Suomen Akatemia valitsi yhdeksän uutta akatemiaprofessoria

Suomen Akatemian hallitus on valinnut yhdeksän uutta akatemiaprofessoria. Akatemiaprofessorin tehtävään valittavat henkilöt ovat professorit Moncef Gabbouj, Markku Kulmala, Markku Laakso, Craig Primmer, Tuija Pulkkinen, Jukka Seppälä, Kaarlo Tuori, Willem de Vos ja Seppo Ylä-Herttuala.

Uusien akatemiaprofessorien kausi on 1.1.2011–31.12.2015. Akatemiaprofessoreista neljä sijoittuu Helsingin yliopistoon, kaksi Itä-Suomen yliopistoon ja yksi Aalto-yliopistoon, Tampereen teknilliseen yliopistoon ja Turun yliopistoon kuhunkin.

Suomen Akatemialla oli kesäkuun alussa 41 akatemiaprofessoria. Akatemiaprofessoriksi valitaan henkilö, joka on osoittautunut eteväksi tutkijaksi ja jonka katsotaan myötävaikuttavan tutkimuksen edistymiseen oman tieteenalansa piirissä. Akatemiaprofessorit ovat työsuhteessa niihin organisaatioihin, joissa he työskentelevät.

Akatemiaprofessorit kaudelle 2011–2015:

Moncef Gabbouj, signaalinkäsittely: Professori Moncef Gabbouj (s. 1962) Tampereen teknillisestä yliopistosta tunnetaan maailmalla töistään epälineaaristen digitaalisten suotimien alalla. Kyse on laskennallisista signaalinkäsittelymenetelmistä, joiden avulla voidaan poistaa häiriöitä digitoidusta puheesta tai keinotekoisesti selkeyttää digitaalisia kuvia. Gabbouj teki yhdessä tutkijatovereidensa kanssa käänteentekeviä innovaatioita tällä alalla jo 1990-luvulla, ja näihin julkaisuihin on paljon viittauksia. Hän on saanut kansainvälistä näkyvyyttä myös sisältöpohjaisesta tiedonhausta audio- ja videotieto¬kannois¬ta. Näissä hauissa tavanomaisia hakusanamenetelmiä ei voida käyttää. 

Gabbouj keskittyy akatemiaprofessorikaudellaan videokuvan käsittelyyn ja siirtoon sekä hakupalveluihin mobiililaitteissa. Kaksi keskeistä ongelmaa ovat optimoitu haku ja diskreetti-arvoisten signaalien ja kuvien käsit¬tely. Gabbouj  on kehittämässä erittäin tehokasta uutta menetelmää, joka perustuu parvioptimointiin. Gabbouj on väitellyt Purduen yliopistossa Yhdysvalloissa, jonka jälkeen hän siirtyi Tampereen teknilliseen korkeakouluun opetus- ja tutkimustehtäviin. Professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1998. Vuodesta 2000 alkaen hän on toiminut kansallisten signaalinkäsittelyalan huippuyksiköiden varajohtajana.

Markku Kulmala, aerosolien fysiikka ja kemia: Professori Markku Kulmalaa (s. 1958) Helsingin yliopistosta pidetään maailman johtavana ilmakehän aerosolien fysiikan ja kemian tutkijana, joka on tehnyt huomattavia läpimurtoja ilmakehän pienimpien nanohiukkasten tutki¬muk¬ses¬sa. Hänen johtamansa tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa on maailmankuulu. Tutkimusryhmässä tehtävän ilmakehän aerosolien tutkimuksen kirjo on hyvin laaja sisältäen esimerkiksi aero¬solien kytkeytymisen biosfäärin prosesseihin. Akatemiaprofessorikautenaan Kulmala jatkaa fysiikan ja kemian perustutkimuksen tutkimustulos¬ten soveltamista globaalien ilmakehän ja biosfäärin vuorovaikutusprosessien ja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi.

Kulmala nimitettiin Helsingin yliopiston Aerosoli- ja ympäristöfysiikan laboratorion esimieheksi vuonna 1990 ja professoriksi vuonna 1996. Vuodesta 2001 alkaen hän on johtanut Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden osastoa. Kulmala toimi akatemiaprofessorina vuosina 2004–2009.  Hän johtaa kansallista aerosoli- ja ilmakehätutkimukseen keskittyvää huippuyksikköä, osallistuu pohjoismaiseen hiilenkiertoon paneutuvaan huippuyksikköön ja toimii koordinaattorina merkittävässä eurooppalaisessa ICOS-infrastruktuurihankkeessa (Integrated Carbon Observation System). Parhaillaan hän hoitaa Kuningas Kaarle XVI Kustaan nimeä kantavaa vierailijaprofessuuria Tukholman ja Lundin yliopistoissa.

Markku Laakso, kliininen lääketiede: Akatemiaprofessori Markku Laakso (s. 1949) Itä-Suomen yliopistosta on maailman johtavia tyypin 2 diabeteksen genetiikan tutkijoita. Hänen tutkimuksissaan on useita erilaisia lähestymistapoja, joiden menetelmät edustavat nykyaikaisinta geenitutkimusta. Tutkimuksissa käytetään monia väestöaineistoja sekä vähintään kolmea erilaista eläinmallia. Uuden akatemiaprofessorikauden tutkimuksissaan Laakso soveltaa viimeisimpiä geenitutkimuksen menetelmiä selvittäessään tyypin 2 diabeteksen patofysiologiaa. Laakson työryhmineen keräämä väestöaineisto on kaikkien kansainvälisten kriteerien mukaan vaikuttava.  Aineiston avulla pystytään saamaan tietoa, joka auttaa ymmärtämään tyypin 2 diabeteksen geneettistä taustaa. Laakson ryhmä on pystynyt poikkeuksellisen hyvin yhdistämään väestöaineistot, potilaita koskevat kliiniset tutkimukset sekä eläinmallit. Tyypin 2 diabeteksen etiologiaa koskeva tieto on paitsi tieteellisesti, myös kansanterveydellisesti tärkeää, sillä tämä diabetestyyppi yleistyy huolestuttavasti.

Laakson nykyinen akatemiaprofessorikausi päättyy heinäkuun lopussa 2010. Laakso on väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtoriksi vuonna 1975 Helsingin yliopistossa ja lääketieteen tohtoriksi vuonna 1986 Kuopion yliopistossa.  Kuopion yliopiston lääketieteen laitoksen professoriksi Laakso nimettiin vuonna 1995. Hän on kansallisen Sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja.

Craig Primmer, evoluutiogenetiikka: Professori Craig Primmer (s. 1970) Turun yliopistosta kuuluu oman alansa – kalojen suojelugenomiikka – tutkijoiden kärkikolmikkoon maailmassa.  Hänen tutkimussuunnitelmansa akatemiaprofessorikautena edustaa evolutiivisen luonnonsuojelubiologian huippua. Luonnonsuojelubiologian näkökulmat ovat edenneet viime aikoina ympäristömuutosten pysäyttämisen tavoittelusta pyrkimykseen ymmärtää muutoksen luonnetta sekä ennustaa muutosta. Hankkeessa tutkitaan, miten eri lajit reagoivat muutokseen, millaista monimuotoisuutta tulee turvata, jotta lajien sopeutumisen edellytykset säilyvät, ja millä nopeudella sopeutumista voidaan odottaa. Primmer hakee vastauksia moniin näihin keskeisiin kysymyksiin evoluutioluonnonsuojelugenetiikan avulla. Mallilajeina käytetään muun muassa lohikaloja, harjusta ja piikkikaloja niiden luonnollisissa ympäristöissä ja laboratoriossa.

Primmer valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi Melbournen ja Latroben yliopistoista Australiassa ja väitteli filosofian tohtoriksi molekyyligenetiikasta Ruotsin maatalousyliopistossa vuonna 1997. Väitöskirjan jälkeen Primmer toimi Helsingin yliopistossa post doc -tutkijana ekologian ja systematiikan laitoksella, ekologisen genetiikan dosenttina ja Akatemian vanhempana tutkijana. Vuonna 2005 hän siirtyi Turun yliopiston perinnöllisyystieteen professorin virkaan. Hänen tutkimusryhmänsä on osa Turun ja Helsingin yliopistoissa toimivaa kansallista Evoluutiogenetiikan ja -fysiologian huippuyksikköä. Primmer on huippuyksikön varajohtaja.

Tuija Pulkkinen, filosofia ja valtiotiede: Tuija Pulkkinen (s. 1956) on Helsingin yliopiston naistutkimuksen professori.  Pulkkinen johtaa Politics of Philosophy and Gender nimistä tutkimushanketta. Hanke kuuluu kansalliseen Poliittinen ajattelu ja käsitemuutokset –huippuyksikköön, jonka varajohtajana Pulkkinen toimii. Hän on hyvin kansainvälisesti verkottunut tutkija, jonka asema tiedeyhteisössä on tunnustettu.

Akatemiaprofessorikaudellaan Pulkkinen tutkii aikamme feministisen teorian kenttää analysoimalla siellä esiintyvien keskeisten ontologisten lähestymistapojen seurauksia sukupuolen teoretisoinnille ja feministiselle politiikalle. Hanke on tieteidenvälinen ja liikkuu filosofian ja politologian välillä. Tutkimushanke nostaa esille teoreetikkojen – mm. vaikutusvaltaiset Judith Butler, Luce Irigaray, Elizabeth Grosz, Rosi Braidotti ja Adriana Cavarero – välisen filosofisen kamppailun keskittymällä siihen, mitä Pulkkinen kutsuu ”filosofian politiikaksi”. Hankkeen linkittyminen Poliittinen ajattelu ja käsitemuutokset -huippuyksikköön vahvistaa feministisen teorian ja poliittisen ajattelun välistä tutkimusta.

Jukka Seppälä, polymeeriteknologia: Aalto-yliopiston professori Jukka Seppälän (s. 1955) tutkimustoiminta on kehittynyt olefiinien polymeroinnista ja kopolyme¬roinnista polymeeriseoksiin ja sittemmin bioaktiivisiin ja biohajoaviin polymeereihin. Hän on innovatiivisesti kehittänyt uusia polymerointimenetelmiä ja etsinyt sovelluksia labora¬toriossaan kehitetyille uusille materiaaleille. Seppälän tutkimustyö on erittäin poikkitieteellis¬tä ja tuloksellista. Hän on siirtynyt erityisesti materiaaleihin, joita voidaan käyttää kohdennetussa lääkeaineiden annostelussa ja kirurgiassa esimerkiksi bioaktiivisina kudoksenkasvatusmatriiseina. Akatemiaprofessorina hänen tutkimuksensa painopisteet ovat uusien bio¬lääketieteessä käytettävien polymeerien valmistus ja uusien 3D-tekniikoiden käyttö bioaktii¬visten matriisien valmistuksessa. 

Seppälä työskenteli tutkimustehtävissä Neste Oy:ssä vuodesta 1979 vuoteen 1986, jolloin hänet nimitettiin Teknillisen korkeakoulun apulaisprofessoriksi. Vuodesta 1991 hän on ollut TKK:n polymeeriteknologian professori.  Seppälä toimi kansallisen Bio- ja nanopolymeereihin keskittyneen huippuyksikön johtajana vuosina 2002–2007.

Kaarlo Tuori, oikeustiede: Professori Kaarlo Tuori (s. 1948) Helsingin yliopistosta johtaa kansallista Eurooppalaisen oikeuden ja poliittisen yhteisön perusteet -huippuyksikköä ja Todellisuuden oikeudelliset konstruktiot -tutkimushanketta. Tuori on kansainvälisesti arvostettu ja verkottunut tutkija, jolla on kunniatohtorin arvo Lundin, Kööpenhaminan ja Turun yliopistoissa. Tuori on työskennellyt yliopistollisessa Eurooppa-instituutissa Firenzessä Monnet-tutkijana ja Fernand Braudel -tutkijana sekä Pavian yliopistossa vierailevana tutkijana. Helsingin yliopistossa hän toimi hallinto-oikeuden professorina vuosina 1991–2003, kunnes hänet nimitettiin yleisen oikeustieteen professoriksi.

Tuorin tieteelliselle työlle on ominaista syvällinen oikeusteorian ja -filosofian tuntemus sekä laaja eri maiden perustuslakien tuntemus. Hänen julkaisujensa tieteellinen laatu on kansainvälisesti korkeatasoista ja tunnustettua.  Akatemiaprofessorina Tuori keskittyy Euroopan valtiosääntöjen moninaisuuteen. Hän tutkii sitä, miten keskustelijoiden ammatilliset ja institutionaaliset kytkennät sekä kulttuuriset taustat ja poliittis-ideologiset sitoumukset vaikuttavat valtiosääntöä koskevien käsitteiden tulkintaan, miten valtiosäännön käsite vaihtelee sekä miten Euroopan valtiosääntöjen moninaisuuden merkitys liittyy Euroopan valtiosäännön ja kansallisvaltioiden valtiosääntöjen keskinäisiin suhteisiin.

Willem de Vos, mikrobiologia: Willem de Vos (s. 1954) on työskennellyt Helsingin yliopistossa eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa molekyylimikrobiologian professorina ja Tekesin rahoittamana FiDiPro-professorina vuodesta 2007 lähtien. Hän on vierailevana professorina Turun yliopistossa. Suomessa hän on perustanut oman tutkimusryhmän, joka on osa kansallista Mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden tutkimuksen huippuyksikköä. Akatemiaprofessorin tehtävään liittyvässä tutkimushankkeessa tuotetaan tietoa ihmisen suolistomikrobiston monimuotoisuudesta ja tehtävistä sekä erityisesti limakalvolle tarttuvien niin suolistossa luontaisesti esiintyvien kuin ruuan mukana suolistoon päätyvien mikrobien merkityksestä suoliston hyvinvoinnille. Tutkimuksen lähestymistapa on poikkitieteellinen, mikä on välttämätöntä monimutkaisten isäntä-mikrobi -vuorovaikutusmekanismien ymmärtämiseksi. Hankkeessa tutkitaan myös maitovalmisteissa yleisesti käytettävän probiootin Lactobacillus rhamnosus GG:n (LGG) ominaisuuksia.

De Vos väitteli molekyyligenetiikasta Groningenin yliopistossa Hollannissa vuonna 1983. Hän on työskennellyt Wageningenin yliopistossa Hollannissa bakteerigenetiikan professorina, mikrobiologian professorina ja mikrobiologian oppituolin haltijana. Hän on toiminut Hollannissa myös Biomolekyylitieteiden laitoksen johtajana sekä Elintarviketieteiden keskuksen huippuyksikön ohjelmajohtajana ja kansainvälisen liiketoiminnan johtajana.

Seppo Ylä-Herttuala, biolääketiede: Akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala (s. 1957) Itä-Suomen yliopistosta on maailman johtavia geeniterapiatutkijoita. Hän on niitä harvoja, jotka ovat vieneet tuloksensa myöhäisen vaiheen kliinisiin hoitokokeisiin saakka. Ylä-Herttualan tutkimusten avulla pyritään löytämään uusia hoitomenetelmiä vaikean sydäniskemian ja pahanlaatuisen aivokasvaimen hoitoon. Tutkimuksissa käytetään aivan uusia menetelmiä, epigeeniaterapiaa, kohdentuvasti genomiin integroituvia vektoreita ja vasta-aineita tuottavia geeninsiirtokonstrukteja, jotka voivat olla hyödynnettävissä myös muilla lääketieteen alueilla.

Ylä-Herttuala väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa vuonna 1987. Hänet nimitettiin molekyylilääketieteen professoriksi Kuopion yliopistoon vuonna 1995 ja Kuopion Biokeskuksen johtajaksi vuonna 2008. Hän toimii kansallisen Sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen tutkimuksen huippuyksikön johtajana. Ylä-Herttualan nykyinen akatemiaprofessuuri päättyy heinäkuun lopussa 2010.

Lisätietoja:

Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila, p. 09 7748 8210 ja ylijohtaja, tutkimus, Riitta Mustonen, p. 09 7748 8220.

Suomen Akatemian viestintä
viestintäjohtaja Maj-Lis Tanner
p. (09) 7748 8347, 040 729 6736
maj-lis.tanner(at)aka.fi