Työssä viihtyminen on ajatuksena uusi

Suomi on muutamien viime vuosikymmenien aikana muuttunut navetanhajuisesta talonpoikaisvaltiosta teollisuusvaltioksi ja nykyiseksi palvelu- ja tietoyhteiskunnaksi. Maan elinkeinorakenteen ja työn luonteen muutokseen kiinnittyy professori Petteri Pietikäisen toimittama uusi tietoteos Työstä, jousta ja jaksa – Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus (Gaudeamus 2011). Teos julkaistaan yhteistyössä Suomen Akatemian kanssa. ”Tämän teoksen kirjoittajat eivät julista yhtä totuutta työstä ja hyvinvoinnista”, Pietikäinen sanoo. ”Yhteistä heille on empatia tutkimuskohteina olevia ihmisiä kohtaan, olivat nämä sitten unettomuuden uuvuttamia vuorotyöläisiä, määräaikaisissa tehtävissä sinnitteleviä pätkätyöläisiä, stressistä ja masennuksesta kärsiviä naisia ja miehiä, syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tai työn ja perheen välillä tasapainoilevia vanhempia.”

”Ajatus siitä, että palkkatyössä voisi viihtyä tai että työ voisi tuottaa myös subjektiivista hyvinvointia, on työn pitkässä historiassa varsin uusi. Nykyään kuvitelmat työssä viihtymisestä ovat ehkä menneet liiankin pitkälle – monelle meistä työ on enimmäkseen tai ainakin välillä ikävää, rankkaa taistressaavaa eikä työn imusta ole tietoakaan. Useille ellei useimmille työviikon paras hetki koittaa, kun voi heittää hanskat tiskiin ja lähteä vapaalle, ja työvuoden puolestaan kruunaa alkava kesäloma.”

”Vaikka työ on joillekuille kirosana, se ei tarkoita etteikö työtä tulisi kehittää ja työhyvinvointia kohentaa – päinvastoin”, Pietikäinen toteaa. ”Kaikkia ei saada viihtymään työssään kaiken aikaa, mutta (melkein) kaikki voidaan saada viihtymään työssään jonkin aikaa, ja jotkut voidaan saada viihtymään työssään (lähes) kaiken aikaa. Ei ole samantekevää, miten kulutamme vuosittaiset 1 700 työtuntiamme.”

Otteita teoksesta

”35-vuotiaan duunarimiehen ja samanikäisen koulutetun toimihenkilönaisen elinajanodotteet eroavat peräti kymmenen vuotta – arvaa kumman eduksi? Terveys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä koulutuksen, statuksen ja vaurauden kanssa.”
(Petteri Pietikäinen teoksen johdannossa)

”Vanhempien tyytymättömyys elämään niin ikään ennusti heidän jälkeläistensä stressaantuvan työelämässä. Tyytymättömyydellä tarkoitetaan tässä sitä, että äiti ja isä ovat tyytymättömiä rooleihinsa vanhempana ja puolisona sekä lisäksi tyytymättömiä työhönsä. Tutkimuksessa paljastui myös yhteys vanhempien tyytymättömyyden välillä: jos äiti on tyytymätön, niin on todennäköisesti isäkin.”
(Taina Hintsa & Mirka Hintsanen: Ovatko työstressin juuret lapsuudessa?)

”Koetun hyvinvoinnin näkökulmasta määräaikaiset työntekijät eivät siis välttämättä ole huono-osaisia – toisin kuin usein oletetaan. Käsitys määräaikaisesta työstä onkin muuttumassa myönteisempään suuntaan. Muutoksen on arveltu heijastavan sitä tosiasiaa, että määräaikainen työ on tullut työelämään jäädäkseen.”
(Ulla Kinnunen, Saija Mauno, Anne Mäkikangas & Jouko Nätti: Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia?)

”Työyhteisön tuki on tärkeä voimavara, kun perhevapaalta siirrytään takaisin työhön. Tukea kuvaavat esimerkiksi työyhteisön toimivuus, työtovereilta saatava apu, esimiehen oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus sekä johdon kiinnostus henkilöstön hyvinvointiin. Monet äidit ovat motivoituneet palaamaan töihin myös siksi, että työ antaa vastapainoa kodin rutiineille – se tarjoaa itsenäisyyttä ja ’omaa elämää’.”
(Riitta Luoto, Kaisa Kauppinen & Aino Luotonen: Perhevapaalta takaisin työelämään)

Kirjaa voi tilata Gaudeamuksen verkkokaupan kautta.

Lähde: Gaudeamuksen tiedote