Pääjohtaja Mannila:

Miten voimme parhaiten tukea tieteen tekemistä?

(23.03.12)

Suomen Akatemian pääjohtajana maaliskuun alussa aloittanut professori Heikki Mannila iloitsee yliopistoilta saamistaan vierailukutsuista.

”Kun yliopistot ovat yliopistouudistuksen myötä entistä autonomisempia, ne tekevät aktiivisemmin omia strategisia linjauksiaan, kehittävät tarmokkaasti toimintaansa ja tutkimusympäristöjään. Mitä eri tahoilla on meneillään, siitä meidän on hyvä olla selvillä voidaksemme tukea työtä. Akatemia on yksi yliopistojen ja tutkimuslaitosten toiminnan mahdollistajista”, sanoo Aalto-yliopiston vararehtorin tehtävästä Akatemiaan siirtynyt Mannila.

Keskustelu varmistaa, että kehitämme oikeita asioita

Mannila haluaa pohtia yhdessä yliopistojen kanssa muun muassa sitä, kuinka yliopistolain tuomat ja muut muutokset heijastuvat Akatemiaan ja sen rahoitusmuotoihin: ovatko rahoitusmuodot ja käytännön asiat kohdallaan vai onko niitä tarpeen hioa jollakin tavoin.

”Akatemian tutkimusrahoitus perustuu jatkossakin tieteelliseen laatuun ja vaikuttavuuteen. Tavoitteena on edelleen nostaa laatutasoa. Avainkysymys on, miten voimme parhaiten auttaa yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja niiden tutkijoita tekemään mahdollisimman korkeatasoista tiedettä.”

Pääjohtajaa kiinnostaa kuulla, kuinka tieteentekijät näkevät Akatemian rahoitusjärjestelmän toimivuuden ja hyödyllisyyden, paljonko heidän näkemyksensä mukaan pitäisi olla esimerkiksi huippuyksikköjä ja tutkimusohjelmia ja missä ovat suurimmat kehittämistarpeet.

Yhdessä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa on Mannilan mukaan tarpeen pohtia esimerkiksi sitä, kuinka Suomen, tiede-, yliopisto- ja koulutusmaailmaa tulee kehittää ja mihin kansainväliseen yhteistyöhön on syytä ja mahdollisuuksia osallistua.

Infrastruktuurit yhteinen kehittämiskohde

Hyvin ajankohtainen ja tärkeä keskustelun aihe on tutkimuksen infrastruktuurit. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut Suomen Akatemian tehtäväksi kansallisen infrastruktuuripolitiikan hallinnoinnin.

”Tälle vuodelle osoitettu määräraha on kovin pieni, mutta se on merkittävä signaali siinä mielessä, että valtion budjettiin tuli kokonaan uusi rivi: nyt on tunnustettu, että tämä asia pitää nostaa erillisenä esiin, mikä on erittäin hyvä”, toteaa Mannila.

Infrastruktuuripolitiikan linjaamisen saa tehtäväkseen laajapohjainen asiantuntijaryhmä, jota Akatemia on paraikaa asettamassa. Ryhmässä ovat edustettuina keskeiset toimijat: yliopistot, tutkimuslaitokset, ministeriö ja Akatemia, joka tekee rahoituspäätökset.

Mannila uskoo, että tutkimuslaitteiden yhteiskäyttö on varteenotettava toimintamalli moneen tilanteeseen. Bioalalta löytyy tästä jo nyt monia hyviä esimerkkejä.

Suuri lähitulevaisuuden kysymys ja yhteistä pohdiskelua vaativa asia on lisäksi se, mihin kansainvälisiin tutkimusinfrastruktuureihin Suomi lähtee mukaan.

Palveluilla on oltava kasvot

Tutkijat ja tutkimusryhmät ovat Akatemian kanssa tekemisissä varsinkin rahoitusta hakiessaan. Rahoituksen riittämättömyys on ikävä tosiasia, mutta hakuun liittyvästä palvelusta Akatemia on saanut asiakastyytyväisyyskyselyissä positiivista palautetta.

Erityisen hyvin tutkijat ovat ottaneet vastaan käytännön, jossa Akatemian asiantuntijat kiertävät yliopistoilla kertomassa rahoitusmuodoista ja hakuprosesseista. Mannila tukee lämpimästi toiminnan jatkamista, sillä hän vakuuttui henkilökohtaisemman palvelun hyödyistä jo Aalto-yliopistossa.

”Kuten palvelutoiminnassa yleensäkin, läsnä oleminen on yllättävän tehokasta. Kysyminen helpottuu, kun asioilla ja palveluilla on kasvot.”

Mannilan mielestä tilaisuuksia kannattaa järjestää yhteistyössä yliopistojen omien tukipalvelujen kanssa. Silloin kaikki saavat saman tiedon: ovat selvillä siitä, kuinka kuuluu toimia ja keneltä voi kysyä lisää. ”Palvelu paranee, säästyy aikaa ja säästyy myös rahaa.”

Tutkimusta ja opetusta ei saa erottaa

Mannila korostaa tutkimuksen ja opetuksen yhteyden tärkeyttä ja sitä, että Akatemian pitää olla mukana tätä tukemassa.

”Vahva tutkimus ja siihen kytkeytyvä opetus on tärkeää yliopisto-opetukselle ja edellytys sille, että maahan saadaan osaavia ihmisiä. Se on keskeistä myös innovaatiotoiminnalle sekä uusien työpaikkojen muodostumiselle. Työpaikkoja syntyy hyvien tutkimusympäristöjen kylkeen”, pääjohtaja perustelee.

”Tärkein valmius, joka opiskelijoille on tänä päivänä annettava, on kyky oppia koko ajan uutta. Se kehittyy, kun saa riittävän lavean ja jollakin alueella riittävän syvällisen osaamisen – kun opetuksella on vahva yhteys tutkimukseen.

Teksti: Paula Böhling

Kuvat: Kari Likonen