Arvioinnissa on tarkasteltu alan tutkijoiden ja tiedon käyttäjien yhteistyötä, sen sisältöä, haasteita ja tuloksia. Arvioinnissa on haastateltu vesialan tieteenala-arvioinnissa mukana olleiden tutkimusryhmien yhteistyökumppaneita, jotka hyödyntävät alan tutkimusta ja asiantuntemusta. Mukana oli yhteensä 17 tutkimusorganisaatioita ja näiden organisaatioiden keskeiset yhteistyökumppanit.

”Lähtökohtana oli vesialan kautta tuoda esiin tutkimuksen vaikuttavuuden monitahoisuus. Vaikuttavuuden käsitettä usein mystifioidaan eikä siitä ole riittävästi analysoitu varsinkaan perustutkimuksen näkökulmasta”, perustelee raportin toinen kirjoittaja, erikoistutkija Timo Kolu. ”Vaikuttavuutta arvioitaessa korostuvat tavallisesti taloudelliset tavoitteet, yhteiskunnalliset ulottuvuudet eivät nouse esiin riittävän monipuolisesti.”

”Tässä tutkimuksessa olemme pyrkineet vähentämään vaikuttavuuden käsitteeseen liittyvää mystiikkaa liittämällä se toimintateoreettiseen keskusteluun ja toiminnan vaikutusten pohtimiseen.”

Arvioinnissa tarkastellaan vesialan tutkimustietoa käyttäviä keskeisiä instituutioita organisaationäkökulman kautta. Näitä tahoja ovat yritykset, julkishallinto, opetus ja koulutus sekä kolmannen sektorin toimijat, esimerkiksi erilaiset järjestöt. Toimijoilla on hyvin monenlaisia tavoitteita aina lainsäädännön kehittämisestä opetussisältöjen tai -menetelmien uudistamiseen. 

Arvioinnin mukaan tutkimusorganisaatioiden ja niiden kumppaneiden yhteistyölle on ominaista laaja arvopohja, monitavoitteisuus ja verkostomaisuus. Pyrkimys ympäristön suojeluun ja hyvinvoinnin edistämiseen yhdistää tutkimusyhteistyötä eri sektoreilla ja koko alan toimintaa kuvaa verkostomainen yhteistyö.

Verkostot ovat kevyitä ja ne perustuvat siihen, että niissä toimivat henkilöt tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Ne ovat usein syntyneet ad hoc -tyyppisesti. Kiinteämmät, toimintaa organisoivat yhteistyörakenteet puuttuvat, mikä on osittain heikkous vaikuttavuutta ajatellen, arvioinnissa todetaan.
Yhteisen kielen puuttuminen tutkijoiden ja tiedon käyttäjien välillä koetaan usein yhteistyötä vaikeuttavaksi asiaksi erityisesti yhteistyön alkuvaiheissa.

Suomen Akatemian teettämän arvioinnin mukaan erityisesti alan tutkijakoulutuksessa on kehitettävää. Taideyliopistoissa koulutettavien tohtoreiden määrän tarve olisi pikaisesti arvioitava ja suhteutettava se tohtoreiden todelliseen tarpeeseen. Tutkijakoulujärjestelmää paneeli pitää hyvänä. Vakavana rakenteellisena ja käytännöllisenä ongelmana pidetään kuitenkin sitä, että yhdellä väitöskirjan ohjaajalla on kansainvälisesti vertaillen iso opiskelijajoukko ohjattavanaan. Tämän uskotaan vaikuttavan myös väitöskirjojen laatuun.

Nuorten tutkijoiden urapolkujen kehittämiseen olisi kiinnitettävä huomiota niin, että tutkijoiden työ olisi palkitsevaa niin tutkimusorganisaation, sen opiskelijoiden kuin nuoren tutkijan itsensäkin kannalta. “Tutkijakoulutusta ja taiteen tohtoreita on käytettävä paremmin hyväksi alan oppilaitoksissa alemmilla koulutustasoilla”, kansainvälisen arviointipaneelin varapuheenjohtajana toiminut Riitta Nikula sanoo.

“Eikä voi olla niin, että suurin osa alan tutkimuksesta on väitöstutkimuksia. Taideyliopistojen pitää pystyä luomaan jatkuvuutta tutkimukselle ja uramahdollisuuksia nuorille tutkijoille.”

Arvioinnissa todetaan myös, että alan kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä pitäisi lisätä niin  tutkijankoulutuksessa kuin tutkimuksessa yleensä. “Kansainvälistymistä on tehostettava kaikilla tasoilla ja tavoilla: suomalaisia ulkomaille ja ulkomaisia asiantuntijoita ja opiskelijoita puolestaan Suomeen.”

”Huippuyksikkö on antanut mahdollisuuden yhdistää alan tutkimuksellisia voimavaroja mielen filosofian monimuotoisen historian selvittämiseen. Yksikkö on ollut riittävän suuri saavuttaakseen merkittäviä uusia tuloksia ja tullakseen siten yhdeksi alan kansainvälisesti johtavista tutkimuskeskuksista”, tiivistää akatemiaprofessori Simo Knuuttila, joka johtaa parhaillaan Filosofisen psykologian, moraalin ja politiikan tutkimuksen huippuyksikköä.

Tutkimuksellisten voimavarojen yhdistäminen on ollut Knuuttilan mukaan keskeistä tutkimuksen onnistumisessa, ovathan mieltä koskevat käsitykset ajatteluperinteessämme peräisin erilaisista filosofisista ja kulttuurisista ympäristöistä. ”Näitä ovat antiikin filosofia, keskiajan latinalainen ja arabialainen filosofia sekä uuden ajan virtaukset.”

Knuuttila tunnistaa helposti huippuyksikön toiminnasta useita yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen liittyviä ulottuvuuksia. ”Filosofinen tutkimus koskee ajattelun ja toiminnan perusteita ja siihen liittyy intressi vaikuttavuuteen kansalaisyhteiskunnassa. Useat huippuyksikön tutkijat ovat perustutkimuksen lisäksi osallistuneet aktiivisesti ajankohtaisiin keskusteluihin ja tuoneet siihen uusia näkökulmia – mielen historia valaisee tietysti myös oman aikamme ajattelutottumuksia”, Knuuttila kuvailee.

”Yksikön tutkijat ovat myös kääntäneet suomeksi suuren määrän aiheeseen liittyviä antiikin, keskiajan ja uuden ajan teoksia. Klassikkokäännökset laajentavat olennaisesti suomalaisen kulttuurin perustaa.”

Arvioinnin kohteena olivat vuosien 2000-2005 ja 2002-2007 huippuyksikköohjelmat. Tavoitteena oli selvittää, millä tavoin tutkimuksen huippuyksikköohjelmat ovat edistäneet huippuyksikköstrategian mukaisia yhteiskunnallisia tavoitteita ja tutkimuksen käytännöllisiä vaikutuksia. Kahden ohjelmakauden aikana on rahoitettu kaikkiaan 42 huippuyksikköä. Akatemian ja Tekesin rahoitus huippuyksikköä kohden oli kaudella 2000-2005 keskimäärin 2,54 miljoonaa euroa ja kaudella 2002-2007 2,40 miljoonaa euroa. Lisäksi rahoitukseen ovat osallistuneet myös yksiköiden taustaorganisaatiot ja muut rahoittajat.

Huippuyksikköohjelmia voidaan pitää kaiken kaikkiaan hyvin onnistuneina. Ohjelmien merkittävin lisäarvo on syntynyt huippututkimuksen toimintaympäristön kehittämisen ja tutkijankoulutuksen kautta. Arvioinnin suosituksissa esitetään, että huippuyksikköohjelmia jatkettaisiin ja niiden valinnan ensisijainen kriteeri olisi jatkossakin tieteellinen laatu.

 “Tutkijan näkökulmasta huippuyksikkö-status on ollut tärkeä. Se on mahdollistanut lisärahoituksen tutkimukselle, edesauttanut tutkimusryhmän verkottumista ja kansainvälistymistä sekä tarjonnut kaiken kaikkiaan paremmat työskentelyolosuhteet”, toimitusjohtaja Mari Hjelt arvoinnin toteuttaneesta Gaia Consulting Oy:stä sanoo.