United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization (UNESCO)
United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization (UNESCO)
UNESCO on Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö. Se myötävaikuttaa rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla.
Suomen osallistumisesta UNESCOn toimintaan vastaa opetus- ja kulttuuriministeriön kolmivuotiskaudeksi asettama Suomen UNESCO-toimikunta, joka avustaa opetus- ja kulttuuriministeriötä ja ulkoasiainministeriötä UNESCO:n toimintaan liittyvien kysymysten valmistelussa ja hoidossa.
UNESCOn tiedesektorilla on hallitustenvälisiä tiedeohjelmia, joiden avulla toteutetaan järjestön asettamia tavoitteita ja strategioita.
MAB (the Man and the Biosphere Programme - Ihminen ja biosfääri) on Unescon laaja hallitustenvälinen ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta tarkasteleva ohjelma. Oleellisena toimintamuotona ohjelmassa on maailmanlaajuinen kestävän kehityksen kokeilu- ja tutkimusalueverkosto biosfäärialueineen. Suomessa on kaksi ohjelmaan hyväksyttyä biosfäärialuetta, Pohjois-Karjalan ja Saaristomeren alueet, joiden toimintaa tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. Ympäristöministeriö rahoittaa Suomen MAB-alueiden koordinaattorien toiminnan.
IHP-ohjelman (International Hydrological Programme - Kansainvälinen vesiohjelma) edistää kansainvälisesti tietojen vaihtamista, kehittää alan koulutusta sekä auttaa Unescon jäsenmaita yhteisen hydrologisen toiminnan kehittämisessä. Ohjelman kuudes vaihe vuosina 2003 - 2007 (Water interactions: systems at risk and social challenges) kohdistui ympäristön sekä luonnonvarojen hallittuun ja vastuuntuntoiseen tutkimukseen ja käyttöön, ml. vedenkäytön ristiriitatilanteiden ennakointi. Ohjelman uusin, seitsemäs vaihe 2008-2013, on nimeltään Water Dependencies: Systems under Stress and Societal Responses”.
Vesiasioiden yhteydessä Unescon tiedeohjelmiin rinnastuu läheisesti merkittävä Kansainvälinen valtamerikomissio IOC (Intregovernmental Oceanographic Commission), jolla komissioluonteensa puolesta on ohjelmia itsenäisempi asema. Komission tavoitteena on edesauttaa ja kohentaa maailmanlaajuisesti meriin liittyvää tutkimusta, tiedonkeruuta, koulutusta sekä merien hyödyntämisen suuntaamista kestävän kehityksen kriteerien mukaisiksi. Vuonna 2005 IOC sai YK:lta mandaatin koordinoida maailmanlaajuisen tsunamivaroitusjärjestelmän perustamista ja sittemmin tehtävä on jatkunut maailmanlaajuisen verkoston kehittämisellä.
Unesco isännöi myös YK-järjestemän yhteisen vesiohjelman WWAP (World Water Assessment Programme). Italian hallituksen tuella sihteeristö muutti Peruviaan vuoden 2008 alussa. Ohjelman puitteissa kerätään keskitettyä tietoa maailman vesitilanteesta ja julkaistaan maailman vesiraporttia World Water Development Report.
IGCP-ohjelman (International Geoscience Programme - Kansainvälien geotiedeohjelma) tarkoituksena on koota vertailukelpoista tietoa maapallon geologisista tapahtumista, ymmärtää paremmin luonnonympäristöä ihmisten yleisten elinolojen kohentamiseksi, tutkia maaperään liittyviä energia- ja mineraalivarantoja sekä kehittää tutkimusmenetelmiä. Nykyaikaisen geologisen tutkimustiedon ja -menetelmien hyödyntäminen on erityisen tärkeätä esimerkiksi monille kehitysmaille, joissa äärimmäiset luonnonkatastrofit, kuten maanjäristykset, voivat olla merkittävä kehityksen hidastaja. Suomi on ollut mukana tiedonkeruu- ja tutkimustyössä osallistumalla ohjelman projekteihin niin yliopistojen kuin valtion tutkimuslaitosten kautta.
CSI-ohjelman (Environment and Development in Coastal Regions and in Small Islands - Rannikkoalueiden ja pienten saarten ympäristö- ja kehitysohjelma) tarkoituksena on tukea Unescon jäsenmaita niiden pyrkimyksissä kehittää ympäristön kannalta kestäviä, sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kulttuurillisesti hyväksyttäviä ratkaisuja rannikkoalueillaan. Yhtenä toimintamuotona on "Wise Practices Discussion Board" -keskusteluverkosto, osoitteessa http://www.unesco.org/csi/wise.htm, jonka kautta tietoja ja kokemuksia välitetään maailmanlaajuisesti.
Vuonna 2003 perustetun perustiedeohjelma IBSP:n (International Basic Sciences Programme) tarkoituksena on vahvistaa Unescon jäsenmaiden toimia ja yhteistyötä perustutkimuksen, tieteen perusopetuksen ja tieteen yleisen tunnetuksi tekemisen edistämiseksi. Toimintamuotona ohjelmassa on alueellisten projektien toteuttaminen yhteistyössä kansainvälisten, kansallisten ja/tai alueellisten tiedeorganisaatioiden sekä toimijoiden kesken. Jäsenmaiden välisillä yhteistyöakseleilla etelä-pohjoinen ja etelä-etelä suunnat ovat tärkeitä. Jäsenmaat voivat ehdottaa Unescolle ohjelmaan sopivia projekteja. Ohjelman rakennetta ja fokusointia kehitetään edelleen.
Unescon yhteiskuntatieteellisen MOST-ohjelman (Management of Social Transformations Programme - Sosiaalisten muutosten hallinta) tavoitteena on mahdollistaa kestävää kehitystä tukeva hallinto yhteiskunnallisissa päätöksentekotilanteissa tai ongelmakohdissa tuottamalla päättäjille asianmukaista tutkimustietoa. Ohjelman puitteissa Unesco tukee pitkäkestoisia ja itsenäisiä kansainvälisiä tutkimushankkeita. Päätutkimusalueita ovat muun muassa globalisaatio ja hallinto, monikulttuuriset ja -etniset yhteisöt, kaupungistumisen kehitys ja hallinta sekä köyhyyden poistaminen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt UNESCOn tiedeohjelmien koordinaatioryhmän. Ryhmän sihteeristötehtävät hoitaa Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) tiedeakatemiajaosto. Ryhmään kuuluu koordinaattori kuudesta tiedeohjelmasta (IBSP, IGCP, IHP, IOC, MAB ja MOST) sekä edustus ympäristöministeriöstä, ulkoasiainministeriöstä, OKM:n koulutus- ja tiedepolitiikan osastolta, OKM:n kansainvälisten asiain sihteeristöstä, Suomen Unesco-toimikunnasta, Suomen Akatemiasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on kutsunut em. tahot itse valitsemaan edustajansa koordinaatioryhmään. Ryhmä voi myöhemmin kutsua kokouksiinsa myös muita asiantuntijoita, tilanteiden ja sisältöjen mukaan.