Näyttöperustaiseen tiedepolitiikkaan
– rankingeista ratingeihin
17.3.2011
Näyttöperustaisen yliopisto- ja tiedepolitiikan itsestään selviä lähtökohtia ovat kansainvälisessä tiedeyhteisössä laadukkaaksi noteerattu tutkimus sekä näytöt opetuksen laadusta ja tuloksellisuudesta. Tempoilevan korkeakoulupolitiikan oloissa on kuitenkin hyvä muistaa, että uuden tutkimuksen – ryhmän tai -laitoksen – etabloituminen tiedeyhteisössä ei käy vuodessa tai parissa, vaan kansainvälisen aseman saavuttamiseen menee vähintään neljännesvuosisata.
Viime aikoina suosioon nousseet yliopistorankingit (QS, ARWU ja HEEACT) ovat osaltaan tehneet tunnetuksi tiedeyhteisön tapoja noteerata tutkimusansiot. Laadun varmistuksen menettelytapoja ovat tieteellisten julkaisujen vertaisarviointi (referee-menettely) sekä asiantuntijalausunnot niin väitöskirjojen tarkastuksessa kuin tutkimuksen rahoituksessa. Usein käytettyjä mittoja ovat myös tutkijoiden keskinäisviittaukset (sitaatti-indeksit ja impact-faktorit monine variaatioineen), kansainväliset tiedepalkinnot (mm. Nobel-palkinnot ja Fieldsin mitalit) sekä muut mahdolliset statusmitat.
QSn, ARWUn ja HEEACTin laatimiin yliopistojen tieteenalakohtaisiin listauksiin mahtuu yksiköitä 7 suomalaisyliopistosta: Helsinki, Turku, Aalto, Itä-Suomi, Oulu, Tampere ja Jyväskylä. QS ja ARWU tiivistävät arviointinsa viiteen tieteenalaan ja HEEACT kuuteen. Neljän viime vuoden aikana 41 suomalaisyksikköä on tullut noteeratuiksi alakohtaisilla rankinglistoilla.
Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSE on jo jonkin aikaa kehitellyt yliopistotoimintaan sovellettavia tuloksellisuusanalyysejä, jotka tehdään KOTA-tietokantaan nojaten tieteenaloittaisin tulos-panosanalyysein. (Kivinen & Hedman 2005; Kivinen & Hedman 2008; Kivinen, Hedman & Peltoniemi 2008, Kivinen, Hedman & Peltoniemi 2009; Kivinen, Hedman & Peltoniemi 2010; Kivinen & Hedman 2011)
Tuoreimmassa raportissa Kohti parasta A-luokkaa (http://www.doria.fi/handle/10024/66348) olemme laajentaneet analyysimme kattamaan sekä opetuksen että tutkimuksen tuloksellisuuden. Kansainvälinen ulottuvuus otetaan myös mukaan ARWU, QS ja HEEACT-rankingien alakohtaisista taustatiedoista. Näin olemme päätyneet neliportaiseen rating-luokitukseen A++, A+, A ja A0 täydennettynä nelitasoisilla ranking-noteerauskertoimilla. Oheinen taulukko havainnollistaa, miltä tutkimuksen ja opetuksen tuloksellisuus täydennettynä kansainvälisillä ranking noteerauksilla alustavasti näyttäisi Suomessa 2005-2009.
Yksi dilemma on se, että työ- ja koulutusmarkkinat ovat globaalit, mutta yliopisto- ja tiedepolitiikka vielä paljolti kansallista ja julkisesti resursoitua. Uskoaksemme kansainväliset tieteenalakohtaiset yliopistorankingit ovat vasta alkusoittoa uuden tyyppisten kansallisten tuloksellisuus-ratingien esiinmarssille. Näyttöperustaista tiedepolitiikkaa jo tekevistä maista, kuten Thaimaa (TRF-järjestelmä) ja Malesia (SETARA), saa esimakua tulevasta. RUSE on osaltaan valmis edelleenkehittämään menetelmiä luoda tarvittavaa faktapohjaa, jolla Suomi voi edetä kohti kansainväliset mitat täyttävää evidence based policya.
Osmo Kivinen & Juha Hedman
Kirjoittajat työskentelevät Turun yliopiston Koulutussosiologian tutkimuskeskuksessa RUSEssa.
Kuva: Pixmac.fi