TIEDOTE

18.5.2004                

Suomen Akatemian historian osa I (1948-1969) ilmestyi

TIETEEN JA TAITEEN HUIPPUYKSILÖITÄ TIEDEPOLITIIKAN RISTIAALLOKOSSA

Nykyinen Suomen Akatemia syntyi silmänkääntötemppuna vuonna 1970, jolloin vuodesta 1948 toiminut vanha Suomen Akatemia lakkautettiin ja sen nimi annettiin vuonna 1950 luodulle tieteellisten toimikuntien järjestelmälle. Akatemian historian osa I, Huippuyksilöitä ja toimikuntia kuvaa aikaa ennen tuota muutosta; suomalaisen tiedehallinnon rakentumista toisen maailmansodan jälkeen.

Filosofian tohtori Allan Tiitta tuo kirjoittamassaan historian ensimmäisessä osassa esille, kuinka vanha Suomen Akatemia perustettiin vuonna 1948 kansallisen innostuksen vallassa osoittamaan, että suomalaiset kulttuuriarvot olivat pysyviä ja voimissaan. Akatemialla oli autonominen asema, ja 12 tieteen ja taiteen huomattavinta edustajaa saattoivat akateemikon virassaan keskittyä oman luovan työnsä tekemiseen. Akateemikoista kahdeksan oli tiedemiestä ja neljä taiteilijaa.

Tieteellisten toimikuntien järjestelmä alkoi vahvistua 60-luvulla

(Kuva: Suomen Akatemian kollegio istunnossaan syksyllä 1948. Pöydän päässä esimies A. I. Virtanen.)

 Akatemia sai jo 1950 rinnalleen tieteellisten toimikuntien järjestelmän, joka toimi opetusministeriön tiedepoliittisena asiantuntijaelimenä ja jakoi määrärahoja tieteelliseen tutkimukseen. Toimikunnat muodostivat valtion tieteellisen keskustoimikunnan. Toimikuntajärjestelmää laajennettiin 1961, jolloin toimikuntien lukumäärää nostettiin kahdesta kuuteen, niiden voimavaroja vahvistettiin ja niiden alaisuuteen perustettiin tutkijoiden toimia. Nämä toimenpiteet vaikuttivat tutkijoiden ammattikunnan syntymiseen.

Nobelisti A.I. Virtanen vaikutti vahvasti  Suomen Akatemian ja toimikuntien vaiheisiin 1950- ja 1960-luvulla. Hänen johdollaan Akatemia teki useita tärkeitä tiedepoliittisia aloitteita. Tieteellisen tutkimuksen rahoituksen kehitykseen vaikutti merkittävästi tieteellisten toimikuntien kehittyminen 1960-luvulla. Ne pystyivät päättämään tutkimusrahojen myöntämisestä entistä useammalle tutkijalle, suuntaamaan määrärahoja uusiin kohteisiin ja käynnistämään suuria tutkimustehtäviä. Toimikuntien tutkijat ja tutkimusassistentit etenivät nopeasti korkeakoulujen professoreiksi ja muihin tärkeisiin tehtäviin.

1950- ja 1960-luvun valtion tieteellisten toimikuntien keskeinen ongelma oli se, että ne oli pääosin koottu yliopistojen ja korkeakoulujen johtavista edustajista. Valtion tieteelliset toimikunnat eivät onnistuneet saavuttamaan niille kaavailtua Suomen tieteen katto-organisaation asemaa. Silti toimikunnat kykenivät käsittelemään yhä lisääntyviä tieteelliseen toimintaan liittyviä uusia kysymyksiä ja ongelmia. Ne priorisoivat ja suuntasivat tutkimusrahoitusta ja pyrkivät lisäämään kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä. Erityisesti luonnontieteellinen toimikunta pyrki aktiiviseen toimintaan, ja se muun muassa käynnisti ympäristön tilaa koskevan valtakunnallisen selvitystyön ja esitti 1966 ensimmäisen laaja-alaisen luonnoksen tieteen runko-ohjelmaksi.

Akatemia koki vastarintaa

Urho Kekkonen oli suhtautunut kielteisesti Akatemiaan sen perustamisesta lähtien. Hän katsoi sen edustavan vanhan ajan arvoja uudessa poliittisessa tilanteessa. Kekkosen mielipide vahvistui vuosien kuluessa, ja kun päätösvalta maan tieteestä ja kulttuurista haluttiin keskittää opetusministeriön alaisuuteen, paine Akatemiaa kohtaan kasvoi. Akatemiaa ei haluttu jättää riippumattomaksi saarekkeeksi keskelle yhtenäistä, poliittisesti kontrolloitua hallintojärjestelmää. Vanha Akatemia lakkautettiin 1969 ja perinteikäs Suomen Akatemian nimi siirrettiin seuraavana vuonna käynnistyneelle tieteellisten toimikuntien järjestelmälle.

Historian kolme osaa

Suomen Akatemian historiaprojekti käynnistyi vuonna 1999 uuden Akatemian 30-vuotisjuhlavuoden kynnyksellä. Akatemian hallitus teki päätöksen kolmiosaisen historian julkaisemisesta, ja projektin vetäjäksi valittiin filosofian tohtori Allan Tiitta. Projektin tavoitteena oli selvittää, miten vanha Suomen Akatemia, tieteelliset toimikunnat ja vuonna 1970 perustettu nykyinen SuomenAkatemia ovat vaikuttaneet suomalaisen tieteen ja tutkimuksen kehitykseen.

Suomen Akatemia ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) solmivat vuoden 2003 lopulla sopimuksen Suomen Akatemian historia I-III -teoksen julkaisemisesta. Historian toinen ja kolmas osa julkaistaan
vuonna 2005.

Allan Tiitta: Huippuyksilöitä ja toimikuntia. Suomen Akatemian historia I (1948-1969).
ISBN 951-746-606-4. Sid. 768 s.

Maritta Pohls: Yhteiskunta ja tutkimus. Suomen Akatemian historia II (1970-1988)

Hannu Heikkilä: Kilpailu ja yhteistyö. Suomen Akatemian historia III (1989-2003)

Historiasarjan kokonaishinta on 255 euroa, osat erikseen 89 euroa.

Myynti: SKS:n kirjamyymälässä (Hallituskatu 1, 00170 Helsinki, kirjamyynti@finlit.fi) sekä kaikki kirjakaupat.

Lisätietoja:

Dosentti Allan Tiitta, allan.tiitta@finlit.fi, puh. (09) 6813 0450 (t), 0400 419 783
Historiatyöryhmän sihteeri Salla Rasi, Suomen Akatemia, salla.rasi@aka.fi puh. (09) 7748 8438

Toimituspäällikkö Rauno Endén
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
rauno.enden@finlit.fi
puh. (09) 1312 3223