Ilkka Hanski: Kilpailu

21.08.2008

Eläinten ja kasvien ekologiassa ja evoluutiossa vaikuttaa monta prosessia, joista merkittävin on kilpailu populaation kasvua rajoittavista resursseista. Kilpailulla on monia muotoja, ja ekologit puhuvat kahdesta kilpailun päätyypistä,  resurssi- ja häirintäkilpailusta.

Resurssikilpailussa yksilöt käyttävät samoja resursseja, joiden saatavuus vaikuttaa niiden elinaikaiseen lisääntymismenestykseen. Kilpailua esiintyy, koska yhden yksilön kuluttamat  resurssit ovat pois muilta. Kasvien kilpailu ravinteista on hyvä esimerkki.

Häirintäkilpailussa yksilöt estävät tai vaikeuttavat toistensa resurssienkäyttöä, kasvua tai lisääntymistä. Jotkin kasvit erittävät toisille kasveille myrkyllisiä yhdisteitä, linnut ja nisäkkäät taistelevat pesäkoloista ja reviireistä. Tässäkin on kuitenkin perimmältään kysymys kilpailusta resursseista − häirintäkilpailu on evoluution tuottama keino menestyä paremmin resurssikilpailussa.

Ihmislaji voisi periaatteessa säädellä oman kantansa kokoa ja luonnonvarojen käyttöä siten, että kilpailu resursseista ei olisi samalla tavalla määräävää kuin muilla eliöillä. Käytännössä ihminen ei kuitenkaan eroa muista lajeista, vaan käy kovaa resurssi- ja häirintäkilpailua.

Jokainen vähänkin asioita ajatteleva joutuu myöntämään, että äärellisessä maailmassa jatkuva talouskasvu ja siitä aiheutuva luonnonvarojen käytön kasvu ei ole mahdollista: jotkin resurssit rajoittavat lopulta joko populaation tai kulutuksen kasvua. Moni ymmärtää senkin, että ympäristöstä ja luonnonvaroista piittaamaton elämänmeno voi johtaa pahempaankin kuin vain kasvun loppuun.

Entä sitten kilpailu tiedosta ja osaamisesta, joiden avulla kehittyneet kansakunnat toivovat menestyvänsä tulevaisuudessa toinen toistaan paremmin? Eikö jatkuva aineeton kasvu ole mahdollista ja uudella tiedolla voida ratkaista niin ympäristöongelmat kuin taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat?

Tieto voidaan ymmärtää resurssiksi, jonka määrä kasvaa ilman rajaa. Mutta tieto on resurssi, jota ei voi syödä eikä juoda, ja vaikka jotkut meistä kisaavat kestävän kehityksen mukaisesti tiedon hyödyntämisellä (tieto kun ei kulu), useimmat kuluttavat jotain aivan muuta. Kansakunnalle halutaan lisää tietoa, jotta se menestyisi muita paremmin kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Osaamiskilpailu on kulttuurievoluution tuottama keino menestyä paremmin resurssikilpailussa ja häirintäkilpailussa, joista resurssikilpailu on tuo kaiken kilpailun äiti.
 
Sanoin jo edellä, että periaatteessa ihmislaji voisi irtautua kilpailun ikeestä. En ole yksin ajatellessani, että tämä on myös välttämätöntä, jos haluamme siedettävän tulevaisuuden seuraaville sukupolville. Tällaiset ajatukset eivät kuitenkaan saa laajempaa vastakaikua tutkijayhteisöä ympäröivässä yhteiskunnassa eivätkä etenkään poliittisten päättäjien joukossa.

Meidän tutkijoiden ensisijainen tehtävä on tuottaa uutta tietoa, mutta meillä on myös oikeus ja velvollisuus olla mukana miettimässä, miten tietoa käytetään. Meillä on oikeus kriittiseen ajatteluun, eikä meillä ole velvollisuutta mennä mukaan siihen latteaan ajatteluun, joka kumpuaa päivän politiikasta.

Ilkka Hanski
Akatemiaprofessori

Lisätietoja:
Metapopulaatiobiologian huippuyksikkö

Haluatko kommentoida Ilkka Hanskin ajatuksia?  Mene ystävällisesti keskustelupalstallemme.