• Tieteessä nyt
• Tutkimusohjelmat
• Arviointi
• Tutkija työssään
• Tiedepolitiikka

Huippuyksiköissä tutkimus vahvistuu ja saa näkyvyyttä

12.2.2009

Huippuyksikköohjelmien yhteiskunnallinen vaikuttavuus on arvioitu ja huippuyksiköt ovat sen mukaan saavuttaneet hyvin tavoitteensa. A propos kysyi kolmelta huippuyksikön johtajalta, mitä etua huippuyksikköasemasta on ollut tutkimusryhmälle ja minkälaista yhteiskunnallista vaikuttavuutta he kokevat yksikön saaneen aikaan. Kaikki pitivät huippuyksikköohjelmaa säilyttämisen arvoisena, toki kehittävääkin löytyi. 

”Huippuyksikkö on antanut mahdollisuuden yhdistää alan tutkimuksellisia voimavaroja mielen filosofian monimuotoisen historian selvittämiseen. Yksikkö on ollut riittävän suuri saavuttaakseen merkittäviä uusia tuloksia ja tullakseen siten yhdeksi alan kansainvälisesti johtavista tutkimuskeskuksista”, tiivistää akatemiaprofessori Simo Knuuttila, joka johtaa parhaillaan Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikköä.

Tutkimuksellisten voimavarojen yhdistäminen on ollut Knuuttilan mukaan keskeistä tutkimuksen onnistumisessa, ovathan mieltä koskevat käsitykset ajatteluperinteessämme peräisin erilaisista filosofisista ja kulttuurisista ympäristöistä. ”Näitä ovat antiikin filosofia, keskiajan latinalainen ja arabialainen filosofia sekä uuden ajan virtaukset.”

Knuuttila tunnistaa helposti huippuyksikön toiminnasta useita yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyviä ulottuvuuksia. ”Filosofinen tutkimus koskee ajattelun ja toiminnan perusteita ja siihen liittyy intressi vaikuttavuuteen kansalaisyhteiskunnassa. Useat huippuyksikön tutkijat ovat perustutkimuksen lisäksi osallistuneet aktiivisesti ajankohtaisiin keskusteluihin ja tuoneet siihen uusia näkökulmia – mielen historia valaisee tietysti myös oman aikamme ajattelutottumuksia”, Knuuttila kuvailee.

”Yksikön tutkijat ovat myös kääntäneet suomeksi suuren määrän aiheeseen liittyviä antiikin, keskiajan ja uuden ajan teoksia. Klassikkokäännökset laajentavat olennaisesti suomalaisen kulttuurin perustaa.”

Näkyvyyttä tutkimukselle

Prosessikemian huippuyksikköä Åbo Akademissa johtava professori Mikko Hupa korostaa, että huippuyksikkönä tutkimusyksikkö on saanut näkyvyyttä ja tilaisuuksia antaa myönteistä kuvaa insinööritieteiden ja erityisesti prosessikemian merkityksestä yhteiskunnassa. ”Mediassa ala on päässyt esille myös yksikkömme jäsenten saamien monien palkintojen kuten Suomen tiedepalkinnon, Fortumin säätiön palkinnon ja Marcus Wallenbergin palkinnon ansiosta.”

Hupan mukaan laaja yhteistyöverkosto teollisuuden kanssa on olennainen osa yksikön toimintaa. Sen ansiosta myös tutkimusaiheet onnistutaan valitsemaan niin, että ne ovat ajankohtaisia, mutta sisältävät pitkän tähtäimen tavoitteita. ”Kaiken kaikkiaan huippuyksikköstatuksen ja -rahoituksen merkitys on ollut meille suuri. Yksikön toiminta on ollut motivoitunutta ja menestyksellistä. Kansainvälisten julkaisujen määrä on kaksinkertaistunut, uusien tutkijoiden rekrytointi on onnistunut hyvin ja väitöskirjoja on valmistunut huomattava määrä”.

Vaikka Laskennallisen nanotieteen huippuyksiköllä on korkeatasoisen perustutkimuksen lisäksi laajaa ja monipuolista yritysyhteistyötä, pitää yksikön johtaja professori Risto Nieminen huippuyksikön keskeisimpänä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden alueena sen kouluttamia asiantuntijoita. 

” Tutkimuksemme spektri ulottuu puhtaasta perustutkimuksesta hyvinkin soveltaviin, yritysten kanssa yhteistyössä tehtäviin hankkeisiin. Meillä on muun muassa laajaa yhteistyötä Nokia Oyj:n ja Metsäklusteri Oy:n kanssa. Monet huippuyksikön jäsenet ovat aktiivisia tieteen popularisoinnissa ja erilaisissa luottamustehtävissä. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta tärkeimpiä ovat kuitenkin kouluttamamme diplomi-insinöörit ja tekniikan tohtorit, jotka työskentelevät keskeisissä tehtävissä yhteiskunnassa.”

Niemisen mukaan he ovat käyttäneet huippuyksikkörahoitusta erityisesti post doc -tason tutkijoiden lisäämiseen yksikössä. Tällä hetkellä yksikössä on 13 post doc -tutkijaa, joista 11 on rekrytoitu ulkomailta.

Jatkossakin tutkijavetoinen ohjelma

Knuuttila, Hupa ja Nieminen ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että huippuyksikköohjelmaa kannattaa jatkaa. “On tärkeää, että todellista huippuosaamista tuetaan ja arvostetaan”, Hupa toteaa.

Kaikki kolme löytävät ohjelmasta säilytettävää, mutta myös kehitettävää.

“Huippuyksikköjen vaikuttavuusarvioinnin suosituksissa esitettiin, että yksikköjä pitäisi olla vähemmän ja julkisen rahoituksen yksikköä kohtaan suurempi. Yksikköjen määrä ja rahoitus ovat sinällään toisistaan riippumattomia asioita. Määrän vähentämiselle ei ole esitetty tieteellisiä perusteita. Suurempi yksikkökohtainen julkinen rahoitus edistäisi yksikköjen varsinaista toimintaa ja suunnittelua. Huippuyksikköohjelma suosii melko laajoja hankkeita. Vaikka humanistisen alan tutkijaryhmät ovat tavallisesti pienempiä, tutkimusta edistää myös mahdollisuus suurten yksikköjen muodostamiseen”, Simo Knuuttila sanoo.

“Rohkeampi ja selvempi tuki Suomen Akatemialta - ja miksei opetusministeriöltäkin – myös tiedotus- ja markkinointimateriaaleissa olisi tervetullutta. Nyt huippuyksikköjen markkinointi ja esittely on jätetty valintapäätöksen jälkeen melkein yksinomaan yksikköjen omille harteille.
Eikö Akatemia "uskalla" - ehkä muitten tutkijatahojen kritiikin pelosta - kunnolla rummuttaa valitsemiensa huippuyksikköjen puolesta?”, Mikko Hupa kysyy.

“Säilytettävää on ehdottomasti kansainvälisten asiantuntijoiden tekemä tieteellinen arviointi. Ohjelman tulee olla tutkijavetoinen, bottom up -periaatteella toimiva. Oleellista on tunnistaa todellinen erinomaisuus suoritusportaan tasolla ja antaa sille riittävät resurssit ja toimintavapaus”, Risto Nieminen tiivistää.

Niemisen mielestä ohjelman haasteena on jatkossa rahoituksen mitoitus. ”Tutkimusinfrastruktuurin rakentaminen ja ylläpito on jäänyt liian vähälle huomiolle ja se uhkaa tieteellistä kilpailukykyä monilla aloilla. Isäntäorganisaatioiden sitoutuminen ja tuki eivät nekään aina ole riittävän vahvoja.”
 
”Kokonaiskustannusmalli, jossa isäntäorganisaation overhead-osuus  kasvaa, saattaa vahvistaa kilpailua huippuyksiköiden saamisesta ja infran kehittämistä terveellä tavalla. Vaikka  huippuyksikköjen kokonaismäärää voisi hieman karsia, on selvää että tuntuvaa lisärahoitusta tarvitaan”, Nieminen esittää.

Lue myös aiheeseen liittyvä artikkeli Huippuyksikköohjelmat edistaneet tutkimusympäristöjen kehittämistä

Teksti: Riitta Tirronen
Kuvat:
- Kari Sarkkinen: Knuuttila ja Nieminen
- Vesa-Matti Väärä: Hupa