhmien joukossa. Erinomaiseksi paneeli arvioi muun muassa suomalaisen ydinfysiikan, ilmakehäfysiikan, nanotieteiden ja kylmälaboratorion tutkimuksen. ”Myös optiikan ja fotoniikan tutkimus on yleisesti korkealla tasolla. Toisaalta näiden alojen tutkimus on niin hajallaan, että esimerkiksi huippuyksikön muodostaminen on hankalaa.”

”Oli mielenkiintoista nähdä, miten hyvällä tasolla fysiikan tutkimuksen infrastruktuuri monissa tutkimusyksiköissä Suomessa on. Suomalaiset osallistuvat omalta osaltaan tärkeällä panoksella myös moniin eurooppalaisiin infrastruktuureihin kuten CERNin toimintaan”, Christian Enss toteaa.

Jatkossa tukea pitäisi osoittaa erityisesti nouseville tulevaisuuden aloille. Tutkimusrahoittajien on tunnistettava orastavat tulevaisuuden tutkimusalat ja luotava niille kasvun mahdollisuuksia. ”Kansallisella tasolla Suomen pitäisi välttää lähes samanlaisen toiminnan rakentamista ja tukemista eri yksiköissä. Siihen maa on liian pieni”, paneeli toteaa raportissa.

”Valintojen tekemistä vauhdittaa ainakin kolme asiaa: korkealaatuista tutkimusta ja opetusta tarvitaan yhteiskunnassa koko ajan enemmän, kansainvälinen kilpailu kiristyy eikä tutkimuksen rahoitus enää kasva”, Mannila luettelee. ”Valintoja on pakko tehdä, jos suomalaisen tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta halutaan vahvistaa.”

Valinnoilla Heikki Mannila tarkoittaa erityisesti yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehtäviä valintoja. Pienessä maassa kaikki eivät voi tehdä kaikkea, vaan työnjakoa on kyettävä tekemään koko tutkimuskentän kesken.

”Valtiontalouden leikkauksista on saanut osansa myös yliopistojen ja tieteen rahoitus. Suomen Akatemian ja Tekesin tutkimusrahoitusta on vähennetty ja yliopistoindeksiä on leikattu. Nykyiset päätökset merkitsevät, että vaalikauden loppuun mennessä korkeakoulu- ja tiedesektorin vuosittainen rahoitus on vähentynyt lähtötasosta merkittävästi. Laadukkaan tutkimuksen rahoituksesta on oltava aidosti huolissaan”, Mannila sanoo.

Valintojen tekeminen ei Mannilan mielestä tarkoita sitä, että laaja-alaisesta koulutuksesta jouduttaisiin luopumaan. Laaja perusosaaminen ei estä erikoistumista tutkimuksessa ja koulutuksessa.

”Myös Suomen Akatemian roolia osana tutkimusjärjestelmää on hyvä aika ajoin tarkastella. Akatemian rahoituspäätökset perustuvat ulkomaisten asiantuntijoiden tekemään vertaisarviointiin, mikä on erinomainen toimintatapa. On kuitenkin keskeistä miettiä sitä, missä kohtaa tästä vertaisarvioinnista on eniten hyötyä. Oma näkemykseni on, että erityisesti tutkimuksen uusien avauksien tunnistamisessa Akatemian rooli on keskeinen.”

”Toimikuntien tehtävänä on laittaa hakemukset järjestykseen ja arvioida samalla koko hakuprosessia keskustelemalla muun muassa paneelien arvioinneista. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja läpinäkyvä hakemusten käsittely”, sanoo biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, professori Paavo Pelkonen.

Toimikunnan rooli on keskeinen kahdessa vaiheessa hakuprosessia. Toimikunnan jäsenet ehdottavat kansainvälisten arviointipaneelien jäseniä ja toimikunta nimeää heidät. Tavoitteena on löytää mahdollisimman arvostettuja ja laaja-alaisia tutkijoita, jotka pystyvät arvioimaan hakemuksia myös muilta kuin oman tutkimusaiheensa alueilta. Paneelilausuntojen valmistumisen jälkeen hakemukset siirtyvät Akatemian tieteellisten toimikuntien jäsenille, jotka tutustuvat hakemuksiin ja lausuntoihin ennen päätöskokouksia. Päätöskokouksessa toimikunta keskustelee hakemuksista ja niiden saamista lausunnoista, ja päättää, mitkä hankkeet Akatemia lopulta rahoittaa.

”On tärkeää keskustella paneelien arvioista ja niiden eri hakemuksille antamista pisteistä, koska esimerkiksi eri paneelien antamat pisteiden jakaumat saattavat olla erilaisia. Toisin sanoen jossakin paneelissa voi olla tiukemmat kriteerit pisterajoille.”

Pelkosen mukaan toimikuntien jäsenet tutustuvat perusteellisesti alkuperäisiin hakemuksiin, paneelien tekemiin arviointeihin ja niiden antamiin pisteisiin.  Tavoitteena on, että kaikki hakijan ja hakemuksen kannalta relevantit näkökohdat tulevat huomioitua.