Kamppailua syrjinnästä

(15.02.08)

Syrjintää koskevia lakeja uudistetaan Euroopassa, sitä mukaa kun syrjintä kielletään yhä useammilla perusteilla.  Jalompien päämäärien ohella syrjintäkielloilla on taloudellisiakin tavoitteita.

Kun naisia kaivattiin Euroopassa työmarkkinoille, sukupuolisyrjintä kiellettiin. Nyt EU:n oikeuden pääpaino on ’työperäisessä maahanmuutossa’ ja etnisessä syrjinnässä. Suomessakin syrjintää koskevaa oikeutta uudistetaan. Syrjintäkiellot on meillä nähty 1990-luvulta alkaen oikeudellisesti pikemmin perus- ja ihmisoikeuksien kuin työoikeuden näkökulmasta, kuten aikaisemmin tehtiin.

Syrjintä on arvolatautunut käsite, jota tieteenalat määrittelevät eri tavoin. Esimerkiksi taloustieteilijälle markkinat määräävät työvoiman oikean hinnan, ja palkkaerot selittyvät työvoiman laatueroilla. Jos samaa työtä tekevien palkkaerot eivät selity näin, kyseessä voi olla syrjintä.

Oikeudellisessa ajattelussa markkinoiden ei taas aina uskota tuottavan kaikelle ’oikeata hintaa’. Myös epäoikeutettujen valtasuhteiden nähdään vaikuttavan yhteiskunnassa, ja yksi keino oikaista vallan vääristämiä prosesseja on syrjinnänvastainen oikeus. Sen ala on laajentunut. Esimerkiksi häirinnän määritteleminen syrjinnäksi on pitkän poliittisen prosessin tulos.

Juuri kukaan ei poliittisesti avoimesti kannata eriarvoisuuden lisäämistä. Uusliberalismin kannattajat pitävät kuitenkin talouskasvua niin tärkeänä, että sen hintana pidetty eriarvoisuuden kasvu hyväksytään.

Kun sosiaalitieteissä on kannettu huolta huono-osaisuuden ja syrjäytymisen lisääntymisestä, on syrjinnän käsitettäkin kaivattu apuun.  Pitäisikö esimerkiksi sosiaaliluokan olla kielletty syrjintäperuste, kuten on joskus ehdotettu? Pohjoismaiselle juristille ajatus on vieras. Luokkayhteiskuntaan johtavan kehityksen suosiminen tai estäminen on kai politiikan keskeistä sisältöä. Oikeus torjuu luokkayhteiskuntaa pikemmin sosiaalisten oikeuksien kuin syrjintäkieltojen kautta.

Huono-osaisuuden kuvauksiin liittyy usein preskriptiivinen vire. Naistutkimuksellakin on normatiivinen viritys: sukupuolieron nähdään allokoivan epäoikeudenmukaisesti hyvä- ja huono-osaisuutta. Jos tietty asioiden järjestys ajatellaan luonnolliseksi, sitä on vaikea muuttaa. Gender-tutkimus onkin korostanut, että sukupuoli on sosiaalisen prosessin tuote eikä biologisesti annettu asia. Oikeuteen tällä käsityksellä on ollut vähän vaikutusta.

Toista on rodun käsitteellisen määrittelyn laita. Vaikka rotusyrjintä on kansainvälisesti kielletty syrjintäperuste, todetaan kiellon yhteydessä rotuerojen olevan tieteellisesti epätosia, moraalisesti tuomittavia, sosiaalisesti epäoikeudenmukaisia ja vaarallisia. Sukupuolta taas on vaikeata erottaa biologisista ja seksuaalisuutta koskevista määritteistä.

Kevät Nousiainen
Akatemiaprofessori
Minna Canth -professuuri

Haluatko kommentoida  Kevät Nousiaisen ajatuksia?
Mene ystävällisesti keskustelupalstallemme.