Akatemia kehottaa huippuyksiköitä mukaan SHOKeihin
(20.12.10)
Suomen Akatemian pääjohtaja Markku Mattila kehottaa huippuyksikköjä menemään mukaan SHOKeihin eli strategisen huippuosaamisen keskittymiin. Ensi vuonna järjestetään oma SHOK-haku, jossa hakuteemoina ovat tietovarannot ja yksilölähtöinen terveyden ja hyvinvoinnin hallinta. Mattila puhui Akatemian järjestämässä huippuyksikköjen vuosiseminaarissa 14.12.2010.
Mattilan mukaan SHOKit ovat merkittävä tutkimuspoliittinen avaus Suomessa. Rahoitusta saavien tulee olla laadullisesti kilpailukykyisiä. Akatemia järjestää 14.1.2011 aiheesta tutkivan työpajan vuoropuhelun lisäämiseksi tutkijoiden ja SHOK:ien välillä sekä SHOK-haun teemojen täsmentämiseksi. Haku on ensi huhtikuussa 2011 ja päätökset tehdään ensi vuoden aikana.
Myös Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n rahoitusmuotoja pitäisi kaikkien huippuyksikköjenkin hakea. Mattilan mukaan ne ovat todellisia laadun mittareita, joilla mitataan Euroopan tieteen laatua. Hän muistutti, että Suomi on tähän saakka menestynyt kokoonsa nähden hyvin näissä hauissa.
Tutkimuksen laatu painopisteenä
Seminaarin teemana oli, kuinka mitata laatua tutkimuksessa. Erityisen ongelmallista se on humanistisissa ja sosiaalitieteissä. Aiheesta seminaarissa puheenvuoron pitänyt Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki arvioi, että eri tieteenalojen julkaisuperiaatteet vaihtelevat niin suuresti, että niitä on vaikea verrata keskenään.
Kun luonnontieteissä ja lääketieteessä julkaisut ovat lähinnä vertaisarvioituja tiedelehtien artikkeleita, tekniikassa suurimman ryhmän muodostavat konferenssijulkaisut, humanistisissa ja sosiaalitieteissä julkaistaan eniten artikkeleita kirjoissa. Yksittäisinä kirjoinakin julkaistut tutkimukset ovat humanistisissa ja sosiaalitieteissä paljon yleisempiä kuin muilla tieteenaloilla. Laajalle yleisölle julkaistaan eniten humanistisissa tieteissä.
Niinpä humanistisissa ja sosiaalitieteissä ei Mustajoen mukaan voi laatua mitattaessa käyttää tavanomaisia bibliometrisiä mittareita. Esimerkiksi viittausten määrä voi olla hyvinkin pieni, vaikka tutkija olisi maailman huipulla. Syynä tähän voivat olla esimerkiksi hyvin kapea tieteenala (Jaakko Frösén), julkaisut tehdään kansallisella kielellä (Suomen historia) tai julkaisut ovat lähinnä kirjoja. Vertaisarviointi ei voi olla näillä tieteenaloilla ainoa tapa mitata tutkimuksen tuloksia.
Biotieteissä vertaisarviointi helpompaa
Biotieteissä laadun mittaaminen tapahtuu luontevimmin vertaisarvioitujen julkaisujen kautta. Genomitiedon hyödyntämisen huippuyksikön varajohtajan Tomi P. Mäkelän mukaan julkaisun laatu ja paljon myöhemmin seuraava viittausten määrä ovat merkitseviä. Sen sijaan vaikutusten mittaaminen on paljon vaikeampaa, mutta tähänkin kehitetään mittareita.
Mäkelän mukaan suomalaisen biotieteen laatua mitataan nykyisin kilpaillulla rahoituksella, virkahauilla ja yliopistosairaaloiden EVO-rahoituksella. Hänen mielestään opetus- ja kulttuuriministeriön näyttöön perustuva rahoitus yliopistoille on tällä hetkellä minimaalista. Se perustuu julkaisujen ja suoritettujen tohtorintutkintojen määrään eikä innosta korkeatasoisiin julkaisuihin. Suomessa valmistellaan parhaillaan kansallista rekisteriä JUREa, jonka tavoitteena on tuottaa julkaisurekisteripalveluja. Toiveena on myös linkit open access -kokotekstijulkaisuihin.
Sveitsi painottaa vertaisarviointia
Ulkomaisen esimerkin tieteellisen laadun mittaamisesta toi Sveitsin kansallisesta tiederahastosta SNSF:sta tohtori Stefan Bachmann. Sveitsissä suomalaisia huippuyksikköjä vastaavat NCCR:t. Niiden tarkoituksena on säilyttää ja vahvistaa Sveitsin kansainvälistä kilpailukykyä strategisesti tärkeillä tutkimuksen aloilla. Tällä hetkellä Sveitsissä on 28 huippuyksikköä.
Huippuyksiköillä on vahva autonomia päätöksenteossa, mutta niiden pitää joka vuosi tehdä raportti edistymisestään. Samoin SNSF tekee jokaiseen kerran vuodessa kahden päivän vierailun. Sen jälkeen päätetään seuraavan vuoden rahoituksesta. Raportin pituutta ei ole rajattu, mutta yleensä se on 70-100 sivua pitkä sisältäen tiedot henkilöstöstä, suoritetuista tutkinnoista, tieteellisistä tuloksista, muista tuloksista ja yhteistyöstä muiden toimijoiden kanssa. Niissä on myös selvitys taloudellisesta tilanteesta ja talousarvio.
Tieteellisiä tuloksia mitataan kuten Suomessakin: vertaisarvioiduilla artikkeleilla, muilla kuin vertaisarvioiduilla artikkeleilla, antologioilla, kirjoilla, raporteilla, konferenssiesitelmillä sekä muun muassa patenteilla ja lisensseillä. Hakemuksia arvioidaan myös kuten Suomessa eli kansainvälisillä paneeleilla.
Teksti: Leena Vähäkylä
Seminaarin esitykset: