Akatemian historia
Nykymuotoinen Suomen Akatemia aloitti toimintansa vuonna 1970 eli Akatemia vietti vuonna 2000 nykymuotoisen toimintansa 30-vuotisjuhlia. Samalla tuli kuluneeksi 50 vuotta toimikuntajärjestelmän perustamisesta.
Suomen Akatemian juuret ulottuvat kuitenkin kauemmaksi. Ensimmäinen valtion tiedepoliittinen elin, tieteellinen keskuslautakunta, perustettiin vuonna 1918, ja ensimmäinen laki Suomen Akatemiasta annettiin tammikuussa 1939, mutta sotien vuoksi lain täytäntöönpanoa lykättiin.
Vanha Suomen Akatemia
Vuonna 1947 annettiin uusi laki Suomen Akatemiasta ja valtion apurahoista korkeimman hengenviljelyn edistämiseksi. Tämän vuonna 1948 toimintansa aloittaneen ns. vanhan Suomen Akatemian tehtäväksi tuli edistää tieteen ja taiteen kehitystä. Tätä tehtävää suorittivat akateemikon viroissa olevat tiedemiehet (8 henkeä) ja taiteilijat (4 henkeä). Laissa määrättiin myös apurahajärjestelmästä, jonka mukaan yliopistot myönsivät apurahoja tutkijoille. Taiteilijoille oli omat apurahansa.
Vuonna 1950 perustettiin Akatemian aloitteesta valtion luonnontieteellinen toimikunta ja valtion humanistinen toimikunta, joiden toimialat kattoivat koko tieteen kentän. Ne olivat lausunnonanto-organisaatioita ja jakoivat apurahoja tieteelliseen työhön omilla aloillaan. Toimikunnat muodostivat valtion tieteellisen keskustoimikunnan.
Toimikuntaorganisaatiota muutettiin vuonna 1961 siten, että valtion luonnontieteellinen toimikunta jaettiin neljään toimikuntaan eli luonnontieteelliseen, lääketieteelliseen, maatalous-metsätieteelliseen ja teknillistieteelliseen toimikuntaan. Valtion humanistinen toimikunta jakautui humanistiseksi ja yhteiskuntatieteelliseksi toimikunnaksi. Toimikunnille luotiin myös yhteiselin, tieteellisten toimikuntien neuvottelukunta, ja niille perustettiin tutkijoiden virkoja.
Uusi Suomen Akatemia
Vuonna 1969 vanha Suomen Akatemia lakkautettiin ja tilalle perustettiin uusi organisaatio, joka rakentui tieteellisten toimikuntien varaan ja jonka tehtäväksi tuli korkeatasoisen tutkimuksen rahoittamisen lisäksi kansallisen tutkimusrahoituksen ohjaaminen ja tiedepoliittinen linjanveto.
Vanhalta Suomen Akatemialta nimensä perinyt uusi Suomen Akatemia aloitti toimintansa vuonna 1970. Kuuden toimikunnan lisäksi Akatemiaan kuului Akatemian ylin päättävä elin eli tieteen keskustoimikunta sekä hallinto- ja taloustoimisto.
Uudistuksen yhteydessä akateemikosta tuli arvonimi ja akateemikon virkojen tilalle luotiin määräaikaisuuteen perustuva tutkijaprofessori- eli nykyinen akatemiaprofessorijärjestelmä. Tutkimusvirkoja samoin kuin tutkimusmäärärahoja lisättiin.
Vuonna 1983 perustettiin seitsemäs eli ympäristötieteellinen toimikunta.
Vuoden 1995 organisaatiouudistuksessa tieteellisten toimikuntien määrä supistettiin neljään eli kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikuntaan, luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikuntaan, terveyden tutkimuksen toimikuntaan sekä ympäristön ja luonnonvarojen tutkimuksen toimikuntaan, jonka nimi muutettiin vuoden 2001 alusta biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnaksi. Puheenjohtajan lisäksi toimikunnissa on 10 jäsentä.
Vuoden 1995 organisaatiouudistuksen yhteydessä tieteen keskustoimikunnan tilalle perustettiin Suomen Akatemian hallitus, jota johtaa pääjohtaja ja jonka jäseninä ovat tieteellisten toimikuntien puheenjohtajat sekä kaksi muuta valtioneuvoston nimittämää asiantuntijaa.