”Viestintä on muun muassa internetin takia muuttunut niin, että kaikenlaiset äänet pääsevät globaalissa politiikassa esiin. Siksi myös tutkijoiden on osallistuttava viestintään ja vaikutettava päätöksentekoon. Liian usein tutkijat jäävät tutkimuksen pariin eivätkä tule ulos kertomaan tuloksistaan yleistajuisesti. Siten tutkimustulosten ja -havaintojen tulkinta jää muille, mikä saattaa aiheuttaa vääriä tulkintoja ja johtopäätöksiä”, Tamminen sanoo.  Hyvänä esimerkkinä tutkijayhteisön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta hän pitää Duodecimin ja Suomen Akatemian konsensus-lausuntojen laatimista ajankohtaisista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheista.

Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen  on itse noudattanut ohjettaan. Hän on aktiivinen lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolestapuhuja, jonka kasvot ovat suurelle yleisölle tulleet tutuiksi lukuisista  lehtihaastatteluista ja televisiokeskusteluista. Hän on myös alan aktiivinen kansainvälinen vaikuttaja. Tamminen on Euroopan lasten- ja nuorisopsykiatrien järjestön ESPACin puheenjohtaja ja johti aiemmin myös pienten lasten mielenterveyden maailmanjärjestöä. Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtajana hän toimi 12 vuoden ajan.

Rahoitettujen hankkeiden määrän laskuun ja yksittäisten rahoitussummien nousuun vaikutti osaltaan myös viime vuonna käyttöön otettu tutkimusrahoituksen kokonaiskustannusmalli.

LT-toimikunta korosti päättyneellä kaudella myös sitä, että rahoitetuksi tulevat kokeneista tutkijoista koostuvat ryhmät väitöskirjaa tekevistä tutkijoista koostuvien ryhmien sijaan. Sama linjanveto on nyt tehty myös koko Akatemian tasolla.  Syynä tähän on se, että suomalaisen tutkimuksen heikkoutena pidetään tieteen tekemisen painottumista liiaksi opinnäytetyövaiheessa olevien tutkijoihin.

- Vaikka tavoitteemme oli rahoittaa entistä kokeneempia tutkijoita, onnistuimme myös nuorentamaan rahoitusta saaneiden tutkijoiden joukkoa. Rahoitusta ei mennyt pelkästään professorihakijoille, vaan myös akatemiatutkijavaiheessa olevat tutkijat onnistuivat hyvin hauissa. Myös naisten osuus rahoitusta saaneiden tutkijoiden joukossa kasvoi, toimikunnan puheenjohtajana seuraavan kolmivuotiskauden jatkava Erkki Oja sanoo.

- Tutkijatohtorihankkeet olivat erittäin korkeatasoisia, joten painotimme rahoitusta kuluneella kaudella niin ikään näihin hankkeisiin.

Perustekniikan tutkimukseen hakemuksia tulee perinteisesti vähän, joten toimikunta toteutti näille aloille suunnattuja hakuja.

- Suunnatut haut tuottivat tulosta ja saimme rahoitettua hyviä hakemuksia näillä aloilla, joilta yleisiin määrärahahakuihin tulee vähän hakemuksia.

- Ajatuksena oli, että pyrimme turvaamaan tutkijoille kunnon resurssit. Ja tämä linja pyrittiin pitämään myös kokonaiskustannusmallin tullessa käyttöön.
Vuoden vaihteessa Akatemia linjasi, että jatkossa yleisillä tutkimusmäärärahoilla rahoitetaan ennen kaikkea kokeneista tutkijoista koostuvia tutkimusryhmiä. Näin siksi, että monissa arvioinneissa suomalaisen tutkimuksen laatua heikentää se, että tutkimuksia tehdään liikaa väitöskirjavaiheessa olevien jatko-opiskelijoiden voimin. BY-toimikunta muutti painopistettä tähän suuntaan jo viime kaudella.

- Tämä linjanveto tulee hyvin nopeasti muuttamaan tutkimusryhmien kokoonpanoa ja se näkyy tutkimuksen laadun nousuna, Pelkonen uskoo.

Pelkosen mielestä kolikon toinen puoli tässä asiassa on sitten tutkijakoulutuksesta huolehtiminen. Jos väitöskirjoja tehdään aikaisempaa vähemmän Akatemian rahoittamissa tutkimushankkeissa on varmistettava tutkijakoulujen rahoituksen taso tutkijakoulutuksen turvaamiseksi.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tiedestrategia tulisi laatia ensisijaisesti ajankohtaisen yhteiskunnallisen tarpeen näkökulmasta. Tärkein strateginen tavoite on aina se, että tiede on korkeatasoista ja että tutkimustyö edistää tieteenalojen kehitystä.

Lauhan mielestä tutkimusta tekevillä tahoilla on oltava yhteinen ymmärrys siitä, millä tavoin perustutkimusta ja sen laatua parhaiten edistetään. Sen lisäksi on hyvä tarkastella perustutkimuksen ja ympäröivän yhteiskunnan vuorovaikutusta.
- Tällaisia asioita voidaan varmaan strategiakeskusteluilla edistää, vaikka varsinaista strategia-asiakirjaa ei laadittaisikaan.

Lauha muistuttaa, että eri tieteenaloilla on lisäksi omat erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon tiedepolitiikasta ja tutkimusrahoituksesta päätettäessä. Näin on myös kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen aloilla.
- Akatemian ja KY-toimikunnan on kannettava osaltaan vastuu siitä, että näille aloille saadaan tulevaisuudessakin päteviä tutkijoita ja että tutkimuksen laatua pystytään jatkuvasti kehittämään.
- Akatemian tehtävä on ensisijaisesti korkeatasoisen akateemisen perustutkimuksen rahoitus. Tutkimuksen temaattisessa ohjaamisessa on sen sijaan oltava varovainen.  Mielestäni tutkimusta voi ohjata laadullisilla kriteereillä kuten kansainvälisyyden, tieteiden välisyyden ja tutkimuksen vaikuttavuuden kriteereillä.

Meneillään olevat yliopistomaailman uudistukset ovat Aila Lauhan mielestä merkittäviä ja isoja muutoksia on vielä tulossa.
- Uudistukset ja muutokset lisäävät entisestään Akatemian toimikuntien ja hallituksen vastuuta. Tässä tilanteessa on keskeistä kuunnella tiedeyhteisön ääntä.

Kirkkohistorian professorina Helsingin yliopistossa työskentelevä Aila Lauha on aiemmin osallistunut Akatemian työskentelyyn vuosina 1998–2003, jolloin hän toimi KY-toimikunnan jäsenenä. Vuoden alussa alkanut puheenjohtajakausi on hänelle ensimmäinen. Toimikuntatyöskentelystä jäi hyvät muistot, mikä innosti nyt puheenjohtajan tehtävään.
- Toimikuntatyössä saa hyvän tuntuman tieteen maailmaan kotimaassa ja kansainvälisesti ja oppii paljon. Sain viimeksi työstä runsaasti virikkeitä tutkimustyöhön ja tutkimuksen ohjaamiseen. Muutaman vuoden tauon jälkeen on mukava palata Akatemiaan ja toivon, että oma tutkimusmaailmasta karttunut kokemukseni heijastuu nyt toimikuntatyöhön.