Poikkitieteellinen tutkimus haastaa tutkijoiden osaamisen

Isot poikkitieteelliset tutkimusprojektit ovat nykyään olennainen osa lähes kaikkea tutkimusta. Tavoitteet ovat korkealla ja onnistuessa tulokseksi saadaan todellisia tieteellisiä läpimurtoja. Tutkimuksen mittakaavan kasvu muutamasta tutkijasta kymmeniin tai satoihin korostaa infrastruktuurien, projektijohtamisen ja tutkijoiden laaja-alaisen osaamisen tärkeyttä. Suomessa on periaatteessa loistavat edellytykset tehdä poikkitieteellistä tutkimusta, sillä useilla tutkijoilla on ennakkoluuloton asenne sekä kyky ja halu tehdä yhteistyötä.

Euroopassa tutkimuksen infrastruukturien kehittämiseen herättiin hieman myöhässä suhteessa USA:han ja Japaniin, mutta nopeasti näyttää tutkimuksen infrastruktuurirahoitus rahoittajien kalvoille ilmestyneen. Harmittavasti näyttää vallalla olevan käsitys, jossa tutkimusinfrastruktuuri tarkoittaa nurkassa hurisevia pömpeleitä ja unohdetaan, että laitteilla tuotettu data pitäisi jotenkin pystyä myös jalostamaan tiedoksi. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista ja ei ole lainkaan tavatonta, että uudella ja kalliilla laitteella tuotettu data makaa pölyttymässä tai siitä päästään hyödyntämään vain murto-osa. Toimiva infrastruktuuri sisältää sekä laitteiston että sen tuottaman datan jalostamisen.

Infrastruktuurien lisäksi isoissa konsortioissa toimiminen vaatii viestintätaitoja ja laaja-alaista osaamista. Esimerkiksi lääketieteellisissä tutkimuksissa poikkitieteisyys ja kansainvälisyys ovat arkipäivää ja tautien tutkimukseen liittyvässä projektissa samaan hiileen puhkuu lääkärien lisäksi biokemistejä, geneetikkoja, insinöörejä, matemaatikkoja ja tietojenkäsittelijöitä. Tokihan kaikki puhuvat englantia mutta lisäksi pitäisi ymmärtää ainakin perustiedot muista tieteenaloista, jotta älyllinen kommunikaatio olisi edes teoriassa mahdollista.

Onkin erittäin huolestuttavaa mikäli lukiot ja yliopistot karsitaan kapea-alaisiksi putkiksi, jotka sylkäisevät syövereistään normiajassa opiskelijoita, joilla on torjuva asenne oman alan ulkopuolella tapahtuvaan tutkimukseen. Nyt ja erityisesti tulevaisuudessa on tarve tutkijoille, joilla on oman erikoisalan lisäksi laaja tieteellinen yleissivistys ja he ovat vähintäänkin kiinnostuneita tutustumaan yhteistyökumppaneiden tutkimusalaan. Vaikka yleisesti toistetaan kuinka Suomi voi jatkaa menestystään tutkimuksen kautta, tuntuu opetuskeskustelu vellovan ruotsin kielen asemassa. Huomattavasti tärkeämpää olisi miettiä mitä osaamista tutkijoilta ja asiantuntijoilta tulevaisuudessa tarvitaan ja huomioida nämä opetussuunnitelmissa.

Kaivoinkin esiin kristallipallon joka kertoi seuraavaa: Laskennallisten tieteiden osaaminen tulee olemaan olennainen osa poikkitieteellistä tutkimusta. Tutkijat jotka eivät ymmärrä laskennallisten menetelmien perusperiaatteita, eivät pysty hyödyntämään uutta teknologiaa omalla alallaan ja pystyvät yhdistämään omia tutkimustuloksiaan muiden tutkijoiden tuloksiin erittäin hitaasti jos ollenkaan. Isojen poikkitieteellisten tutkimusprojektien menestyksekäs ja kustannustehokas loppuunsaattaminen vaatii ammattitaitoista johtamista. Hups, kristallipallon kytkin oli väärässä asennossa; näitähän tarvitaan jo nyt!

Sampsa Hautaniemi
Akatemiatutkija, Genomibiologian tutkimusohjelma
Helsingin yliopisto